Kutsumukseni?

Luodessaan ihmisen Jumala antoi tälle tarkoituksen ja tehtäviä. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mieheksi tai naiseksi. Hänelle annettiin monia erilaisia tehtäviä: Elää Jumalan yhteydessä, lisääntyä ja täyttää maa, viljellä ja varjella sitä ja niin edelleen. Raamatun ihmiskuvassa näkyy tietty tehtävän ja tarkoituksen korostus aivan alusta asti.

Uudessa testamentissa tulee entistäkin selkeämmäksi se, että meidät on luotu rakkauden yhteyteen. Raamattu sanoo selkeästi, että Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8,16). Kun meidät on luotu hänen kuvakseen, siihen sisältyy myös, että meidät on tarkoitettu sekä olemaan rakastettuja että rakastamaan. Saamme omalta osaltamme heijastaa hänen rakkauttaan hänen käsinään, jalkoinaan ja korvinaan palvellen käytännössä.

Jumala on suunnitellut jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen kutsumuksen maan päällä. (Ef. 2:10) Sen valmistaessaan hän on huomioinut kunkin yksilölliset lahjat, paikan kokonaisuudessa, lähimmäiset, rajoitukset ja mahdollisuudet. Yksi kuuntelee, toinen rukoilee, kolmas puhuu, neljäs antaa varoistaan, viides palvelee erilaisilla käytännöllisillä tavoilla. Jo pieninkin lähimmäiselle tehty palvelus huomataan. Jeesus opettaa, että tämän kaiken me teemme itselleen Vapahtajalle. (Matt. 25:35–40) Mitä tulee hengelliseen palvelutyöhön liittyvään antamiseen, sanotaan, ettei edes vesilasillinen tule jäämään palkkaansa vaille. En ajattele tätä pakottavana lakina, vaan suurena armona. Eihän meidän pelastuksemme tule tekojen mukaan, vaan sulasta armosta Jeesuksen täytetyn työn, ristin veren sovituksen ja ylösnousemuksen voiton vuoksi. (Ef. 2:8–9)

On tärkeää huomata, että vain harvojen kutsumus on tehdä jotain maailmaa mullistavaa. Se, mikä ihmissilmin näyttää vähäpätöiseltä ja pieneltä, ei ole Jumalan edessä sellaista. Silti kutsumuksen tai tehtävän toteuttamiseen tarvitaan sitoutumista, joskus myös määrätietoisuutta. Pieneltä vaikuttavaan tehtävään tarvitaan uskollisuutta vähässä, eikä se aina ole aivan helppoa. (Mark. 12:41–44) Joskus uskollisuus vähässä voi johtaa johonkin laajempaan. Kun kutsumus löytyy ja vahvistuu, siinä on lupa olla luja ja määrätietoinen, innokaskin. Ja silloin saa tietää, ettei se ole turhaa. (1. Kor. 15:57–58)

Rukoillaan, että Jumala itse armossaan antaa meille uskollisen sydämen ja taitoa palvella omalla paikallamme hänen tahtonsa mukaisesti, sekä siunaa, ohjaa ja johdattaa meitä jokaista. Uskon, että hän tekee sen mielellään. Hänessä saamme olla osallisia ylösnousemuksen todellisuudesta jo tässäkin ajassa, tulevaa iankaikkista iloa odottaessamme. Runsasta Vapahtajan siunausta kaikkeen elämääsi.