Afganistanin surmat herättävät kysymyksiä työn jatkumisesta

Kuvat_OK

Kansanlähetyksen avustustyöntekijät Kaija Martin ja Seija Järvenpää saivat surmansa Afganistanissa heinäkuun lopussa. Heidät ammuttiin taksiin keskellä päivää Heratin kaupungissa. Afganistanin poliisi on pidättänyt henkilöitä epäiltynä surmista. Kaksi päivää sitten menehtyneet työntekijät tuotiin Suomeen.

Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Jukka Kallioisen mukaan avustustyöntekijät olivat tietoisia työhön liittyvistä turvallisuusriskeistä Afganistanissa.

– Koulutuksessa tiedostamme tämän ja annamme tietoa vaaratekijöistä, joita eri työalueilla voi olla. Jokainen voi varautua siihen, että työssä voi tulla kriisejä. Kaikilla työalueilla on myös omat turvallisuus- ja kriisiohjeensa.

Kaija Martinin ja Seija Järvenpään surma Afganistanissa on suurimpia kriisejä, joita Kansanlähetys on kokenut työaloillaan. Myös vuonna 1980 surmattiin järjestön työssä ollut aviopari.

– Näiden lisäksi ei ole ollut kuolemantapauksia, joitakin väkivaltaisuuksia kylläkin. Japanin tsunami vuonna 2011 oli kriisi, joka näinä päivinä on tullut mieleen, tuolloin Japanin työalan esimiehenä ollut Kallioinen sanoo.

Kansanlähetys ei ole tehnyt vielä virallisia päätöksiä työn jatkosta seudulla. Kansainvälisen yhteistyöjärjestön projektit Heratissa on kuitenkin pantu jäihin ainakin joksikin aikaa.

– Kuuntelemme tämän yhteistyöjärjestön mielipidettä ja teemme sitten päätökset. Meillä on tällä hetkellä maassa kolme työntekijää, joista yksi palaa ensin Suomeen, Kallioinen toteaa.

”Rakkaus tulee Jumalalta”

Kallioinen vieraili Afganistanissa vuosi sitten syksyllä. Viime päivinä hän on mielessään elänyt Heratin tapahtumia.

– Olen mielessäni nähnyt naisten kodin piikkilankamuurien ympäröimänä. Suljetun metalliportin ja kadulla odottavan taksin. Vartijan tarkastamassa, onko taksi oikea ja vasta sitten avaamassa lukitun portin. Olen aistinut kauhean liikenteen metelin ja melskaavan tunnelman. Ei ole ihme, että kukaan ei huomaa, kun kadulla ammutaan, Kallioinen jakaa tuntojaan.

Hän ihailee työntekijöiden motiiveja ja tahtoa auttaa paikallisia ihmisiä.

– Kyselin siellä työntekijöiltämme, mikä saa heidät iloiten palvelemaan. Vastaus oli rakkaus. Rakkaus paikallisia ihmisiä kohtaan, ja se, kun näkee avun suuren tarpeen.

Mikä sai nämä maiset rakastamaan Afganistanin kansaa?

– Jumala, sillä he saivat kokea hänen rakkautensa. Se loisti heistä eteenpäin, Kallioinen sanoo.

Kaija Martin ja Seija Järvenpää tekivät mielenterveystyötä ja paransivat naisten asemaa. He olivat työskennelleet Afganistanissa pitkään. Naiset lähtivät ensimmäiselle työkaudelleen Afganistaniin yhdessä vuonna 1998.

– Molemmat puhuivat sujuvasti paikallista darin kieltä ja tunsivat hyvin paikallisen kulttuurin ja kunnioittivat sitä, Kansanlähetyksen julkaisemassa tiedotteessa todetaan.

Toinen työntekijöistä koulutti mielenterveysalan työntekijöitä ja kehitti sosiaalihuoltoa muun muassa kartoittamalla mielenterveysongelmien taustalla olevia sosiaalisia ongelmia.

Toinen työntekijä oli juuri palannut kotimaanjaksoltaan maahan kehitysjärjestön aluejohtajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului naisten aseman ja toimeentulomahdollisuuksien parantaminen.

– Menetimme erinomaisia työntekijöitä, jotka olivat löytäneet Jumalan rakkauden Kristuksessa ja halusivat jakaa sitä muille. Heidän kutsumuksenaan oli palvella paljon kärsinyttä kansaa samalla rakkaudella, jota olivat itse kokeneet, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen sanoo.

Lue lisää Afanistanin tapahtumiin liittyviä juttuja uusimmasta Uusi Tie -lehdestä (32/2014).