Ruotsin kirkossa epäselvyyttä Jeesuksesta

Ruotsin kirkon vastavalittu arkkipiispa Antje Jackelén joutui epäselvien julkisten kannanottojensa takia ensi töikseen selventämään kantaansa Jeesuksen ainutlaatuisuuteen. Hänen tarkennukseksi tarkoitettu kirjoituksensa Ruotsin kirkon verkkosivulla osoittautuu kuitenkin yhä erittäin epäselväksi.

Ruotsalainen teologi Stefan Gustavsson toteaa, että Jackelén yksinkertaistaa uskontojen välisen asetelman. Uskontojen välinen kohtaaminen ei Jackelénin mukaan ole synkretismiä eikä uskontojen sekoitusta, vaan molemminpuolista rikastuttamista, jos olemme turvallisia omassa traditiossamme. Asetelmasta jää puuttumaan aivan ratkaiseva kysymys: entä kun uskonnot opettavat toistensa kanssa sovittamattomassa ristiriidassa olevia asioita? Totuuden ja rehellisyyden tähden siitäkin on voitava keskustella. Kristityn puhe Jeesuksesta Jumalan Poikana ei ole mikään ”rikastuttava” lisä muslimin jumalakäsitykseen. Islamin mukaan Jumalalla ei voi olla mitään Poikaa.

Alun perin Jackelénia kritisoitiin siitä, ettei hän pystynyt vastaamaan selvästi kysymykseen, antaako Jeesus oikeamman kuvan Jumalasta kuin Muhammed. ”Selvennyksessään” hän ei vielä kirkon ylimmäksi johtajaksi valittunakaan suostu sanomaan, että näin olisi.

Eräässä toisessa yhteydessä Jackelén myönsi Jeesuksen sanovan olevansa totuus, ”mutta hän ei sano olevansa ainoa totuus”. Kysyttäessä tarkennusta hän väitti: ”On itsestään selvää, että Jeesus on tie, totuus ja elämä meille kristityille. Mutta se ei rajoita Jumalan teitä koko ihmiskunnassa.” Tämä tulkinta on ratkaisevasti ristiriidassa sen kanssa, miten Jeesuksen itsensä valtuuttamat ensimmäiset apostolit ymmärsivät Herransa opetuksen. Pietarin sanoin: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap. t. 4:12). Pietarista on tultu pitkä matka Jackeléniin, jonka mukaan ”itse kolminaisuusopista avautuu mahdollisuus, että niilläkin ihmisillä, jotka eivät tunne Jeesusta Kristusta, voi olla kokemuksia Jumalasta”. Jumalan yleisen ilmoituksen perusteella saadut jumalakokemukset ovat kuitenkin eri asia kuin se todellinen pelastava yhteys Jumalaan, joka avautuu yksinomaan uskonyhteydessä Jeesukseen Kristukseen.

Se ettei kirkon ylin johto pysty antamaan selvää vastusta edes kaikkein perustavimpiin kysymyksiin Jeesuksen Kristuksen persoonasta ja merkityksestä, on kirkon kannalta katastrofaalista ja sen jäsenten kannalta äärimmäisen turhauttavaa. Niinpä monet Ruotsin kirkon uskollisimmat jäsenet ovat jo erottautuneet sen hallinnosta ja toimivat kirkossa täysin itsenäisesti, toisten lähtiessä tuhatvuotisesta kirkostaan myös ulkonaisesti. Ajatellen sitä mittaamatonta siunausta, jonka Ruotsin kirkko on tuottanut maalleen ja levittänyt lähetystyöllään maailman äärin asti, kirkon nykyisen suuntauksen aiheuttama vahinko on yhtä mittaamaton.