”Aika on puhua ja aika olla vaiti”

MEILLÄ JOKAISELLA ON ollut elämässämme tilanteita, jolloin on tullut sanottua sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Tai olemme painaneet somessa enter-nappia harkitsemattomasti. Kerran lausuttuja sanoja ei saa takaisin.   

Me ihmiset yleensä pidämme juoruamisesta ja pahan puhumisesta, vaikka sydän varoittaa, ettei niin pitäisi tehdä.  Raamatussa Jaakob kirjoittaa: ”Kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä.” (Jaak. 3:8) Etenkin keltainen lehdistö elää tästä myrkystä.  

Toisaalta me voimme olla mykkiä silloin, kun pitäisi puhua. Varsinkin nykyään Raamatun sanaan uskovilla kristityillä on kiusaus laskelmoida, kannattaako avata suutaan, ettei tule leimatuksi suvaitsemattomaksi tai peräti konservatiiviksi. Pelko ulkopuolelle joutumisesta pitää hiljaisena.  

OPETTAJIEN JA PAIMENIEN VASTUU on suuri, mitä kansalle julistetaan. Raamatun mukaan opettajat tuomitaan muita ankarammin. Seurakunnan opettajan harha aiheuttaa arvaamattoman laajalle ulottuvaa tuhoa. Ei ole yhdentekevää, millaista oppia papit ovat saaneet, lukevatko he Raamattua ja opettavatko he sitä vai puhuvatko vain ihmisille mieliksi.   

Jokin aika sitten katsoin elokuvan Hidden life. Se kertoo itävaltalaisesta kristitystä perheenisästä, Franz Jägerstätteristä, joka ei suostunut vannomaan uskollisuuden valaa Hitlerille. Hän näki, että se olisi ollut väärin. Tätä miestä painostettiin joka taholta. Myös kylän pappi ja kirkon piispa olivat sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt allekirjoittaa uskollisuuden vala. ”Vala on pelkkiä sanoja, ne eivät estä sinua pitämästä syvällä sydämessäsi kiinni vakaumuksestasi”, häntä houkuteltiin. Mutta mies ei taipunut, ja lopulta hänet mestattiin julmasti. Jälkipolvet voivat todistaa, että tämä mies oli sittenkin oikeassa.  

Meilläkin on vaara ajautua tilanteeseen, että saamme kyllä sisimmässämme ajatella ja pitää kiinni uskostamme Raamatun sanaan, kunhan emme vain tuo sitä julki. Jumalan sana kuitenkin rohkaisee meitä monessa kohtaa olemaan rohkeita. ”Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi.” (Ap. t. 18:9) Lisäksi on hyvä muistaa, että Suomen perustuslaki takaa jokaiselle uskonnonvapauden, ja siihen sisältyy myös oikeus ilmaista vakaumuksensa.  

PUHEILLAMME ON TEKEMISTÄ kahdeksannen käskyn kanssa. Se varoittaa kielen synneistä, joilla vahingoitamme toisiamme. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” on tarkoitettu suojaamaan meidän itse kunkin kunniaa ja mainetta.  

Iso katekismus selittää, ettei kenelläkään ole valtuutta julkisesti tuomita ja rangaista lähimmäistään.

Iso katekismus selittää, ettei kenelläkään ole valtuutta julkisesti tuomita ja rangaista lähimmäistään. Yhteiskunnassa tuomiovalta kuuluu oikeuslaitokselle, ei yksityiselle ihmiselle eikä myöskään medialle, vaikka se kyllä ottaisi tämän roolin hyvin mielellään. Meidän kaikkien kannalta on oleellista, että oikeuslaitokseen tulee voida kaikkien kansalaisten luottaa, sillä riippumattomat tuomioistuimet ovat demokratian kulmakivi.  

Kirjoittaja on toimittaja, entinen Japanin-lähetti sekä kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen jäsen. 

Piditkö kolumnista? Lue Vuokko Vänskän edellinen kolumni täällä.