Armo kiinnostaa taas

Amerikan kristillisissä piireissä on muutaman viimeisen vuoden ajan käyty vilkasta keskustelua armosta. On keskusteltu siitä, miten Jumalan armo tulisi oikein ymmärtää, saarnata ja soveltaa omaan elämään. Välillä keskustelu on liikkunut täsmälleen samoissa aiheissa kuin puoli vuosituhatta sitten uskonpuhdistuksen aikana. On kiistelty lain ja evankeliumin suhteesta ja siitä, mitä tarkoittaa vanhurskauttaminen ja pyhitys. Amerikkalaisen keskustelun myrskynsilmässä...

leif-srkln(1)

Amerikan kristillisissä piireissä on muutaman viimeisen vuoden ajan käyty vilkasta keskustelua armosta. On keskusteltu siitä, miten Jumalan armo tulisi oikein ymmärtää, saarnata ja soveltaa omaan elämään. Välillä keskustelu on liikkunut täsmälleen samoissa aiheissa kuin puoli vuosituhatta sitten uskonpuhdistuksen aikana. On kiistelty lain ja evankeliumin suhteesta ja siitä, mitä tarkoittaa vanhurskauttaminen ja pyhitys.

Amerikkalaisen keskustelun myrskynsilmässä on ollut yhden maailman kuuluisimman saarnaajan Billy Grahamin tyttärenpoika, pastori Tullian Tchividjian. Hän on kirjoittanut yhden keskeisimmistä kirjoista tässä keskustelussa, nimeltään One way love – inexhaustible grace for an exhausted world (Yhdensuuntainen rakkaus – loppumaton armo loppuunpalaneelle maailmalle).

”Erittäin mielenkiintoista on, että reformoitu Tchividjian on löytänyt juuri Martti Lutherin kirjoituksista uutta inspiraatiota armon ymmärtämiseen.”
Useissa haastatteluissaan, puheissaan ja kirjoituksissaan Tchividjian kuulostaakin lähinnä kuin vastakääntyneeltä, innostuneelta luterilaiselta. Mikä voisikaan olla soveliaampaa kuin uskonpuhdistuksen juhlavuoden (2017) lähestyessä yksi Amerikan tämän hetken kuuluisimmista saarnaajista, löytää uudestaan armon merkityksen, lukemalla Lutheria!

Lain ja evankeliumin oikea erottaminen on Tchividjianin mukaan ratkaisevaa uskonelämän kannalta. Lakia tulee julistaa. Tchividjian varoittaa kieltämästä Jumalan lakia. Hän ei siis ole antinomisti, lain kieltäjä. Mutta hän muistuttaa, että laki ei voi sen enempää pelastaa kuin pyhittääkään ketään. Ainoa tapa pelastua ja pyhittyä on Jumalan armo. Jumalan armo Kristuksessa on ainoa voima, joka todellisuudessa pyhittää ihmistä. Tällöin pyhitys ymmärretään ihmisen puolelta niin kuin se ymmärrettiin uskonpuhdistuksen aikoihin: syvenevänä synnin ja armon tuntemisena.

Niin kuin usein ennenkin, tämä viime vuosina lähinnä Amerikassa vilkkaasti käyty armokeskustelu on nyt leviämässä muihinkin maihin. Kohta myös Suomessa julkaistaan toisen kuuluisan amerikkalaispastorin, Michael L. Brownin kirja ”Hyper-armo” (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus 2014). Tässä Amerikassa keskustelua aiheuttaneessa kirjassa messiaaninen juutalainen Michael L. Brown pyrkii taistelemaan eräitä armo-opin vääristymiä vastaan.

On virkistävää, jos jatkuvien eettisiä kysymyksiä koskevien kiistojen keskellä välillä keskustellaan myös uskon ydinkysymyksistä. Toivottavasti tämä keskustelu saisi johtaa meidät kaikki syvempään ja aidompaan syntiemme tunnustamiseen, Jumalan armon omistamiseen ja kokemiseen. Jumalan armo ei ole kristitylle pelkästään ratkaisevan tärkeä opinkohta. Se on myös, jokaiselle uudestisyntyneelle Jumalan lapselle elävää todellisuutta ja kokemusta.

Lue lisää pääkirjoituksia joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.