Huonoille evankelistoille

Istun junassa. Repussani on hengellinen kirja, sen tunnistaa sellaiseksi jo kannesta. Taskussani on puhelin, sen takapuolella on puraistun omenan kuva. Kumpaan tartun? Tekisi mieli lukea kirjaa, mutta haluanko altistua kriittisille kysymyksille, joita vastapäätä istuva saattaisi esittää?

Olen kaupassa lapseni kanssa. Hän laulaa häpeilemättä hoosiannaa. Hymyilenkö hänelle hyväksyvästi vai poistunko vähin äänin etäämmälle poimimaan mandariineja pussiin?

Arki tarjoaa pieniä hetkiä, joissa voisi välittää Kristuksen tuoksua ympäristöön. Tilanteet tulevat usein yllättäen ja usein vasta jälkeenpäin tajuaa, miten niissä olisi pitänyt toimia. En ajattele evankeliointia pakkona, mutta kertoisin kyllä mielelläni elämäni tärkeimmästä asiasta jollekin, joka ei jaa samaa uskoa. Tai edes vihjaisin. Usein olen vain liian hidas tai pelokas tarttumaan tilaisuuteen.

Evankelioiminen on kriisissä. Nuorten aikuisten työ on kriisissä. Näin ainakin puhuttiin Kansanlähetyksen työntekijäpäivillä viime viikolla. Miksi me milleniaalit emme osaa todistaa? Miksi Jeesuksesta puhuminen on vaikeaa? Mikä avuksi?

”Milloin viimeksi kerroit evankeliumia ei-uskovalle?” työntekijäpäivillä kysyttiin. Voisin jatkaa: ”Milloin viimeksi kerroit evankeliumia uskovalle?” Jospa kynnystä madaltaisi ja kertoisi jollekin, joka jo on uskossa. Tarvitseehan hänkin evankeliumia päivittäin. Kun kaveri seuraavan kerran kertoo huolistaan, sanoisin: Jumala rakastaa sinua. Kun hän kertoo tehneensä väärin, vakuuttaisin: Jeesus kuoli sinun puolestasi.

Lasketaan rimaa vielä alemmas: kerro evankeliumia jollekin tuntemallesi lapselle. Itse olen ehkä jopa hieman yllättynytkin, kuinka helppoa uskonasioista on omien lasten kanssa puhua. He eivät pohdi uskon kysymyksiä etäisesti, vaan ne liittyvät luonnollisesti heidän elämäänsä. Mikä avuksi, kun pelottaa? Mistä minä olen tullut ja mitä kuoleman jälkeen? Mitä sen jälkeen, kun on riidelty ja tehty väärin? Tietysti nämä ovat polttavia kysymyksiä myös meille aikuisille. Mutta jos suuta kuivaa ateistin kanssa, voi aloittaa sieltä, missä on helpompi hengittää. Jos opimme puhumaan Jeesuksesta luonnollisesti lähipiirissä, ehkä opimme siirtämään sen myös muihin ihmissuhteisiin.