Vauhti kiihtyy – Sana kestää

Kuuluisan tarinan mukaan kaksi ihmistä katsoi ulos samasta ikkunasta. Toinen näki vain sateen jälkeisen mutaisen pihan. Toinen näki pilvien läpi tunkeutuvan auringonpaisteen. Myös alkavaa vuotta voi tarkastella vastakkaisista näkökulmista. Toisaalta suomalaisten keskuudessa tietämättömyys kristinuskon todellisesta sisällöstä alkaa olla riipaisevan vähäistä. Kunnioitus muita uskontoja kohtaan on monesti käytännössä suurempaa kuin omaa uskontoa kohtaan, vaikka niiden todellista olemusta ei tunnetakaan.

Myös kirkon sisällä näkemyserot ovat niin merkittäviä ja koskevat niin tärkeitä kysymyksiä, että voidaan jo todeta, että meillä on yksi kansankirkko, jonka sisällä on monta eri uskontoa. Kaikki tämä merkitsee suurempaa luopumusta kristillisestä uskosta ja kristillisistä arvoista. Se tuo mukanaan suurempaa vieraantuneisuutta ja rikkinäisyyttä, sekä ihmisten sisimmässä että ihmisten keskinäisissä suhteissa. Itsekkyys, kovuus ja irstaus syrjäyttävät uhrautumisen, laupeuden ja rakkauden. Ihminen ei voi asettua Raamatussa kuvattua Jumalan luomisjärjestystä vastaan, ilman että hän samalla asettuu Jumalaa vastaan ja vahingoittaa myös itseään.

Hyökkäykset Jumalan sanan julistusta ja lähetystyötä vastaan varmasti kovenevat Suomessa entisestään tänäkin vuonna.

Kaikki tämä muodostaisi kuitenkin lopulta vain herättävän haasteen, jos kristittyjen sanoma ja asenne olisi kohdallaan. Ennen kaikkea nyt tarvitaan uskoa Kristuksen kaikkivaltiuteen. Rohkaisua voi hakea esimerkiksi Vanhan testamentin Danielilta. Hän joutui opiskelemaan sellaista uskonnollista mytologiaa ja elämään keskellä sellaista yhteiskunnallista pakanuutta ja pakkovaltaa, jota me, edelleenkin kristinuskon vaikutuspiirissä elävät pohjoismaalaiset, emme onneksi ole vielä kokeneet.

Kuitenkin Daniel näki profeetallisesti etukäteen korotetun Kristuksen ja kuinka ”hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.” Daniel näki kaiken tämän, vaikka hän eli ennen Jeesuksen aikaa.

Meillä tänään elävillä on vielä paljon enemmän syitä muistaa, kenellä lopulta viime kädessä on kaikki valta. Meillä on edelleen myös Jumalan sana keskuudessamme. Sen vaikutusta ja voimaa ei tule aliarvioida. Samalla kun raamattukriittiset vir­taukset tulevat ja menevät, Jumalan sana kuitenkin pysyy ja osoittautuu aina uudestaan lopulta oikeassa olevaksi. Luottamus Raamattuun ei koskaan joudu lopullisesti häpeään, ei myöskään Suomessa vuonna 2015.