Yksi elämä, kaksi määränpäätä

Iankaikkisuus on äärettömän paljon pidempi kuin meidän maallinen elämämme. Siksi on todella tervetullutta, että syntyy keskustelua siitä, mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen. Jos viimeaikainen kuolemanrajakokemuksista ja taivasmatkoista kertovien kirjojen ja elokuvien buumi johtaa vakavasti otettavaan keskusteluun iankaikkisuuskohtalostamme, se on enemmän kuin tervetullutta. Perimmäisten kysymysten välttely ja pinnallisuus vievät elämästä syvyyden ja merkityksen. Se on pään…

leif-pkIankaikkisuus on äärettömän paljon pidempi kuin meidän maallinen elämämme. Siksi on todella tervetullutta, että syntyy keskustelua siitä, mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen. Jos viimeaikainen kuolemanrajakokemuksista ja taivasmatkoista kertovien kirjojen ja elokuvien buumi johtaa vakavasti otettavaan keskusteluun iankaikkisuuskohtalostamme, se on enemmän kuin tervetullutta.

Perimmäisten kysymysten välttely ja pinnallisuus vievät elämästä syvyyden ja merkityksen. Se on pään pensaaseen panemista sen valtaisan todellisuuden suhteen, että meitä kaikkia odottaa kuolema ja sen jälkeen viimeinen tuomio.
Olemme viime viikkoina korostaneet Uudessa Tiessä, miten Raamattu on ainoa täysin luotettava tietolähde ihmisen iankaikkisuuden suhteen. On olemassa yksi ainoa ihminen, joka varmasti kävi rajan tuolla puolen – itse asiassa hän asui siellä, ennen kuin tuli tähän maailmaan. Hän tuli kertomaan meille, mikä meitä odottaa.

Jeesuksen sanomaan sisältyy hätkähdyttävä uutinen: kaikki eivät pääse taivaaseen! Lukemattomien kuolemanrajakokemusten ja taivasmatkojen perusolettamus on tämä: kaikki pääsevät lopulta taivaaseen. Jeesus opettaa toisin. Hänen mukaansa kuoleman jälkeen on olemassa kaksi mahdollista lopullista päämäärää: taivas tai helvetti.
Kukaan koko Raamatussa ei puhu niin paljon helvetistä kuin juuri Jeesus. Joku on sanonut, että näin siksi, että kukaan ei rakasta meitä niin paljon eikä kykene puhumaan siitä sellaisella rakkaudella kuin hän. Jeesuksen opetuksen mukaan – joka on taltioitu meille Uudessa testamentissa – helvetti on aivan yhtä iankaikkinen ja loppumaton kuin taivaskin. Se on myös yhtä peruuttamaton kuin taivas. Mitään toista mahdollisuutta ei kuoleman jälkeen koskaan enää tule. Ei ole olemassa mitään jälleensyntymistä. Me elämme yhden ainoan kerran. Me kuolemme yhden ainoan kerran. Välittömästi kuoleman jälkeen alkaa peruuttamaton iankaikkisuus. Ensin välitilassa ja sitten ylösnousemusruumiissa.

Entä se evankeliumi? Entä ne hyvät uutiset? Hyvä uutinen on tämä: Jeesus kuoli meidän puolestamme. Hän sovitti meidän syntimme. Kun Jeesus nousi kuolleista, se merkitsee, että Jumala hyväksyi hänen ristinkuolemansa lopullisena maksuna meidän synneistämme. Yksikään, joka häneen turvaa, ei ikinä joudu helvettiin.

Muistan nuorena ennen uskoontu­loani, miten hyvin tajusin ansainneeni henkilökohtaisesti Jumalan tuomion. Ymmärsin olevani menossa helvettiin. Itsessäni olen edelleenkin ansainnut tuomion. Muistan myös sen valtavan riemun, kun sain kuulla, että Jeesuksen tähden saan kaikki syntini anteeksi. Se on edelleenkin paras uutinen, jonka olen koskaan kuullut.