Hän sanoo viimeisen sanan

Missä Jumala on, kun pahoja asioita tapahtuu? Miksi hyvät ihmiset kärsivät? Miten osaisin auttaa kärsivää? Raamattukouluttaja Jarkko Haapanen etsii vastauksia monia hämmentäviin kysymyksiin. Kipu astui hänen elämäänsä, kun hän kohtasi menetyksiä lähipiirissään.

Jarkko Haapanen seisoo mustiin pukeutuneena tiiliseinää vasten.

Jarkko Haapanen haluaa laajentaa käsitystä siitä, mitä ymmärrämme siunauksena. KUVA: JANNA GRANHOLM

Jarkko Haapanen korostaa, että vaikka Jumala siunaa omiaan, hän ei luvannut helppoa elämää. Jeesus käski kantamaan ristiä. – Ajatus elämästä vääristyy, jos luulemme sen olevan menestystä. Silloin voimme alkaa epäillä, että uskossamme on jotain vikaa, jos kaikki ei menekään hyvin. Kuva: Janna Granholm


Missä Jumala on, kun pahoja asioita tapahtuu? Miksi hyvät ihmiset kärsivät? Miten osaisin auttaa kärsivää? Raamattukouluttaja Jarkko Haapanen etsii vastauksia monia hämmentäviin kysymyksiin. Kipu astui hänen elämäänsä, kun hän kohtasi menetyksiä lähipiirissään. 

Oli syksy 2005. Jarkko Haapasen isä kiipesi tikkaille kaivamaan talvirenkaita esiin. Yhtäkkiä hän horjahti ja rengas osui hänen päähänsä. Isä meni lääkäriin, koska epäili huimauksen johtuvan aivotärähdyksestä. Huimaus ei kuitenkaan lakannut. Pää kuvattiin, ja takaraivosta löytyi kananmunan kokoinen kasvain.

Leikkaus tehtiin kiireellisesti. Isän kanssa samassa huoneessa oli toipumassa eläkkeellä oleva kirkkoherra. Siitä alkoi viikon mittainen ”miniraamattukurssi”, jonka aikana isälle kirkastui Jeesuksen merkitys. ”Kiitän Jumalaa siitä, että sain tämän sairauden.” Haapasesta tuntui uskomattomalta kuulla nämä sanat isänsä suusta.

Lopulta syöpää ei voitu enää leikata. Hän nukkui pois kahden vuoden päästä uskoontulostaan.

Isän menetys oli raskas isku koko perheelle, vaikka lohtua toikin jälleennäkemisen toivo. Haapasen veljen masennus syveni. Hän halusi isän luo. Ennen itse aiheutettua kuolemaansa veli kirjoitti viestin, jossa luki: ”Jeesus on ylösnousemus ja elämä.” Alle vuodessa kaksi rakasta haudattiin.

Älä pelkää, usko ainoastaan

Surun syövereissä joku kääntää selkänsä Jumalalle, toinen taas etsii taivaasta lohdutusta. Jarkko Haapanen valitsi mennä Jumalan luokse.

– Miksi-kysymyksiä tuli mieleen. Olin yrittänyt parhaani ja rukoillut paljon. Silti asiat eivät menneet niin kuin olisi itse halunnut. Mutta en alkanut syyttää Jumalaa, vaan turvauduin häneen. Tarrauduin kiinni Raamattuun.

Monet ystävät soittivat ja lähettivät lohduttavia viestejä. Yhtä tekstiviestiä hän ei ole unohtanut. Siihen oli kirjoitettu sanat ”Älä pelkää, usko ainoastaan.” (Mark. 5:36)

Omasta kirjahyllystä löytyi myös Leif Andersenin kirja Miksi nukut Herra? Se muistutti, että Jumala on kaikkivaltias. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

– Vaikka meillä ei olisi vastauksia, voimme luottaa, että on yksi, jolla on vastaukset kaikkeen.

Missä Jumala oli?

Missä Jumala on, kun pahoja asioita tapahtuu? Tämä kysymys nousee monen mieleen joskus elämässä. Vaikka tuntuisi siltä, että Jumala on poissa, hän on kaikkivaltiudessaan aina läsnä. Jarkko Haapanen opettaa, ettei pahuus jyllää, koska Jumala on välinpitämätön tai nukkuu tai on unohtanut meidät. Kaikella on selitys, mutta välttämättä emme maailmassa koskaan löydä sitä.

– Syyt varmaankin selviävät taivaassa, siellä on aikaa kysellä.

Moni on pimeiden aikojen keskellä löytänyt Kristuksen. Olisiko niin käynyt, jos elämä olisi ollut helppoa alusta loppuun?

Joskus kuitenkin jo täällä palapelin palat loksahtelevat kohdilleen. Voi olla, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua ymmärrämme, miksi jouduimme aikanaan kärsimään. Huomaamme esimerkiksi, miten Jumala on opettanut meitä kokemamme kautta. Hän on myös rakastava Isä, jonka tehtäviin kuuluu välillä kurittaa meitä.

– Sekin on kuritusta, että näemme synnin seurauksen. Mutta jos Jumala haluasi rangaista kaikesta pahuudesta tässä ja nyt, emme olisi tässä nyt. Jumala on säästänyt syntien rankaisemisen viimeiselle tuomiolle. Jeesus on sovittanut synnit kärsimällä ristillä. Sitä meidän pitäisi julistaa.

Jumala voi kääntää pahan hyväksi

Jarkko Haapanen lainaa kirjailija C.S. Lewisia, joka on todennut, että neljä viidestä kärsimyksestä johtuu ihmisen pahuudesta toista ihmistä kohtaan. Syyllinen löytyy siis usein katsomalla peiliin.

Haapanen kuitenkin kannustaa varovaisuuteen siinä, että kehottaa jotakuta kärsivää parannukseen. Jeesus torjui ajattelun, että syntisemmät kärsisivät enemmän kuin muut. Johanneksen evankeliumiin (Joh. 9) talletettu kertomus sokeasta miehestä osoittaa tämän.

– Sairaus ei johtunut hänen tai vanhempiensa synneistä, vaan suunnitelma oli, että Jeesus kohtaa hänet ja parantaminen tuo julki Jumalan teot.

Sanassa on myös annettu lupaus, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. (Room. 8:28)

– Ihmisten pahat teotkin voivat palvella Jumalan hyvää tarkoitusta.

Raamatun henkilöiden elämässä näemme tämän toteutuvan. Esimerkiksi Joosefin kohdalla Jumala tiesi, että veljet heittävät hänet kaivoon ja myyvät orjaksi. Hän ei estänyt sitä, vaan johdatti Joosefia koettelemusten kautta. Haapanen muistuttaa, mitä Joosef sanoo Egyptissä veljilleen, kun nämä pelkäävät rankaisua vääristä teoistaan. ”Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä.” (1. Moos. 45:5)

Pahuus koitui siunaukseksi myös veljille itselleen, ei vain Joosefille. Haapanen epäilee, että kertomuksessa se saattaa jäädä monelta huomaamatta. Kateus muuttui katumukseksi, ja he tunnustavat lopulta syntinsä, kun Joosef kohtaa heidät hyväksyen.

Kadotukselta pelastetut

Meidät on kutsuttu kulkemaan toisten kärsivien rinnalla eikä jättämään heitä yksin. Jarkko Haapanen kuuli joskus henkilöstä, jota kärsimyksen keskellä loukkasi syvästi se, kun tutut käänsivät päänsä pois hänen kävellessään heitä vastaan. Kenties he eivät uskaltaneet kohdata rikkinäistä ihmistä.

Läsnäolo ei aina tarkoita vastauksia. Voi olla yhdessä kyselijän paikalla. Eikä se aina edes vaadi sanoja. Voi vain itkeä itkevien kanssa. Uskovina meidän on mahdollista myös jakaa lohduttavia raamatunlauseita ja rukoilla toisen puolesta, kunhan emme tuputa liikaa.

– Anna toiselle tilaa purkaa pahaa oloa, vaikka se ei aina ole helppoa, Haapanen ohjaa.

Myös palvelukset auttavat. Kivun hetkellä sitä arvostaa, kun joku käy vaikka kaupassa tai siivoaa.

Vaikka menettäisimme kaiken, jos meillä on Jeesus, meillä on silti kaikki.

Vaikka tuntuisi siltä, että vierellä ei ole auttavia käsiä, yksi auttaa aina. Jeesuksen vuoksi emme ole koskaan kärsimyksessämme yksin, Haapanen tietää. Yhä uudestaan ja uudestaan Sana toistaa meille: älä pelkää! Jeesus suree kanssamme, niin kuin hän suri ystävänsä Lasaruksen haudalla.

Ja ennen muuta – Jeesus tahtoo pelastaa meidät.

– Se on tärkein asia. Se tuo valtavasti lohtua, että taivaassa kerran nähdään.

Haapanen avaa Raamatusta Matteuksen evankeliumin kohdan, jossa halvaantunut mies tuodaan Jeesuksen luo (Matt. 9). Ennen kuin Jeesus paransi tämän, hän sanoi: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

Sitten hän kääntää sivuja Roomalaiskirjeeseen (Room. 8:18): ”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.”

– Vaikka menettäisimme kaiken, jos meillä on Jeesus, meillä on silti kaikki.

Jarkko Haapaselta ilmestyy pian kärsimystä käsittelevä kirja ”Et ole yksin” (Uusi Tie).

Lisäksi

Job, uskotko kaikesta huolimatta?

Miksi jonkun kärsimyssaldo on suurempi kuin toisen? Tai miksi kunnolliset ihmiset sairastuvat ja kuolevat, samalla kun pahat porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin? Jäämme jälleen vaille vastauksia, Jarkko Haapanen huomauttaa.

Jo psalmeissa kysellään, miksi jumalaton menestyy. Voi kuitenkin miettiä, onko ulospäin onnelliselta vaikuttava ihminen sydämestään onnellinen. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää.

– Joskus myös kärsivällä ihmisellä voi olla sisäinen rauha.

Sen saavuttaa silloin, kun luottaa Jumalaan kaikesta huolimatta. Uskommeko siis häneen, vaikka kaikki ei menisi hyvin?

Tähän kysymykseen pureudutaan syvälle Raamatussa Jobin kirjassa. Job menetti omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä, muttei luopunut uskostaan.

Pimeyden keskellä löytyy Kristus

Haapanen selittää, että kärsimyksen tuskassa Job alkoi kaivata välimiestä, tuomaria, joka puolustaisi häntä pyhän Jumalan edessä ja todistaisi hänen syyttömyyttään. Jobilla syntyi usko lunastajaan. Yksi Raamatun lohdullisimmista kohdista kuuluu: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job. 19:25–27)

– Moni on pimeiden aikojen keskellä löytänyt Kristuksen. Olisiko niin käynyt, jos elämä olisi ollut helppoa alusta loppuun? Haapanen herättelee.

Koska Jumalalla on viimeinen sana maan päällä, paholaisella ei ole. Se on turvallinen tulevaisuudenkuva.

– Helposti saatetaan tehdä Jumalasta ja paholaisesta tasavertaiset taistelukumppanit, joista toinen on välillä niskanpäällä. Mutta Raamattu opettaa selkeän järjestyksen.

Jumala kestää kapinamme

Job voidaan nähdä myös ennakkokuvana Jeesuksesta. Hän menetti kaiken samoin kuin Jeesus, mutta Jumala siunasi hänen elämänsä loppua vielä enemmän kun alkua. Jeesuksenkaan elämä ei päättynyt kärsimykseen, vaan hän nousi haudasta taivaaseen.

Jobin kirja paljastaa lisäksi sen, miten Jumala suhtautuu siihen, jos kapinoimme hänen edessään kärsimyksissämme.

– Job kertoi Jumalalle, miltä hänestä tuntui. Jumalan edessä saamme olla rehellisiä, hän kestää sen, Haapanen rohkaisee.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!