Ahvenjärvet ”varastoivat” lapsiin: Muistia ei voi tyhjentää

– Onko joskus mieleesi noussut, joku hengellinen laulu tai raamatunkohta? Niin ei tapahtuisi, ellei niitä olisi kuullut ja oppinut. Hengellisten asioiden esillä pitäminen rakentaa lapselle varastoa, mistä voi sitten nousta asioita mieleen. Ulkoa opittua ei voi työntää pois muististaan, vaikka kieltäisi uskon, Mari Ahvenjärvi muistuttaa.

Mari Ahvenjärvelle itselleen hengelliset laulut ovat olleet tärkeitä pienestä pitäen, ja siksi hän haluaa, että omatkin lapset oppivat niitä. Jumalan sana voi vaikuttaa pitkänkin ajan kuluttua, kun sitä on kylvetty lapsen mieleen.

– Moni voi aikuisena ruveta miettimään taivasta ja sitä, miten sinne pääsee. Silloin on hyvä, jos mieleen nousee vaikkapa tuttu lastenlaulu: ”Milläs minä pääsen taivaaseen? Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen.”

Medianomi, jatko-opiskelija Mari Ahvenjärvi ja hänen puolisonsa, tietotekniikan insinööri Martti Ahvenjärvi puhuivat Kansanlähetyspäivien kanavassa perheen arjesta ja uskosta. Kanavan ajan Onni (8), Lilja (6) ja Säde (4) olivat Marin vanhempien Hilkka ja Paavo Toikan hoteissa. Myös Martin vanhemmat Jaana ja Sauli Ahvenjärvi olivat päivillä ja tarvittaessa apuna lastenhoidossa.

Rutiinit hyväksi

Mari ja Martti Ahvenjärvi ovat huomanneet, että tutut rutiinit helpottavat oman uskon hoitamista, opettamista ja esillä pitämistä. Myös lapset oppivat helposti rutiineja.

– Meidän perheessämme tällaisia ovat esimerkiksi ruuan siunaaminen, yhteisesti pidetyt iltarukoukset, hartauskirjan lukeminen ja lasten siunaaminen iltaisin, kertoo Martti Ahvenjärvi. Samalla hän vinkkaa puolisonsa kirjoittamasta Koko perheen hartauskirjasta, josta löytyy aineksia erilaisiin pohdintoihin yhdessä lasten kanssa.

Usein lapset vaalivat itsekin tapoja, mutta lapsi voi myös kyseenalaistaa rutiinit. Aikuisen pitää tietää ja osata perustella, miksi perheessä on tiettyjä tapoja. Miksi esimerkiksi kirkkoon lähdetään, vaikka lapsen mielestä siellä olisi tylsää tai vaikka aikuinenkin joskus jäisi mielellään kotiin lepäilemään?

– Kerromme, että on tärkeää kuulla lisää Jeesuksesta ja päästä ehtoolliselle, Martti Ahvenjärvi kertoo.
– Lapsi ei saa omalla kiukuttelullaan tai käytöksellään määrätä, toteutuuko jokin rutiini vai ei, hän jatkaa.

Rukous turvana

Rukoilemaan opettaminen on ollut Ahvenjärven perheessä myös tärkeää.

– Olen pyrkinyt rukoilemaan lasten kanssa erilaisissa tilanteissa ja ilokseni he tuntuvat omaksuneen tavan itsekin. Lapsikin kokee Jumalan antamaa turvaa ja rauhallisuutta, Mari Ahvenjärvi huomauttaa.

– Eräänä iltana Lilja pohti, mitä pitäisi tehdä, ettei näkisi yöllä pahaa unta. Rukoilimme. Heti aamulla tyttö kertoi, että rukous auttoi! Kesäkuun alussa olimme leirillä. Yhtenä aamuna sanoin Liljalle, että hän nyt hän voi laittaa shortsit jalkaan. ”Jes, se toteutui! Rukoilin illalla, että tulisi lämmin ilma”, hän kertoi. Olen usein ajatellut, että ehkä Jumala erityisesti haluaa vahvistaa lapsen uskoa pienillä rukousvastauksilla, hän jatkaa.

Lapsi voi opettaa rukouksen merkitystä ja tarvetta myös aikuisille.

– Kun lapsellamme oli uhmakohtaus ja olin tuloksetta käyttänyt kaikki puhetaitoni, tartuin lopulta viimeiseen oljenkorteen ja sanoin ääneen: ’Jeesus auta Liljaa’. Ja se auttoi. Tai siis hän auttoi, Mari kertoo.

Mari Ahvenjärvi pitää vanhempien tärkeimpänä rukousaiheena sitä, että lapset saisivat kasvaa ja pysyä uskossa.

– Lopulta se ei ole vanhempien käsissä. Se on välillä pelottavaa, mutta toisaalta turvallista ja huojentavaa. Usko on Jumalan aikaansaannosta. Tämä on armon sana meille vanhemmille, hän sanoo.

– Saan rukoilla, että jokainen lapsi löytäisi itsensä, sen persoonan, joksi Jumala hänet on luonut. Minun kodissani kasvaa Jumalan luomia ainutlaatuisia ihmisiä, joiden tehtävä ei ole täyttää minun unelmiani vaan omiaan, hän jatkaa, kiitollisena tästä vapauttavasta oivalluksesta.

Jumalalta viisautta

Martti Ahvenjärvi tiivistää, että uskon ei pitäisi olla perheen arjessa vain yksi muistettava asia kalenterissa, vaan mukana kaikessa.

– Haluamme tuoda omaa uskoamme esille lasten nähden ja kuullen. Haluamme olla avoimia ja osoittaa, että usko kuuluu arkeemme ja on meille luonnollista. Perheen usko ei ole vain lapsia varten, hän huomauttaa.

Silti uskovat ovat tavallisia ihmisiä, eivät pyhimyksiä. Heillä on samoja harrastuksia ja he katsovat samoja telkkarisarjoja kuin muutkin. Samanlaisia lomasuunnitelmia. Samanlaisia riitoja siivousvuoroista ja nukkumaanmenoajoista.

– Teemme virheitä ja vääriä valintoja kuten kuka tahansa muukin. Usko ei suojele meitä automaattisesti kaikelta mahdolliselta vääryydeltä ja pahalta, Martti Ahvenjärvi muistuttaa.

Uskovassa perheessä otetaan kuitenkin todesta Raamatun kehotus pyytää ja antaa anteeksi. Myös puolison, lasten ja lähimmäisten kunnioittaminen nousee Raamatusta. Arki on elämää armon varassa.

– Haluan uskoa, että Jumala on aivan tietoisesti ja tarkoituksella antanut minulle juuri tämän perheen. Siksi haluan myös luottaa siihen, että Jumala tuntee lapseni ja puolisoni, varjelee heitä ja antaa minulle viisautta toimia heidän kanssaan oikein, Martti Ahvenjärvi sanoo.

Lue lisää elämänmakuisia juttuja Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.