Filosofi Aku Visala: ”Jumalaa voi tutkia”

Professori Lauri Thurén puolestaan kehotti hylkäämään saarnaopin ja paneutumaan suoraan antiikin puhetaitoon.

Professori Lauri Thurén puolestaan kehotti hylkäämään saarnaopin ja paneutumaan suoraan antiikin puhetaitoon.

”Jumala ei mahdu koeputkeen”, kuuluu tunnettu latteus kristillisissä piireissä. Vaikka toteamus on ilmiselvästi tosi, sillä saatetaan vaivihkaa tarkoittaa kuitenkin laajempaa väitettä, jonka mukaan Jumalasta ei voi saada tietoa, jota voisi millään julkisilla, kaikille avoimilla kriteereillä tarkastella. Tällaisen käsityksen haastoi Helsingin yliopiston tutkija, uskonnonfilosofi Aku Visala Karkun evankelisen opiston Raamattu- ja lähetysteologisilla päivillä.

Pastori Timo Nisula juonsi keskustelua Aku Visalan ja Itä-Suomen yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professorin Lauri Thurénin välillä. Jutustelu oli rentoa, mutta liikkui kiperien pähkinöiden äärellä: voiko uskoa ymmärtää, puolustaa ja perustella järjellä? Voiko Jumalaa peräti tutkia?

Visalan mukaan Jumalaa voi tutkia, mutta tutkiminen täytyy määritellä huolellisesti.

– Jos tutkimisella tarkoitetaan sitä, voiko Jumalaa tarkastella luonnontieteellisin menetelmin, kuten toistettavilla laboratoriokokeilla, niin ei voi. Mutta jos tarkoitetaan sitä, että voiko Jumalasta saada jotenkin perusteltua tietoa, niin voi, Visala sanoo.

Esimerkiksi monet nykyaikana henkiin heränneet klassiset filosofiset jumalatodistukset voivat olla tällaisia tapoja saada perusteltua tietoa Jumalasta. Nämä kuuluvat Jumalan yleiseen ilmoitukseen, kun taas Raamattu kuuluu Jumalan erityiseen ilmoitukseen. Molemmilla tavoilla saadaan tietoa Jumalasta.

thuren ok copy
Timo Nisula ja Lauri Thurén.

”Järjen laiminlyönti on synti”

Kristillisen kirkon historiassa on ollut kunnioitettuja teologeja, joiden mukaan järjellä on hyvin vähäinen ja jopa vahingollinen osuus kristillisessä uskossa – tai niin heitä ainakin on tulkittu. Nisula kysyy Visalalta, voiko järkeä haastavat kysymykset ohittaa huitaisemalla ne sivuun ja sanomalla ”minä nyt vain uskon näin”?

– Älyllisiä haasteita ei missään nimessä pidä unohtaa. Ei järkeänsä käyttävä ihminen sitä paitsi noin vain edes voi alkaa uskomaan Jumalan olemassaoloon sen paremmin kuin mitään arkisempiakaan asioita. Sen sijaan hyvät tai huonot perusteet aiheuttavat ihmisten uskomukset.

Näin on riippumatta siitä, osaako ihminen kyseisiä perusteita ääneen lausua. Visalan mukaan järki on Jumalan lahja totuuden tuntemista varten. Hän menee jopa niin pitkälle, että pitää sen laiminlyöntiä syntinä.

– Lähtökohta pitää olla aina se, että jos tahdotaan tehdä Jumalan tahdon mukaan, siihen kuuluu järjen käyttö.

Kun puheeksi tulevat uskon salaisuudet, Visala laittaa uuden vaihteen silmään ja tuulettaa teologivoittoisen kuulijakuntansa korvalehtiä. Hänen mukaansa vaikkapa paradoksin eli näen­näisen ristiriidan säännöllinen lanseeraaminen on teologiassa hyvin ongelmallista.

– Joskus teologit oikein innostuvat, kun törmäävät johonkin ”mysteeriin”, jossa pääsee vetoamaan salattuun Jumalaan. Ei vaikeille kysymyksille pidä antaa periksi liian aikaisin. Sittenhän ne työhanskat vasta laitetaan käteen! Mysteeri on sellainen kortti, joka laitetaan pöytään vasta aivan lopuksi, Visala painottaa.

Saarnaajan pitää hallita ethos, logos ja pathos

Pappien saarnat ja muut puheet lienevät tärkeässä osassa, kun seurakunnissa ja herätysliikkeissä ihmiset muodostavat käsityksiään uskosta ja järjestä. Pitäisikö saarnojen sitten olla nykyistä loogisempia, kysyy Nisula Lauri Thurénilta.

– Klassinen retoriikka näkee, että puheessa on kolme aluetta: ethos, logos ja pathos. Jo antiikin puhetaidon mestarit ajattelivat, että jos yksikin näistä puuttuu, koko puhe romahtaa, Thurén vastaa.

Siksi puheessa tulee siis toki olla järkeä ja kunnon sisältöä, eli logosta. Mutta pelkästään tietoa jakamalla ja esitelmöimällä ihmisiä ei yleensä saa vakuutettua, nukutettua kylläkin. Mukaan täytyy siksi Thurénin mukaan myös laittaa pathosta, tunteisiin vetoavaa koskettavuutta. Puheen on tultava iholle. Toisaalta jos puhe taas pelkästään lietsoo tunteita, ajetaan ojasta allikkoon.

– Joku stadionpuhuja voi nostattaa hirmuiset tunteet, mutta parin päivän hengellisen krapulan jälkeen siitä ei ole mitään jäljellä.

Lisäksi puhujan tulee olla uskottava, eli hänellä tulee olla vakuuttava ethos. Myöhemmin pitämässään työpajassa Thurén kertoi, että uskottavuuden määrittäminen voi olla hankalaa, mutta ainakin tiedämme, miten sen voi tuhota. Jos esimerkiksi rippileirillä pastori opettaa luokkahuoneessa kristillisestä uskosta oikein, mutta myöhemmin saunassa kertoilee härskejä vitsejä oppilaille, vesittää hän kaiken sanomansa.

Saarna tarvitsee paluuta oikeaan retoriikkaan

Thurénin mukaan Suomessa laajalti tunnustettu puheiden huono taso johtuu siitä, että yksinkertaiset perusasiat on unohdettu. Toisin oli ennen. Antiikista aina keskiajalle asti triviaalikouluissa opetettiin ensimmäiseksi kolmea perustaitoa: grammatiikkaa (eli kielellisiä taitoja ja kirjallisuutta), retoriikkaa ja logiikkaa.

Kieltämättä ainakin sellaisinaan kaksi viimeistä loistanevat poissaolollaan opetusohjelmista. Toisaalta Thurénin mukaan poliittisten puheiden tason kerrotaan nousseen viime vuosina samalla kun puhekoulutusfirmojen lukumäärä on kasvanut. Jotain puhetaidon opiskelu näyttäisi siis vaikuttavan.

Ovatko kirkolliset puheet myös parantuneet? Ovatko pastorien saarnataidot kehittyneet?

– Papit ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Yksi syy on, että meillä opetetaan yliopistoissa tätä kirkon saarnaoppia eikä oikeaa retoriikkaa. Yhtä hyvin kirkolla voisi olla omaa tietotekniikkaa! Siellä laskettaisiin helmitauluilla, kun samaan aikaan muualla käytetään oikeita tietokoneita, Thurén lataa.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: