Omaleimainen paketti

Vähäsarja
Vähäsarja
Helmi Levyt 2015

Harvoin sitä tulee ajatelleeksi, että jos laulajan ääni eksyy nuotista hetkeksi jos toiseksikin kesken laulun, niin sen oikeastaan pitikin eksyä ja että kuulostaapa se sopivalta.

Mutta juuri tätä on Vähäsarjan musiikki: se ei mahtaile eikä yritä olla mitään muuta kuin esittäjänsä näköistä ja onnistuu siinä. Laulaja-lauluntekijä Petri Vähäsarjan ensimmäinen soololevy on niittänyt mainetta jo monen musiikkilehden arvioissa, eikä utelias kuuntelija pety. Albumilla on taidolla kirjoitettuja lauluja, jotka on tuotettu niin, että kuulostavat genreen sopivasti akustisesti kuuntelijan omassa olohuoneessa soitetuilta.

Mistä sitten Elämä-lehden toimittajanakin tunnettu Petri laulaa? Marginaalisista aiheista, jotka nykyaikana ovat kuitenkin valtavirtaa. Autovarkaista, mielialalääkkeistä, ja kuten ilmeisesti yksi esikuvista Bob Dylankin, Herrasta. Vähäsarja tuntuu tekevän lauluja hulluuteen ja omalaatuiseen kajahtanaisuuteen taipuvaisille. Eli meille kaikille, mutta varsinkin suomalaisille nuorille aikuisille. Kaiken tämän Vähäsarja sanoittaa hienosti, lakonisen tokaisevasti.

Vaikutteita levyllä on kuultavissa paljon toiselta herätysliiketaustoista ammentavalta Suomi-folkin uranuurtajalta, Joose Keskitalolta, joka myös soittaa levyllä. Vaikutteista huolimatta Vähäsarja on kuitenkin omaleimainen paketti. Loputtomien huomiota kerjäävien kuvien, merkityksettömien uutisvirtojen, ironian ja epäaitouden täyttämässä ajassa levy on akustisen raikas ja rehellinen tuulahdus pinnallista digimaailmaa edeltävältä ajalta.

Päätöskappale ”Herra on mun kanssa” on levyn huippukohtia, nettisoitossa jo pienimuotoinen hittikin. Kannattaa kuunnella koko levy jo vaikka tämän yhden kappaleen takia.

Albumi on lyhyesti sanottuna napakymppi.