Ehtoja ehtoolliselle? – Milloin lapsi voi osallistua seurakunnan yhteiselle aterialle?
Lasten ehtoollisesta väitellyt pastori Petri Hiltunen vastaa monia vanhempia askarruttaviin kysymyksiin.
Kuva: Istock
1. Miksi lapsen täytyisi saada ehtoollista?
Lasten ehtoollisesta väitellyt pastori Petri Hiltunen toteaa, että ehtoollinen on Jumalan perheväen, seurakunnan yhteinen ateria, eikä sen antamisen aloittamista lapselle tulisi tarpeettomasti pitkittää.
– Moni lapsi kyselee ehtoollispöydässä, miksei hänelle anneta ehtoollista. Jos lapsi oppii, ettei kuulu joukkoon, hänelle tulee ulkopuolisuuden kokemus.
Ehtoollinen välittää Jumalan armoa ja anteeksiantoa, ja Jeesus itse kehotti viettämään sitä.
– Kasteessa ihminen saa armon ja anteeksiantamuksen kertakaikkisesti, mutta ehtoollisessa hän saa ”paikallispesun”.
Hiltunen viittaa evankeliumin kohtaan, jossa Jeesus pesi opetuslasten jalat. Pietari pyysi häntä pesemään samalla kädet ja pään. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Se, joka on kylpenyt, ei enää tarvitse pesua, hän on jo puhdas.” (Joh. 13:10)
2. Mikä on ensimmäiselle ehtoolliselle sopiva ikä?
Taapero kurottaa kättään kohti vanhempansa öylättiä tai uhmaikäinen alkaa alttarilla vaatia hienoa pikaria – tahtoa olisi, mutta onko ikä vielä sopiva?
Eri kirkkokunnilla on erilaisia käsityksiä, ja esimerkiksi ortodoksivauvat saavat ensiehtoollisensa – pienen tipan lusikalla – heti kasteen jälkeen. Vuonna 1979 luterilainen piispainkokous määritteli ehtoolliselle osallistumisen alarajaksi viisi vuotta, Petri Hiltunen kertoo.
Minä olen kertonut omille lapsilleni, että ehtoollisella kohdataan Jeesus. Ehtoollinen on salaisuus ja mysteeri joka tapauksessa myös aikuisille, eikä kukaan voi sitä täysin voi ymmärtää.
– Aivan pieni lapsi ei ymmärrä, mistä ehtoollisessa on kyse, hän avaa.
Tarkkaa ikäsuositusta Hiltunen ei halua määritellä, koska lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Pitkä kokemus niin pastorina kuin isänä on osoittanut, että usein alakouluikäiset ovat jo valmiita ehtoolliselle. Kouluikäinen osaa erottaa hyvän ja pahan ja ymmärtää abstrakteja asioita.
Hiltunen kuitenkin muistuttaa, että myös pienemmät lapset ovat yhtä lailla uskovaisia ja armahdettuja kuin ehtoollista nauttivat lapset tai aikuiset.
– He saavat elää kasteen armossa.
3. Mitä ehtoollisesta täytyy tietää?
Luterilaisuudessa ajatellaan, että ehtoollista pitäisi ymmärtää ennen kuin sille osallistuu, mutta kasteen saavat pienet vauvatkin. Miksi ehtoollisesta täytyisi olla tietoisempi kuin kasteesta?
Raamatusta käy ilmi, ettei ehtoollisessa ole kysymys mistä tahansa ateriasta. ”Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.” (1. Kor. 11:29) Luther vei tietovaatimuksen pidemmälle ja edellytti, että ehtoollista nauttivan oli tiedettävä jotain kristinuskon opista, Petri Hiltunen kertoo.
Rippikoulussa näitä asioita käydään läpi, mutta Hiltusen mukaan opetusta olisi hyvä saada jo rutkasti aiemmin. Hän ajattelee, että ehtoolliselle tulijan olisi hyvä osata uskontunnustus ja mielellään enemmänkin. Minimivaatimus kuitenkin on, että lapsi on kastettu ja että hän tietää ehtoollisen tarkoittavan Kristuksen läsnäoloa. Lapsen olisi hyvä myös tietää, että hän saa syntinsä anteeksi ottaessaan ehtoollisella uskossa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, Hiltunen lisää.
Aina toisen ihmisen uskon tai tiedon tasosta ei kuitenkaan voi olla varma, vaikka tämä olisi aikuinen. Esimerkiksi dementia tai jokin muu sairaus voi hämärtää tiedollista ymmärrystä.
– Ei ehtoollista sellaisissa tapauksissa kielletä kastetulta ihmiseltä, Hiltunen sanoo.
4. Entäs se viini? Voiko lapselle antaa alkoholia?
Alkoholin anniskelu alaikäiselle on alkoholilain mukaan kiellettyä, mutta ehtoollista ei lasketa anniskeluksi. Ehtoollisella ei siis rikota lakia, vaikka alkoholinnauttija olisi lapsi.
Moraalista puolta sen sijaan pohdittiin paljon erityisesti 1970-luvulla, jolloin ehtoollisen avaamista lapsille punnittiin. Petri Hiltunen kertoo, että jotkut pelkäsivät kirkon tekevän lapsista alkoholisteja ehtoollisviinin kautta. Hän kuitenkin pitää pelkoa aiheettomana.
– En ainakaan tiedä, että kenellekään olisi käynyt niin. Tietysti jotkut lapset kokevat maun vähän kitkeränä, mutta mielestäni alkoholi itsessään ei ole kynnyskysymys tai este lasten ehtoolliselle osallistumiselle.
Onko lasten ehtoollisopetus kodin vai seurakunnan vastuulla? – Käytännöissä eroja
Käsitykset siitä, kenen ja kuinka paljon pitäisi opettaa lapsia ennen ensimmäistä ehtoollista, vaihtelevat kirkko- ja seurakuntien välillä.
Lähetyshiippakunnassa vaikuttava Petri Hiltunen kertoo, että heillä lasten ehtoollisopetuksesta vastaa pääasiassa seurakunta. Hän huomauttaa, että pastorin vastuulla on huolehtia siitä, että lapset, kuten myös aikuiset, saavat riittävästi opetusta ehtoollisesta. Lähetyshiippakunnan lanseeraamassa lasten ehtoolliskoulussa opetetaan ehtoollisen lisäksi muitakin kristinuskon ydinasioita.
Pitkä kokemus niin pastorina kuin isänä on osoittanut, että usein alakouluikäiset ovat jo valmiita ehtoolliselle.
Lapsi voi tulla ehtoolliskouluun silloin, kun jaksaa keskittyä kuuntelemaan, osaa lukea ja kirjoittaa sekä on kiinnostunut ehtoolliselle osallistumisesta. Usein lapset ovat ehtoolliskoulun käydessään alakouluikäisiä, noin 7–10-vuotiaita. Koulu päättyy lasten ensiehtoolliseen, Hiltunen kuvaa Lähetyshiippakunnan käytäntöä.
Petri Hiltusen mukaan vanhemmat tai lapsi itse eivät viime kädessä päätä, saako lapsi tulla ehtoolliselle vai ei.
– Kristuksen kirkossa asia on aina ymmärretty niin, että ehtoollista jakava pastori laskee tai päästää ihmiset ehtoolliselle kuin paimen laskee lampaat niitylle syömään.
”Kynnys kannattaa pitää matalalla”
Suomen ev.lut. kirkossa vastaavaa, nimenomaan lasten ehtoollisopetukseen keskittyvää toimintaa ei ole ainakaan kaikissa seurakunnissa tarjolla ennen rippikoulua. Seurakuntapastori Esa Jurva Jyväskylän seurakunnasta ajattelee, että sekä ehtoollisopetus että kristilliset kasvatusasiat ylipäätään ovat niin perheen kuin seurakunnan asia.
Seurakunnan tehtävä on Jurvan mukaan antaa tukea ja tarjota mahdollisuuksia hengellisyyden toteuttamiseen. Ehtoollisopetusta voidaan Jurvan mukaan antaa esimerkiksi perhekerhojen, kerhojen, kirkkohetkien ja muun toiminnan yhteydessä.
– Mielestäni ehtoollisen kynnys kannattaa pitää matalalla. Siitä ei tarvitse tehdä liian vaikeaa. ”Sallikaa lasten tulla”, sanoi Jeesus. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmatkin voivat jutella perusasiat lapsen kanssa.
Käytännön kautta
Miten tavallinen vanhempi sitten kertoo ehtoollisesta lapselle? Esa Jurva vinkkaa, että ehtoollisesta voi opettaa käytännön kautta: kertomalla, mitä ehtoollisella tapahtuu ja miten esimerkiksi leipä otetaan vastaan. Katekismuksen tietoja voi käyttää tukena. Opetus voi olla lapsenomaista, ja asiaa voi syventää ajan myötä.
– Minä olen kertonut omille lapsilleni, että ehtoollisella kohdataan Jeesus. Ehtoollinen on salaisuus ja mysteeri joka tapauksessa myös aikuisille, eikä kukaan voi sitä täysin voi ymmärtää.
Jurva ei peräänkuuluta kirkon järjestämää erillistä ehtoollisopetusta: hänen mukaansa se on luontevaa sisällyttää muuhun lasten toimintaan.
– Voisi olla hyvä, että seurakunnassa sovitaan siitä, että ehtoollisopetus kuuluu lapsi- ja perheryhmien ohjelmaan.
Kommentti: Ota päättäväisesti ja rohkeasti omistajuus oman lapsesi kristillisenä kasvattajana
Me suomalaiset vanhemmat olemme hyvin valmennettuja: osaamme kieliä, matematiikkaa ja olemme venyneet digiloikkiin. Opetamme lapsemme kierrättämään ja kannamme huolta lastemme unesta, ruokavaliosta ja harrastuksista.
Haasteiden ja kiireen pyörittäminä saattaa unohtua se tärkein: Sallimmeko lastemme hengähtää Jeesuksen läsnäolossa? Saavatko he mahdollisuuden rakentua kristillisessä uskossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa? Voimme alkaa kuvitella, että hengellinen elämä ei tarvitse energiaa pysyäkseen yllä. Kyllä se tarvitsee. Uskovien yhteys, Raamatun lukeminen, rukous ja lääke syntiä ja syyllisyyttä vastaan (=ehtoollinen) pitävät kurssin oikeana – kohti taivasta.
Seurakunnan jumalanpalvelukseen lähtemiselle voi löytyä useita todellisia tai näennäisiä esteitä: ehkä lähtöhetkiä leimaa kireys tai jopa riitely. Silti kannattaa pysyä päätöksessä lähteä. Jos jäämme odottamaan hetkeä, jolloin kaikki perheenjäsenet hymyilevät tyynesti ja ovat takuuvarmasti tyytyväisiä, emme ehkä koskaan ole valmiita lähtöön. Ehkäpä tunnelma rauhoittuu matkalla, kun päätös lähtemisestä on tehty? Kirkkotiloissa on nykyään myös ilahduttavan hyvin huomioitu lapsiperheet.
Monesti lapsille valkenee vasta rippikoulussa, että ehtoollinen on kristitylle luovuttamattoman tärkeä matkaeväs. Näin ei tarvitsisi olla. Ehtoollisella käyminen itsessään on oppimistapahtuma. Sitä on hyvä edeltää lapsen ikävaiheelle sopiva opetus. Ehtoollisen tarpeellisuus realisoituu lapsellekin sen toistuessa säännöllisesti.
Olet isänä tai äitinä täysin korvaamaton lapsellesi. Tämä pätee myös hengelliseen elämään. Panosta omaan jumalasuhteeseesi ja ammenna siitä voimaa, iloa ja inspiraatiota keskusteluihin lapsen kanssa.
VIRPI KURVINEN
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Katso myös alla olevalta videolta, miksi psykoterapetti, kirjailija Saara Kinnunen lukee Uutta Tietä.
