Evankeliumin ääni ei saa vaieta

Evankeliumin vääristymisellä tai puuttumisella kokonaan on kolme vakavaa seurausta. Näkemys Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta vääristyy. Ei siis ole lainkaan ihmeellistä, että apostoli Paavali ja muut Uuden testamentin kirjoittajat kiivailevat niin voimakkaasti juuri evankeliumin oikein ymmärtämisen ja julistamisen puolesta.

Evankeliumi on kallein aarteemme kristillisessä uskossa. Korinttilaisille kirjoittamassaan kirjeessä Paavali määrittelee tarkasti, mistä evankeliumissa oikein on kysymys. ”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista” (luku 15).

Evankeliumissa on siis kysymys Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ilman Jeesuksen sovitustyötä, meidän pelastukseksemme, ei ole olemassa mitään evankeliumia. Evankeliumi ei ole mikä tahansa hyvä uutinen. Se on niin selkeä, että sen voi ymmärrettävästi julistaa toisille. Sen voi ottaa vastaan. Siitä voi tietoisesti pitää kiinni, juuri siinä muodossa kuin se on julistettu. Paavali oli niin varma julistamastaan evankeliumista, että hän rohkenee jopa varoittaa: “Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – – hän olkoon kirottu.” (Gal. 1)

 Rukoilkaamme, että evankeliumin ääni ei koskaan vaikenisi keskuudessamme.

Kun ajattelee, millä vakavuudella Paavali ja muut Uudessa testamentissa suhtautuvat evankeliumiin, on hämmästyttävää, miten usein kuulee tavallisten kristittyjen eri puolilla Suomea valittavan, kuinka vähän puhdasta evankeliumia enää julistetaan. Saarnoissa, kristillisissä puheissa ja kirjoissa käsitellään näiden seurakuntalaisten mielestä monia muita asioita, mutta liian harvoin julistetaan selkeää evankeliumia. Lukuisia saarnaajia ja teologeja aikoinaan kouluttaneella, teologian ja filosofian tohtorilla Uuras Saarnivaaralla, oli usein tapana sanoa teologian opiskelijoille, että ei saisi koskaan pitää kristillistä opetuspuhetta tai saarnaa, johon ei sisälly myös evankeliumin julistamista.

Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan evankeliumi tarkoittaa laajemmassa merkityksessä koko Uuden testamentin opetusta. Mutta sen kapeampi, varsinainen merkitys, on sanoma syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Rukoilkaamme, että tämä evankeliumin ääni ei koskaan vaikenisi keskuudessamme. Silloin – ja vain silloin – meidän keskuudessamme säilyy oikea käsitys Jumalasta, ihmisestä ja heidän oikeanlaisesta suhteestaan.