Albania sukelsi syvälle ateismiin
Kommunistidiktatuurin omaksuma materialistinen maailmankuva, järjestelmällinen luokkavihollisten tuhoaminen ja eristäytyminen johtivat romahdukseen.
Albanialaisia koululaisia juhlistamassa kansallissankari Skënderbegin häiden muistopäivää Beratin linnoituksessa vuonna 2018. Kuva: Hanna-Riitta Toivanen-Kola
Sarjassa tarkastellaan ateistisen poliittisen ideologian vaikutuksia Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kirkoissa viime vuosisadalla sekä sitä, mitä voisimme tästä oppia. OSA 3/3
Albania oli antiikin aikana osa muinaista Illyriaa. Kristinuskon uskotaan tulleen nykyisen Albanian alueelle jo apostoli Paavalin aikana, sillä Uudessa testamentissa mainitaan, että hän kävi siellä (Room. 15:19). Albanian varhaiskristillisen ajan piispat osallistuivat alkukirkon kirkolliskokouksiin. Rooman jakauduttua Itä- ja Länsi-Roomaan vuonna 395, Albania oli pitkään osa Itä-Roomaa eli Bysanttia ja kuului ortodoksisen uskon piiriin. Roomalaiskatolisia Albanian alueelle tuli 1200-luvulla.
Osmannien erikoisjoukkojen, janitsaarien mukana 1300-luvulla Balkanille levisi šiialaistaustainen, suvaitsevainen islamin suuntaus. Osmannittuhosivat albaniankielisen kirjallisuuden ja kirjoitetun historian. Albania itsenäistyi Osmanien imperiumista vuonna 1912. Ateistinen diktatuuri vallitsi maassa vuosien 1944-1991 aikana. Ateistiseksi valtioksi Albania julistautui vielä erikseen vuonna 1967. Natseja vastaan taistelevat partisaanit saivat oppinsa lähinnä Neuvostoliitosta. Näin puna-armeija toi käytännössä kommunismin Albaniaan. Valtaan nousi Enver Hoxha, joka oli kommunismissaan äärimmäisen fanaattinen. Sigurimi, salainen poliisi, manipuloi ja vahti ihmisten mielipiteitä.
Vainoja diktatuurin aikana
Diktatuurin aikana Albanian kristittyihin ja muihin ”luokkavihollisiin” kohdistettiin voimakkaita vainoja. Pahimmat ”aallot” olivat 1940-luvulla, 1960-luvun lopulla, ja vielä 1980-luvun alussa oli laajoja ”puhdistuksia”. Ihmisiä teloitettiin myös täysin mielivaltaisesti. Katolinen kirkko on tutkinut sen pappeihin ja nunniin kohdistunutta vainoa. Esimerkiksi nunnia pakotettiin kävelemään kaduilla alasti.
– Yksi nunnakokelas riisuttiin ja laitettiin säkkiin, missä nälkäiset kissat repivät häntä. Myöhemmin hän kuoli, taidehistorioitsija, filosofian tohtori Hanna-Riitta Toivanen-Kola kertoo.
Yhdeltä papilta hakattiin raajat irti. Hän jäi henkiin, mutta papin äiti meni viranomaisten luokse ja pyysi pojalleen armonlaukausta. Siihen pappi kuoli. Vainojen tehokkuudesta kertoo esimerkiksi se, että vuonna 1940 Albanian ortodoksikirkossa palveli 440 pappia ja 91 diakonia. Vuonna 1991 pappeja oli 12 ja diakoneja 3.
Ortodoksikirkon ”ylösnousemus”
– Kristinusko ja lähes koko kristillinen kulttuuri mahtavine kirkkoineen, sakraaliesineineen, seinämaalauksineen, ikoneineen ja käsikirjoituksineen tuhottiin, samoin maan kirjoitettu historia, ihmisistä puhumattakaan. Myös muslimeja vainottiin ja moskeijoita suljettiin, Hanna-Riitta Toivanen-Kola listaa.
Enver Hoxha oli yksipuoluejärjestelmän johdossa kuolemaansa eli vuoteen 1985 asti. Eristyksiin jääneen maan avautuessa vuonna 1991Albanian infrastruktuuri, kuten terveydenhuolto, koulujärjestelmä, tiet ja rakennukset, oli täysin raunioina.
Ortodoksiseen kirkkoon nimitettiin vuonna 1992 kreikkalaissyntyinen piispa Anastasios (Yannoulatos). Toivanen-Kola kertoo, että piispa Anastasioss nimitti muutaman apulaisen, jotka alkoivat saarnata ja kastaa.
– Kirkko on kulkenut sanoma edellä, mutta pysyen sairaiden ja köyhien rinnalla.
Piispan johdolla on rakennettu muun muassa terveydenhuoltoa, sosiaaliapua ja pappiskoulutusta. Vanhoja kirkkoja on kunnostettu ja uusia rakennettu.
Nyky-Albanian haasteita
Demokraattisesta järjestelmästä huolimatta yhteiskunta on syvästi korruptoitunut: taustalla häärii Albanian mafia, joka pyörittää massiivista huumekauppaa. Vuonna 1997 monet albanialaiset joutuivat pyramidihuijauksen uhreiksi ja menettivät aivan kaiken pantattuaan jopa asuntonsakin. Levottomuudet ja mielenosoitukset ovat arkipäivää. Maassa vallitsee kuitenkin uskonnonvapaus, josta albaanit ovat ylpeitä.
Faktaa Albaniasta
- Albaniassa on asukkaita noin kolme miljoonaa. Diasporassa albanialaisia on maailmassa noin 7 miljoonaa.
- Väestöstä muslimeja on arviolta 60 prosenttia, ortodokseja 25 prosenttia, roomalaiskatolisia 15 prosenttia, lisäksi pieni protestanttinen vähemmistö.
- Raamattu käännettiin albanian kielelle 1800-luvulla.
Lue myös sarjan muut osat:
Kommunistinen terrori Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kirkoissa
Kirkon politisoituminen on aina vaarallista – oltiinpa idässä tai lännessä
Jimmy Svenfelt apostoli Paavalin jalanjäljissä
Pastori Jimmy Svenfelt oli perheineen ruotsinkielisen Rauhan Sana -lähetysjärjestön lähettinä Albaniassa. Svenfelt työskenteli maan pääkaupungissa Tiranassa, pyhän Paavalin seurakunnassa joulukuuhun 2018 asti. Sitä ennen hän oli tehnyt lyhyt-aikaista lähetystyötä maassa jo useita jaksoja ennen kaksivuotista lähetyskautta. Hän kertoo, että kommunismin kaudella albaanit menivät naimisiin ylittäen uskontojen rajat.
– Oli tavallista, että tällaiset perheet kävivät isoissa kristillisessä juhlissa kirkossa ja samalla pitivät muslimien juhlapäivät pyhinä. Tiedot kristinuskon sisällöistä olivat kuitenkin heikot.
Perinnöstä ollaan ylpeitä
Kun maan rajat avattiin vuonna 1991, ihmiset janosivat tietoa ulkomaailmasta, myös Jumalasta ja hengellisistä asioista. Monet albanialaiset kääntyivät kristinuskoon.
– Enää kiinnostus kristinuskoon ei ole niin voimakasta. Ihmiset eivät kuitenkaan pelkää tai häpeä puhua uskon asioista, Jimmy Svenfelt avaa.
Hän kertoo, että albanialaiset kristityt ovat ylpeitä ja kiitollisia siitä, että Herran apostoli on ollut julistamassa evankeliumia heidän kotimaassaan.
– Tästä syystä oli erityisen hienoa olla tuomassa evankeliumia takaisin juuri Albaniaan. Toivon myös, että kristityt rukoilisivat Herraa lähettämään Albaniaankin ”työmiehiä elonkorjuuseensa”, sillä työ on vielä kesken.
Suomalaisista lähetysjärjestöistä Albaniassa toimivat ruotsinkielinen Rauhan Sana, Patmos, Fida International ja Missiomaailma. Diktatuurin jälkeen Albaniaan rantautui useita protestanttisia kirkkoja lähetystyöhön. Maassa toimii myös monia ulkomaisia evankelikaalisia ja karismaattisia yhteisöjä, myös luterilaisia.
