Jaksammeko yhä pyytää herätystä?

Opiskelija- ja koululaislähetys, tuttavallisesti Opko, täyttää tänä vuonna puolivuosisataa. Juhlimme oikein olan takaa koko vuoden. Järjestön riemuvuosi starttasi loppiaisena Espoonlahden kirkossa pidetyillä messulla, juhlalla ja muistojen kahvilalla. Jälleen kerran yllätyin siitä, millaista yli kaikkien laarien pursuavaa satoa 1960- ja 70 lukujen herätys on kantanut.

Viidesläisiä järjestöjä yhdistää samankaltainen Jumala-kokemus. Tulet roihusivat. Lapsille ja opiskelijoille vietiin hyvää sanomaa. Lähetystyöntekijöitä lähti monta lentokoneellista maan ääriin. Perustettiin lehtiä, radioasemia ja muutettiin maailmaa. Pelkästään Opkon kautta syntyi kolme kirkon lähetysjärjestöä: Kansanlähetys (1967), Sanansaattajat (1973) ja Kylväjä (1974). Evankeliumilla oli kiire, koska Jeesus tulee pian takaisin. Tämän herätyksen mainingit tuntuvat yhä. Herätysten lapset eivät voi olla puhumatta Jumala-kokemuksestaan: ”Hei Ritva ja Olavi, muistatteko, mitä silloin tapahtui?” Aika ajoin muisteloissa kuuluu kaihoisa sävy. ”Ennen oli miehet rautaa, nyt ne on puuta hiijo hoi… ”

Enää me emme elä herätyksen keskellä. Jos olemme rehellisiä, voi tuntua mahdottomalta unelmoida herätyksestä ja rukoilla psalminkirjoittajan kanssa (Psalmi 126): ”Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.”

Israelin autiomaassa Negevin uomat kiemurtelevat rutikuivilla seuduilla. Silmä ei näe siellä mitään elämää. Sateiden tullessa uomat voivat kuitenkin muuttua muutamassa tunnissa valtaviksi virroiksi, koska ne kokoavat vesiä laajalta alueelta. Tämänkaltaista herätystä psalminkirjoittaja pyysi. Vesipisaroista muodostuvia pieniä virtoja, jotka yhtyvät koko maiseman muuttavaksi tulvaksi.

Jaksammeko me yhä pyytää Suomelle herätystä? Uskommeko, että herätys voi tulla, niin kuin se aina tulee ajallaan Negevin kuiviin uomiin? Voiko kuiva hiekka jälleen puskea esiin tuoreita nuppuja?

Haluamme varmasti olla rukouksen ihmisiä, jotka uskovat, että herätys tulee. Minulle herätyksen rukoileminen on kuitenkin vaikeaa. Siksi tarvitsemme juhlia, joissa kuulemme Jumalan fantastisista teoista, elämästä, joka murtautuu esiin vaikka asfaltista.

Rohkeus rukoilla ja uusi elämä syntyvät Jumalan lupausten voimasta. Sana synnyttää uskon siihen, mitä ei vielä ole. Herra, anna meille taas pian ilo kotiin kannettavista lyhteistä.

Hyvää riemuvuotta ja yhteisiä juhlia koko viidennelle liikkeelle!