Herkkyys Jumalan sanalle on säilytettävä

Kristinuskon Jumala on puhuva Jumala. Hän kuulee lastensa rukoukset ja hän puhuu ihmiselle sanassaan. Mutta halutaanko ja osataanko Jumalan puhetta Raamatussa kuunnella?

Ainakin herätysliikkeissä ja kirkon konservatiivisissa joukoissa Raamattua pidetään Jumalan sanana. Raamatun arvovalta tunnustetaan. Mutta tämä ei vielä sinänsä takaa, että Raamatun opetuksia myös käytännössä kuunnellaan ja seurataan. Herkkyys Jumalan sanan edessä on hyvin käytännöllinen asia. Se ei ole vain periaate tai teoria. Raamatun arvovallan tunnustamisesta ei ole hyötyä, jos se ei johda siihen, että myös käytännössä kuunnellaan, mitä Raamattu eri asioista opettaa.
Herkkyyden Jumalan sanan edessä voi menettää monella eri tavalla. Sen voi menettää yksinkertaisesti kieltämällä, että Raamatun konkreettiset tekstit ovat Jumalan omaa puhetta ihmiselle. Kyvyn kuunnella Jumalan puhetta Raamatussa voi menettää myös omien teologisten tai muiden ennakkoasenteidensa takia. Jos ihminen olettaa jo etukäteen tietävänsä, mitä Raamattu opettaa, hänellä ei ole erityistä tarvetta kuunnella tekstejä tarkkaavaisesti. Hänellä ei ole tarvetta tarkistaa omia kantojaan, koska hän pitää omia mielipiteitään jo valmiiksi Raamatun mukaisina.

Kuitenkin ainoa varma tapa säilyttää omat näkemyksensä Raamatun mukaisina on lähestyä Raamatun konkreettisia tekstejä yhä uudestaan ja kysyä: ”Olenko minä varmasti ymmärtänyt tämän asian oikein?”

Yleinen tapa väistää Jumalan puhuttelu on turvautua iskulauseeseen: ”Se on vain sinun tulkintasi”. Tulkintaa suurempi ongelma on kuitenkin se, ettei Raamatun opetusta edes tunneta tai sen mukaan ei haluta ojentautua. Kerran kysyin eräältä ihmiseltä, mitä hän ajattelee tietystä uskonkysymyksestä. Vastaus oli spontaani: ”No, siitähän ollaan montaa eri mieltä”. Jatkoin keskustelua: ”Mutta miten sinä ymmärrät ne kohdat Raamatussa, jotka puhuvat tästä asiasta?” Niitä hän ei ollut koskaan itse tutkinut. Hän ei edes tiennyt, mistä kyseiset kohdat löytyvät tai mitä ne sanovat.

Oikeanlaiselle herkkyydelle Raamatun edessä on kaksi pääestettä. Joko Raamatun opetuksia ei yksinkertaisesti tunneta, koska niitä ei edes lueta. Tai sitten tekstejä ei ole huolellisesti kuunneltu. Kun päästään niin pitkälle, että yhdessä muiden kristittyjen kanssa aidosti kuunnellaan, mitä Raamatussa sanotaan, ja yhdessä mietitään, miten Raamatun opetuksia käytännössä tulisi seurata, ollaan hyvällä tiellä. Eikö se ole jokaisen kristityn velvollisuus? Sillä tiellä kristityn tulisi jatkaa elämänsä loppuun asti.

Kun yksittäinen kristitty, kirkko tai hengellinen liike hylkää Jumalan sanan käsikirjoituksen elämäänsä varten, se menettää Jumalan johdatuksen. Jumala johdattaa kansaansa sanansa avulla. Niin kuin psalmirunoilija sanoo: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”(Ps. 119:105)