Henki puhaltaa Suomen vankiloissa

Eri puolilta Suomea kuuluu uutisia uskoon tulleista vangeista.

– Olen kärsinyt elämässä paljon. Olen myös tuottanut muille murhetta. Olen murhannut kolme ihmistä. Olen kuitenkin katunut. Niin kauan kun on elämää, on toivoa.

Näin julisti elinkautisvanki Lauri ”Late” Johansson Helsingin Narinkkatorilla 1. elokuuta. Ex-Criminal Day -nimisessä tilaisuudessa uskoon tulleet vangit kertoivat elämästään ja uskoontulostaan.

– Julistan joka päivä työpaikalla, saunassa ja salilla Jeesuksesta, Johansson sanoo. Samaan hengenvetoon hän kertoo, miten saa kuulla jatkuvasti uusista ihmisistä, jotka ovat tulleet uskoon.

Lauri Johanssonin ja Pekka Korkalan puheenvuorot olivat lauantain odotetuimpia. Molempien puheiden välissä hajallaan olevasta yleisöstä kajahti ”halleluja” tai ”aamen” miesten selkeille todistuksille.

– Miksi nyt itken? Ne ovat ilon kyyneleitä. Olen iloinen siitä, että Jeesus on minut pelastanut, 15 vuotta vankilassa viettänyt Pekka Korkala sanoi.

Evankelioimis- ja ilojuhla

Ex-Criminal Day lähti liikkeelle kahden miehen, Lauri Johanssonin ja Ali Niemelän näystä. Ensimmäinen tapahtuma järjestettiin vuosi sitten Helsingin Narinkkatorilla, mutta sitä ennen konseptia kokeiltiin pienimuotoisempana Espoossa.

– Silloin meitä uhkailtiin. Rikollismaailmasta tuli puheluita, että tullaan ampumaan. Pidimme sen siellä syrjässä. Ei ollut kanttia Helsinkiin lähteä tekemään tällaista hommaa. On näissä omat riskinsä, Ali Niemelä kertoo Uudelle Tielle.

– Espoon tapahtuma meni kuitenkin hyvin. Poliisitkin tulivat kättelemään tilaisuuden lopuksi. Ajattelimme Laten kanssa, että mennään keskustaan Helsinkiin. Nyt ei ole enää ollut näitä ikäviä viestejä, Niemelä jatkaa.

Ex-Criminal Day on ennen kaikkea evankeliointitapahtuma. Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni saisi kuulla ilosanoman Jeesuksesta.

– Se on myös uskoon tulleiden entisten rikollisten ilojuhla, kun maanpäällinen helvetti on päättynyt, itsekin aikanaan vankilassa istunut Niemelä sanoo.

Kun gangsteri tulee uskoon, alamaailma järkkyy

Ali Niemelä toimii Vapaa evankeliumiyhdistys ry:n toiminnanjohtajana ja evankelistana. Yhdistys on yhteiskristillinen ja järjestää eri puolilla pääkaupunkiseutua evankelioimistapahtumia. Lisäksi se toimittaa hengellistä materiaalia ympäri Suomea.

Yhä enenevä joukko uskoon tulleita vankeja on ottanut Niemelään yhteyttä. Hän arvioi, että reilun vuoden aikana Suomen vankiloissa on tullut uskoon noin sata vankia. Vahvimmin herätys on vaikuttanut Pelson, Vaasan, Kuopion, Suomenlinnan ja Naarajärven vankiloissa.

– He soittelevat minulle ja lähettävät kirjeitä. Olen lähettänyt Jesus is my President -paitoja heille hirmu määrän. Tuuli on puhaltanut. Tämä ei ole ihmisistä kiinni, vaan me olemme armosta saaneet olla mukana katsomassa, mitä taivaan Isä tekee, Niemelä sanoo.

Kun Lauri Johansson tuli uskoon vuonna 2007, Niemelä aavisti, että vankien keskuudessa alkaa tapahtumaan.

– Kun sen luokan gangsteri tulee uskoon ja säilyy uskossa, kyllä se järisyttää koko alamaailmaa. Niin kauan, kun hän hengittää, hän tulee olemaan sellainen persoona. Hänhän oli julkisuuden henkilö jo rikollisena. Hän oli hyvin voimakas rikollismaailman päällikkö. Moni uskaltaa lähteä seuraamaan Jeesusta. Jos Johanssonkin lähti, miksen minä, moni ajattelee.

Ali Niemelällä on omaa kokemusta siitä, kuinka vaikea vapautuneen vangin on löytää seurakunta, jossa hänelle osoitettaisiin välittämistä ja annettaisiin aikaa. Seurakunnilla on tässä parannuksen teon paikka.

– Tämä on vaikea pullonkaula. Jos juna kulkee eikä kukaan katso, kuka tulee kyytiin, kyllä he (vapautuneet vangit) äkkiä jäävät pois. He tarvitsevat paljon rakkautta ja huomioimista, sillä vihan ja välivallan tielle lähtemisessä on kyse paljolti rakkaudettomuudesta.

Uskoontulo ei ratkaise kaikkia ongelmia

Hengellinen herätys ei yksinään aseta elämää raiteilleen, vaan vanki tarvitsee monenlaista tukea ja apua elämänhallintaan. Erityisen hyviä uutisia on kuulunut Pohjois-Savosta, jossa Suomen Vapaakirkon diakoniajärjestö ViaDia on muutaman vuoden ajan toiminut aktiivisesti vankien kuntoutuksessa.

Kuopion vankilan suljetulla osastolla on kristillinen kuntoutuskurssi, jonka sisällön ViaDia Pohjois-Savo tuottaa. Kuusipaikkaisella, neljä kuukautta kestävällä kurssilla opiskellaan Raamattua sekä käsitellään päihdeasioita ja yleistä elämänhallintaa ryhmissä.

Kurssin lisäksi ViaDian kriminaalityöhön kuuluu päiväkeskustoiminta. Vankila lähettää ViaDian Kuopion päiväkeskukseen erityisesti niitä, jotka tarvitsevat tukea vapautumisen aikaan. ViaDia auttaa asuntojärjestelyissä, tarjoaa kuntouttavaa työtoimintaa, vertaistukea sekä ruoka- ja päihdeapua.

– Noin 90 prosentilla vangeista on päihdeongelma. Toinen ongelma on lyhytjänteisyys asioiden hoidossa. Kun niihin saadaan ensimmäinen apu, se on yleensä se toimiva malli, ­ViaDia Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Matilainen kertoo.

Kaikkein kriittisin hetki on vapautumisen jälkeiset kaksi viikkoa.

– Jos silloin ei ole apua, ja sitä pitäisi omaehtoisesti etsiä, yleensä se homma menee myttyyn. On paljon odotuksia, toivoa ja haaveita, ja kun ne eivät toteudukaan, tulee valtava pettymys, Matilainen sanoo.

Tulokset ViaDian kuntoutukseen osallistuneilla ovat olleet tähän mennessä erinomaisia. Kun useamman kerran vankilassa istuneiden uusimisriski on Suomessa keskimäärin noin 70 prosenttia, ViaDian kuntoutujilla vastaava luku on alle 10 prosenttia.

– Jos tuki alkaa vankeusaikana, ja etenee mahdollisimman matalin portain siviilin puolella, silloin onnistuminen on varmempaa kuin muuten.

ViaDian toiminta on avoimen kristillistä. Päiväkeskuksen toimintaan kuuluvat luonnollisena osana hartaudet ja jumalanpalvelukset. Niihin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta suurin osa kuntoutujista osallistuu niihin. Kristillisyys ei ole toistaiseksi ollut ongelma kuntapäättäjille, vaikka kunnat rahoittavat toimintaa.

Toisinaan Pekka Matilainen kohtaa kysymyksen, miksi vankeja pitää auttaa, kun maailmassa on niin paljon muutakin korjattavaa.

– Vanki on ihminen siinä missä muutkin. Ja jos asiaa katsoo yhteiskunnan näkökulmasta, saadaan aikaan erittäin merkittäviä taloudellisia säästöjä ja ennen kaikkea turvallisuutta, Matilainen tiivistää.