Terrorismia on kitkettävä juurista alkaen

Pariisin kammottavat terroriteot ovat nostattaneet ennennäkemättömän keskustelun ja mielenosoitusaallon Ranskassa ja ympäri Eurooppaa. Laajat reaktiot olisivat voineet tulla aikaisemminkin. Ovathan terroristiliikkeet, kuten islamilainen Isis, jo kauan edenneet tappaen, tuhoten ja julistaen sodan harhaoppisiksi katsomilleen islaminuskoisille ja koko ei-islamilaiselle maailmalle.

Ongelma on järkyttävän laaja. Erilaiset turvallisuudesta vastaavat tahot Euroopassa kertovat nyt lukuisista estetyistä iskuista, samalla kun varoittavat uusista. Kukaan ei periaatteessa ole täysin terroritekojen ulottumattomissa, ei Suomessakaan. Helsingin Sanomien mukaan Pariisin isku oli kahdestoista muslimiterroristien isku tai iskun yritys Euroopassa viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Iskut on tuomittu maailmalla poikkeuk­sellisen laajasti. Sananvapauden tärkeyttä on aivan oikein korostettu. Samalla sananvapauden oikeasta olemuksesta on keskusteltu. Ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi Ylen Ykkösaamussa, että ”sananvapautta ei pidä käyttää siihen, että mustataan, ivataan ja pilkataan.”

Tulevaisuudentutkija Anita Rubin muistutti siitä, että toisen ihmisen tai ryhmän uskonnollista tai poliittista vakaumusta pilkkaavia kuvia tai tekstiä saatetaan puolustaa sillä, että kyseessä on satiiria ja sen sensuroiminen olisi sananvapauteen puuttumista. Rubin kirjoittaa: ”Satiiri se vasta pyhää on, melkein yhtä pyhää ja kumarrettavaa kuin niin monen itsensä totuuden airueksi julistautuneen journalistin rikkumaton itsetunto ja oikeus käyttää ilmaisuvapauden ja ´yleisöllä on oikeus tietää´ ja vastaavien sloganien käsitteitä omien (ja massan yleisesti jakamien) ennakkoluulojensa sumuverhona.”

Jossakin kulkee hyväksyttävän ja tarpeellisenkin satiirin ja toisaalta puhtaan ilkeämielisen pilkkaamisen ja ivaamisen välinen raja. Mutta silloinkin, kun se on ylitetty, väkivaltaan turvautuminen on täysin tuomittavaa.

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola muistutti blogikirjoituksessaan Uudessa Suomessa erilaisista suhtautumistavoista pilkkaamiseen: ”Me kaikki tiedämme, että kristityille pyhien symbolien pilkassa ei ole tunnettu mitään rajaa. Myös kristillinen tapa suhtautua ivaan ja pilkkaan on poikennut aina islamista. Ihmisten uskonnollisia kangistumia ja maailmankatsomuksellisia pakkoliikkeitä sopiikin pilkata – se tekee sopivasti eron uskomisen ja sen kohteen välillä. Lisäksi päähenkilön henkilöhistoria huipentui massiiviseen pilkatuksituloon, jota vastaan tämä ei lähtenyt puolustautumaan,” kirjoittaa Korhola.

Ainakin terrorismia tukevien islamilaisten tahojen keskuudessa profeetan ja uskonnon pilkkaamiseen suhtaudutaan tänään hyvin eri tavalla kuin kristinuskon piirissä. Jopa uskon torjuminen, jättäminen tai vaihtaminen voi johtaa kuolemantuomioon. Islamilaisella maailmalla itsellään ja sen edustajilla on erityinen vastuu tällaisten tulkintojen muuttamisessa niin, ettei terroriin päädyttäisi. Samanlainen vastuu kuin on kristityillä – tai millä muulla joukolla tahansa – kun tällaisia tekoja tehdään niiden nimissä.

On selvää, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja. Niitä, jotka vastustavat terroria, ei voi syyllistää siitä. Nyt ei kuitenkaan riitä ainoastaan sen toistaminen, että ”näillä teoilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”. Pitää myös osoittaa, millä tavoin niiden tekijät ovat tulkinneet islaminuskoa väärin. Terrorismin kitkeminen on aloitettava sellaisista ajatusmalleista, joista se kasvaa. Kyseessä on todella pitkä ja vaivalloinen tie.