Evankeliumin alkuperä on Jumalan sydämessä

Raamatussa kaikkein keskeisin kysymys on tämä: koska Jumala on ehdottoman pyhä ja me olemme syntisiä, miten Jumala voi tehdä sovinnon kanssamme, ilman että hän joutuu tekemään kompromissia omasta vanhurskaudestaan? Tämä kysymys nousee esille heti Raamatun alussa, ja Raamatun loppu vastaa siihen.

Uskonpuhdistuksessa pyrittiin palaamaan tähän Raamatusta itsestään nousevaan keskeiseen kysymykseen. Siitä lähtien luterilaisuudessa on puhuttu lain ja evankeliumin erottamisesta kristillisen sanoman ymmärtämisen avaimena. Käytännön elämässä tämä erottaminen ei ole aina helppoa. Kun syntinen ihminen ottaa tosissaan oman syntisyytensä ja Jumalan lain, eli Jumalan vaatimukset, voi helposti tulla epätoivoiseksi. Silloin tajuaa rikkoneensa loputtoman monella tavalla lähimmäistään ja Jumalaa vastaan. Huomaa loukanneensa ja haavoittaneensa toisia, sekä tietoisesti että ymmärtämättömyyttään. On ollut ylpeä ja kova sekä hidas auttamaan ja palvelemaan lähimmäistään.

Tämän lisäksi tulee kaikki sisäinen rakkaudettomuus, pahuus ja saastaisuus. Kun ihmisenä rehellisesti katsomme Jumalan lain peiliin, näky ei ole kaunis. Synnin todellisuuden tajutessaan ei ole helppoa uskoa itseään autuaaksi ja taivaskelpoiseksi. Hengellisenä kokemuksena Jumalan lain alle joutuminen ei ole lainkaan helppoa ja miellyttävää.

Evankeliumi kuitenkin kertoo meille, että Jumala sovitti meidät itsensä kanssa ja antoi meille meidän syntimme anteeksi Jeesuksessa Kristuksessa, kun me vielä olimme syntisiä. Me emme tehneet yhtään mitään tämän anteeksiantamisen ja sovinnon aikaansaamiseksi. Juuri tätä syntinsä tuntevan ei ole helppo uskoa. Jumala tuli oma-aloitteisesti ja puhtaasta rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa maailmaan sovittamaan meidän syntimme.

Jumala kertoo meille, ettei hän halua kostaa meille meidän pahoja tekojamme. Hän ei halua rangaista meitä. Hän haluaa antaa meille anteeksi, tehdä sovinnon meidän kanssamme ja vuodattaa oman rakkautensa meidän sydämiimme. Jumala haluaa tehdä tämän kaiken, vaikka hän tietää, että emme ole sitä ansainneet. Tällaista ansaitsematonta rakkautta on vaikea uskoa todeksi. Mutta se on totta. Ja käytännössä se vahvasti motivoi meitä elämään evankeliumin arvon mukaista uudenlaista elämää.

Ansaitsematon rakkaus on myös ainoa lohdutuksemme, kun tajuamme oman keskeneräisyytemme ja kasvamattomuutemme kristittynä. Hengellisenä kokemuksena evankeliumin avautuminen voi olla mullistava kokemus. Eräs suurta rikkinäisyyttä ja tuskaa kokenut ihminen sanoi hiljattain, että evankeliumi on ihaninta ja kauneinta, mitä hän on koskaan kuullut. Kristuksen ristin­uhrissa ilmenevän Jumalan rakkauden lähde on Jumalan sydämessä. Jumala ei vain puhu meille rakkaudestaan. Hän ei ainoastaan osoita rakkauttaan meitä kohtaan. Hän on itse rakkaus.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!