Huonot uutiset ja yksi hyvä

”Venäläinen panssarikolonna tuli rajan yli yöllä”, ”Myrkyllinen keltainen pilvi levisi Espanjassa asuinalueiden yli”, ”Onko pahin tapahtumassa? Kreikka potkitaan eurosta ja Suomi maksaa neljä miljardia.” Otsikot levittävät uhka­kuvia sodista, taudeista ja synkkenevästä taloudesta. Tiheämmin kuin pitkiin aikoihin, joku saattaisi ajatella. – Äkkiseltään voisi todeta, että väkivaltaa, nälkää ja sairauksia on aina ollut. Mutta Raamatun valossa saa…

keijo-rainerma”Venäläinen panssarikolonna tuli rajan yli yöllä”, ”Myrkyllinen keltainen pilvi levisi Espanjassa asuinalueiden yli”, ”Onko pahin tapahtumassa? Kreikka potkitaan eurosta ja Suomi maksaa neljä miljardia.” Otsikot levittävät uhka­kuvia sodista, taudeista ja synkkenevästä taloudesta. Tiheämmin kuin pitkiin aikoihin, joku saattaisi ajatella.

– Äkkiseltään voisi todeta, että väkivaltaa, nälkää ja sairauksia on aina ollut. Mutta Raamatun valossa saa myös sellaisen käsityksen, että on aikoja, jolloin tällaiset kurjat asiat vaikuttavat poikkeuksellisen laajasti ja vahvasti, Kankaanpään seurakunnan kirkkoherrana pitkään toiminut Keijo Rainerma sanoo.

Hän viittaa kehitykseen, jossa yhteiskuntamme kristillisiä juuria ollaan karsimassa ja jossa pyritään rakentamaan ”arvoneutraalia” yhteiskuntaa. Tällaisella riisumisella on seurauksensa, Rainerma uskoo.

– Jumalasta luopumisen seuraukset ovat vanhastaan olleet sellaiset vitsat kuin sota, nälkä ja rutto. Minusta tuntuu, että kun me lähes kaikki kumarramme mammonaan päin, Jumalan vitsojen joukkoon on nyt tullut myös talous. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, mutta rahat eivät riitä mihinkään. Ja jos meiltä puuttuu Jumalan siunaus, mikään ei ole tarpeeksi.

Uutiset kertovat lankeemuksesta

Mutta ehkä kyse on näköharhasta. Kenties uutiset maalaavat maailmasta kielteisemmän kuvan kuin se onkaan. Keijo Rainerma ei lähde tähän ajatukseen mukaan. Mielellämme ajattelisimme, että olemme ihmiskuntana kehittyneet ja päässeet eroon raakalaisuudesta, mutta todellisuus on toinen.

– Valitettavasti uutiset kertovat ihmisen lankeemuksesta ja siitä ehkä vastenmielisestäkin totuudesta, jota kristillinen saarna on pitänyt esillä, että ihminen on syntinen.

Sen sijaan toivoa ja rohkaisua on haettava siitä yhdestä uutisesta, joka on todella hyvä alusta loppuun saakka.

– Sanomme sitä evankeliumiksi. Sen hyvyys on siinä, että se ei kerro ollenkaan siitä, mitä ihminen on tehnyt ja tekee. Se kertoo siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee meidän hyväksemme ja meidän puolestamme. Evankeliumi sisältää myös tiedon siitä, että sattumaa ei ole. Kaikki, mitä tapahtuu, kulkee Jumalan käsien kautta.

– Jumala on luvannut pitää lapsistaan huolen. Hän ei ole luvannut heille jotain helppoa elämää, vapautta vaikeuk­sista eikä sitä, etteivätkö he kansansa mukana kohtaisi samoja ­asioita kuin heidän lähimmäisensä. Mutta hän on kuitenkin luvannut pitää huolen, Rainerma painottaa.

Vastatuuli on myötätuuli

Turvallisuutemme ja toimeentulomme lisäksi uhattuna on myös kristillinen usko. Perinteiseen uskoon ja kristillisiin arvoihin pitäytyvä huomaa äkkiä joutuneensa yhteiskunnan marginaaliin. Yhä harvempi työpaikalla tai tuttavapiirissä jakaa saman vakaumuksen, ja yhteiskunnan ilmapiiri on muuttunut uskoa kohtaan kielteisemmäksi.

– Sen ei pitäisi yllättää kristittyjä. Sitähän kristillisyys oli alussa. Me täällä Pohjoismaissa olemme tottuneet aika poikkeukselliseen tilanteeseen. Jumala on ollut meille armollinen vuosikymmenten ja -satojen ajan, ja olemme saaneet elää kristillisen uskon vaikutuspiirissä.

– Emmekö sitten Jobin kanssa sanoisi, että kun olemme ottaneet Jumalalta vastaan hyvän, emmekö ottaisi pahankin? Rainerma kysyy.

Hän huomauttaa, että luopumus ja hyvinvointi kulkevat monesti käsi kädessä.

– Ei ole varmaa, että helppoina myötätuulisina aikoina uskomme voisi hyvin. Vanhat kristityt sanoivat, että vastatuuli on Jumalan kansan myötätuuli. Voikin olla, että kristittyjä kohtaava voimakas puristus elävöittää, vahvistaa ja kirkastaa meidän uskoamme.

Onko nyt aika jättää Baabel?

Vaikeita aikoja Suomi on tietysti kokenut ennenkin, mutta aikaisemmin kirkko oli kansan kokoava tuki ja turva. Nekin, joiden suhde kirkkoon oli etäisempi, kokivat, että kirkko on heitä varten. Tämä on kuitenkin Keijo Rainerman mukaan menetetty. Kristillinen kenttä on pirstaloitunut ja jotkut päätyvät eroamaan kirkosta.

– Minultakin ovat jotkut kysyneet, onko nyt aika jättää ”Baabel”. Se on hyvä ja tärkeä kysymys. Mutta minusta se on sellainen ratkaisu, jota ei pitäisi tehdä yksilöllisesti, koska sellaisiin liittyy aina niin paljon omaa kokemusmaailmaa.

– Se on niin keskeinen ja suuri asia, että se pitäisi tehdä kollektiivisesti. Hengelliset johtajat kokoontuisivat vakavasti ja miettisivät asian joka taholta Sanan ja Pyhän Hengen valossa ja antaisivat päätöksen. Että ei erota näillä ja näillä perusteilla tai että nyt on aika jättää.

Samalla Rainerma toteaa, että Kristuksen kirkkoa eivät kuoleman portit voita.

– Se on aina siellä, missä evankeliumi julistetaan ja Herran asettamat kaste ja ehtoollinen toimitetaan raamatullisesti oikein. Siellä välttämättä on aina uskoa, uskovia ja Kristuksen kirkko.

Tässä maailmassa tosi kristittyjen joukkoon ovat kuitenkin sekoittuneina ne, jotka ovat kirkon jäseniä vain ulkonaisesti.

– Me emme kykene niitä erottelemaan eikä se johda mihinkään hyvään. Mutta kuitenkin me haluamme kuulla Hyvän Paimenen äänen. Se on meille elämän ja kuoleman kysymys. Ja silloin me joudumme kysymään, missä me saamme kuulla sen ja missä saamme kuulua laumaan.

On taisteltava oikeassa kohtaa rintamaa

Keijo Rainerman mielestä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja evankeliumin julistaminen eivät sulje toisiaan pois. Toisaalta evankeliumin julistuksella vaikutamme voimakkaimmin yhteiskuntaan, toisaalta aikamme haastaa kristittyjä ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rainerma ottaa vertauksen sotarintamalta.

– Ei ole merkitystä, jos olemme reippaita ja rohkeita sellaisilla rintamalohkoilla, joilla ei tapahdukaan mitään. Ainahan ratkaisut käydään niissä kohdissa rintamaa, missä on taistelu. Jos me julistamme Jumalan rakkautta, mutta meillä ei ole mitään sanottavaa avioliitosta, minusta me emme taistele sillä kohtaa rintamaa, missä käydään kamppailu. Tällaiseen tämä aika haastaa meitä kristittyjä.

Kristityn on helppo ajatella, ettei erimielisyyttä ja riitaa aiheuttaviin kysymyksiin kannata puuttua. Tärkeintähän on, että Jeesusta saarnataan.

– Se on tietysti tärkeintä ja suurinta. Mutta meillä ei ole muuta Jeesusta kuin Raamatun Jeesus tai sitten meillä on jokin itse rakennettu Jeesus.

– Vanhat kristityt ovat sanoneet, että niin kuin Herrallamme oli jakamaton ihokas, joka arvottiin ristin juurella, samoin usko Jeesukseen on kokonaisuus, jakamaton. Ei voi sanoa, että uskon Jeesukseen, mutta en ota kantaa avioliittoon. Jeesus, uskonoppi ja etiikka ovat yksi kokonaisuus.