Lähetystyötä sävelin ja sanoin
Peshterassa järjestetty katukonsertti oli seurakunnan ensimmäinen neljään vuoteen. Six Peace Puzzle keräsi paljon kuulijoita. KUVA: JOUNI HAVERINEN
Suomalaisten gospelyhtyeiden ulkomaankiertue on evankeliointia.
”Pistä isommalle!”, oli tavallinen pyyntö miksaajana toimineelle Mikko Nikulalle Bulgariassa.
– Mummoja ei ainakaan lainkaan haittaa, jos luukutetaan lujaa, Nikula vertaa paikallista musiikkikulttuuria suomalaiseen, jossa hänen mukaansa pikemmin varotaan päästämästä kaiuttimista epäterveellisen kovaa ääntä.
Bulgarian Peshterassa ja Krushevossa tilanne on toinen, ja nupit olivat kaakossa ulkoilmakonsertissa. Suomen Raamattuopiston Missiomusalinjan opiskelijoiden muodostama bändi Six Peace Puzzle oli paikallisten luterilaisten seurakuntien vieraana muutaman viikon ajan huhtikuussa. Matkaan sisältyi muun muassa musiikkileirille osallistumista sekä konsertteja ulkoilmassa ja sisätiloissa. Yhtye on harjoitellut nimenomaan turkinkielisiä hengellisiä lauluja, joita paikalliset ymmärtävät.
– Krushevon pikkukylässä kirkossa kuulijoita oli noin kuutisenkymmentä ja Peshterassa torilla pidetyssä ulkoilmakonsertissa paikalla oli parhaimmillaan noin kolmesataa kuulijaa, Nikula iloitsee.
Luvut ovat seurakuntien kokoon nähden suuria. Etukäteen konserttien suosiota ei osattukaan ennustaa. Tällaista gospelkonserttien toimintakulttuuria ei ainakaan Bulgarian nuorilla seurakunnilla ole.
– Kansanlähetyksen lähetti Jouni Haverinen sanoi, ettei tiedä yhtään, mitä voi odottaa. Kukaan ei ollut siellä tehnyt tätä aiemmin.
Gospelbändi on lähetyskentällä evankeliumin työkalu
Nikulan mukaan Suomessa gospelkonsertti ei enää kerää massoja siten kuin ehkä joskus ennen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on vaikeaa saada ihmisiä tulemaan paikan päälle gospelbändin keikalle. Sen sijaan esimerkiksi Japanissa on hänen mukaansa edelleen niin suurilla kuin pienilläkin paikkakunnilla erikoistapaus, jos seurakunta järjestää konsertin.
– Musiikki on hirmuisen hyvä tavoittavan työn muoto. Japanissa se esimerkiksi toimii sisäänheittäjänä kirkkoihin. Kirkkoon konsertteihin tulee hyvin paljon ei-kristittyjä, jotka eivät muussa tilanteessa saapuisi paikalle.
– Seurakunnat ovat usein tiedottaneet hyvin aktiivisesti konserteista, jakaneet kutsuja ja ilmoitelleet lehdissä.
Parasta on Nikulan mukaan kuulla, kun joku ihminen on tullut kirkkoon konsertin ansiosta ensimmäistä kertaa ja tästä on alkanut kehityskulku, jossa henkilöstä on tullut myöhemmin kristitty. Japanissa Nikula on MGtH-bändinsä kanssa soittanut esimerkiksi sekulaareissa kouluissa ja päiväkodeissa. Kristilliset koulut ja päiväkodit luonnollisesti ovat myös ottaneet musiikkivieraat mielellään vastaan.
– Jos koulu ei ole kristillinen, niin omasta uskosta ja laulujen sanoituksista voi kertoa, mutta erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, ettei sanomisia tulkita tuputtavana, Nikula kertoo.
Missiomusalinja on ensimmäistä vuotta toiminnassa. Nikula sanoo olevansa iloinen linjan yhteistyöstä eri lähetysjärjestöjen kanssa. Kansanlähetyksen ja Kylväjän kautta on Bulgariaan ja Japaniin saatu kontakteja, jotka järjestävät vierailuja paikan päällä. Lisäksi kotimaassa Kylväjä on tarjonnut oppitunteja lähetystyöstä.
Suomalaisyhtye täyttää kirkkoja Japanissa
Northern Colors -yhtye on tätä artikkelia kirjoittaessa paraikaa matkalla Japanissa, jossa he soittavat peräti yhdeksäntoista konserttia. Yhtye kiertää maata Jorma Pihkalan opastamana. 21. päivältä huhtikuuta löytyy myös yhtyeen blogista merkintä, jossa kuvataan Japanin uskontojen eroa kristinuskoon.
”Ymmärtääkseen japanilaista kulttuuria, on hyvä ymmärtää uskontoja, jotka ovat siihen vaikuttaneet. Suurin osa japanilaisista on joko shintolaisia tai buddhalaisia – yleensä molempia – ja olemme matkamme varrella päässet tutustumaan eri uskontojen temppeleihin. Ne ovat kyllä upean näköisiä, kauniita ja koristeellisia, mutta kätkevät sisälleen paljon pelkoa ja pettymyksiä. Paljon on ajatuksia herännyt niissä vieraillessa ja saa olla kiitollinen siitä, että meillä saa olla suhde elävään Jumalaan eikä rukouksistakaan tarvitse maksaa mitään!”
Japanissa suomalaisen, mutta kuitenkin japaniksi laulavan gospelbändin vierailu on toiminut nimenomaan uusien ihmisten mahdollisena porttina kristilliseen seurakuntaan. Huomattavan suuri osa konserttivieraista on ollut ei-kristittyjä, jotka eivät välttämättä tiedä kristinuskosta juuri mitään.
”Toivoa siis on, ja varsin toivoa herättävää on ollut se, että olemme musiikin kautta saaneet tavoittaa jo satoja ihmisiä, joista noin yksi kolmasosa ei ole ollut kristittyjä. Konsertit ovat sujuneet hyvin ja vastaanotto on ollut lämmin. Paikalliset ovat osoittaneet meille uskomatonta vieraanvaraisuutta, tarjonneet ruokaa ja viettäneet aikaa kanssamme. Olemme kohdanneet aivan upeita ihmisiä ja saaneet huomata, että parhaimmillaan japanilaiset ovat aivan valloittavaa kansaa”, blogissa kirjoitetaan.
Pääsiäisaamun kaste oli kohokohta
”Illan viiletessä seurakunnan aktiivinuoret jakoivat katsojille teetä, omenia ja pullaa. Torille viritettiin valkokangas, jolta päästiin seuraamaan samaa Jeesus-elokuvaa, joka näytettiin myös Krushevossa muutama päivä sitten”, lukee Six Peace Puzzlen blogitekstissä 13. huhtikuuta. Seuraavana sunnuntaina yhtyeen jäsenet osallistuivat pääsiäisaamun jumalanpalvelukseen. Missiomusalinjan opiskelija Pauliina Asikainen kertoo, että tuo jumalanpalvelus oli hänelle aivan erityinen tapaus.
– Jumalanpalvelus järjestettiin aurinkoisena päivänä kirkon pihalla puutarhassa, ja olimme saaneet auttaa sen valmistelussa juhlakuntoon. Jumalanpalveluksessa kastettiin yksi nuori seurakuntalaiseksi. Saimme laulaa tilaisuudessa ja kirkon lapset lauloivat myös. Viimeisen laulun aikana nousimme kaikki tanssimaan, ja ylösnousemuksen ilo oikein tuntui konkreettisesti. Tämän kaiken kokeminen oli Jumalan lahja meille kaikille.
Bulgarian millet-turkkilaisten parissa tehtävä työ on perinteistä lähetystyötä, minkä vuoksi seurakuntaan kastetaan usein juuri nuoria tai nuoria aikuisia, toisin kuin Suomessa on ehkä totuttu mieltämään. Asikaisesta tuntui, että vierailu oli rohkaiseva asia paitsi hänelle itselleen, niin myös paikallisille seurakuntalaisille.
– Neljään vuoteen ei Peshterassa ollut ollut katuevankeliointitapahtumaa. Koska Millet-kansa on köyhää ja paikallaan pysyvää, niin heille tämä vaikutti olevan hyvin merkityksellinen juttu.