Luomisen ihmeen äärellä
Kysyimme kahdelta teologilta ja luonnonystävältä, mitä luonto heille merkitsee ja miksi sen suojeleminen on tärkeää.
Luomakunta kertoo Luojastaan, joka ruokkii linnut ja vaatettaa kukkaset. KUVA: ISTOCK
Me elämme valtavan ihmeen sisällä, ja olemme sen todistajia”, sanoo teologi sekä matematiikan ja fysiikan opettaja Marko Virtanen YouTube-luennollaan Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Luennon julkaisi Satakunnan Kansanlähetys 27.5., ja se on 12-osaisen sarjan ensimmäinen luento. Sarja tulee käsittelemään laajasti luomisen teologiaa ja muun muassa kristillistä näkökulmaa luonnonsuojeluun. Koronapandemia vei luentosarjan saleista digitaaliseen muotoon.
Tavoitan miehen Orivedeltä. Puhelun taustalla soi lintujen sirkutus. Virtanen kertoo, että viime aikoina hän on herkistynyt juuri lintujen laululle.
– Mietin, mistä ne ammentavat teemat lauluunsa. Ehkä ne sirkuttavat Luojalleen salaisuuksia hengessä.
Ei panteismille
Luentosarjassaan Virtanen ammentaa Raamatusta ja kristillisestä perinteestä. Vanhan testamentin luomiskertomus on lähtökohta: koko luomakunta on Jumalan tahdosta olemassa ja ihmisellä on siinä vastuullinen rooli.
– Aivan erityisesti tahdon puhutella niitä, jotka ovat vieraantuneet kristillisestä uskosta.
Virtanen uskoo, että kristillinen luomisteologian mietiskely johtaa nöyryyteen Luojan edessä.
– Tämä johtaa näkemään lähimmäisen Jumalan kuvaksi luotuna. Sen sijaan se ei johda eteeriseen fyysisen todellisuuden kieltämiseen vaan päinvastoin sen arvostamiseen.
Kristillinen luontoajatus kantaa. Se on täysin erilainen lähestymistapa kuin panteismi, jossa jumaluuden uskotaan olevan läsnä kaikessa.
– Emme väitä, että puu on pyhä tai että jumaluus asuu siinä. Silti pakanakansatkin ovat muinoin ymmärtäneet jotain oikeasta Luojasta. Vakaumuksesta riippumatta ihmiset tulevat puhutelluiksi luonnossa, koska olemme luotuja.
Saimaan mykistävä kauneus puhutteli
Jos kärsii heiveröisestä luontosuhteesta, on Marko Virtasella tähän lääke tarjolla: suhdetta kun voi vahvistaa kulkemalla luonnossa ja uskomalla, että Jumala on luonut sen ja hoitaa sitä. Luontosuhde vahvistuu katsomalla, kuuntelemalla ja koskettamalla luontoa uskon silmin. Vaikkapa porkkanaa voi katsoa sillä silmällä, että Jumala on sen siunannut ja kasvattanut maan pimeydessä minua varten.
– Onhan se ihmeellistä, että sitten saan tätä ihmettä pestä, kuoria ja pilkkoa – tuntea tuo ihme omissa käsissään.
Virtanen kasvoi Puumalassa ja teki isänsä kanssa kalastusreissuja Saimaalla 1980-luvulla.
– Retkemme olivat ihmeenomaisia. Saimaan rikkonaiset rannat ja saaret olivat puhuttelevia. Kalliot ovat hioutuneet jääkauden aikana. Se kertoo valtavasta voimasta.
Virtasesta onkin oleellista, että huomioimme lapset ja mahdollistamme heille positiivisia luontokokemuksia. Aivan pienetkin hetket luonnossa voivat muodostua unohtumattomiksi elämyksiksi.
Rakkaus luontoon ei ole evankeliumia vastaan
Vahva luontosuhde on hyvä lähtökohta myös kristilliselle luonnonsuojelulle. Jumalan hyvyyden herättämä rakkaus luontoon on parempi motiivi suojelulle kuin tulevaisuuden pelko tai vaikkapa viha roskaavaa ja saastuttavaa ihmiskuntaa kohtaan.
Ristiinnaulittu Kristus on uskomme keskus. Luonnonsuojelu ei kuulu sille paikalle.
Virtanen näkee, että vakaumuksesta riippumatta ihmisen kiusauksena on vallata ja raivata, ottaa kaikki haltuun tehokeinoin. Luonnon hyötykäyttö on hänestä perusteltua, mutta samalla tulisi miettiä, mikä on välttämätöntä ja mikä ei.
Jotkut kristityt kokevat, että luonnonsuojelu tai ekoaate on vaarassa vallata uskomme keskuksen. Mitä sanottavaa Marko Virtasella on heille?
– Ristiinnaulittu Kristus on uskomme keskus. Luonnonsuojelu ei kuulu sille paikalle.
Hän kuitenkin muistuttaa, ettei rakkaus luontoon ole evankeliumia vastaan, sillä juuri evankeliumin kautta rakkaus luontoon voi herätä. Luonto on taivaallisen Isän omaa työtä ja siksi suojelemisen arvoista.
Synnin kirouksen kantaja
Pastori ja Kansanlähetyksen raamattukouluttaja Ilkka Rytilahdella on monta mieluisaa tapaa liikkua luonnossa: hän pitää kävelystä ja patikoinnista metsässä ja avotunturissa, maastojuoksusta ja -pyöräilystä sekä kalastuksesta ja metsästyksestä. Kesällä sujuvat marjastaminen, uiminen ja sukeltaminen. Talvella kelien salliessa hän hiihtää. Kameran kanssa luontoa voi tarkkailla linssin takaa. Toissaviikkoinen Lapin vaellus nosti Rytilahden mielen kiitokseen ja ylistykseen:
– On tavattoman hienoa saada kokea Lapin luonnon rikkaus ja kauneus kaikin aistein. Sekin on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen luomaa. Joskin luotu todellisuus kantaa synnin kirousta ihmisen tottelemattomuuden ja kapinoinnin tähden.
Jeesuskin hiljentyi luonnossa
– Ajattelen, että Jeesus aisti syvästi luomakunnan monimuotoisuuden. Hän opetti linnuista, miten Jumala ruokkii ne, ja kukista, miten Jumala vaatettaa ne. Hän oli selvästi viettänyt aikaa luonnon keskellä, tarkkaillut sitä ja tehnyt siitä päätelmiä.
Jeesus vetäytyi rukoilemaan yksinäisyyteen ja kutsui myös opetuslapset lepäämään. Luonto hoiti ja soi levon ihmiseksi tulleelle Jumalan Pojalle. Hän nautti sen antimista, ruoasta. Hän koki luonnon voimat myrskyn keskellä, mutta ei antanut sen tuhota vaan osoitti sitä suuremman voimansa tyynnyttäen myrskyn Sanallaan.
Esimakua tulevasta
Ilkka Rytilahdelle luonto on ehtymätön tunnelmien, kokemusten, rauhoittumisen, ihastumisen ja voimaantumisen paikka. Luonnon kauneus ja rikkaus on avoinna ja tarjolla kaiken aikaa. Tämä ilmainen lahja kertoo Jumalan hyvyydestä, luomisvoimasta, mielikuvituksesta ja tahdosta antaa meille näitä upeita ja mahtavia lahjoja jaettavaksi.
Jeesus oli selvästi viettänyt aikaa luonnon keskellä, tarkkaillut sitä ja tehnyt siitä päätelmiä.
– Parhaimmillaan luonto suo pientä esimakua uudesta luomakunnasta, uudesta taivaasta ja uudesta maasta, jonka Jumala on luova, ja joka on täydellinen.
Rytilahti näkee, että Jumala antoi luomakunnastaan meille suomalaisille erityisen hienon alueen: tuhannet järvet, metsät, suot, vaarat ja tunturit ja neljä vuodenaikaa vaihteluineen.
– Meidän tulee arvostaa tätä kaikkea ja käyttää sitä vastuullisesti.
Jumala puhuu kahdella tavalla
PSALMIN 19 mukaan ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin.”
Luomakunta kertoo Luojastaan, joka on näkymätön ja jolla on valta luoda ja ylläpitää kaikkea. Tätä kutsutaan Jumalan yleiseksi ilmoitukseksi. Sitä on joskus verrattu taideteokseen, jota katselemalla voimme päätellä jotain teoksen tekijästä.
– Yleisen ilmoituksen piiriin kuuluvat myös Jumalan luoma fysikaalinen ja loogis-matemaattinen ulottuvuus sekä maailman historia tapahtumineen, nyt elettävä hetki ja edessä oleva tulevaisuus, Ilkka Rytilahti listaa.
Kristityn on syytä tuntea yleinen ilmoitus kyetäkseen elämään ja toimimaan sen keskellä. Tärkeää on myös valmius perustella ei-kristityille, että luonnon ihmeiden ja lainalaisuuksien takana on elävä Jumala – seikka, joka maallistuneissa länsimaissa on häipynyt näköpiiristämme, huomauttaa Rytilahti.
– Erityinen ilmoitus on välttämätön, koska emme voi omien havaintojemme perusteella oppia tuntemaan Jumalaa, emmekä päästä hänen yhteyteensä.
Jumalan täytyy kommunikoida meille se, kuka hän on, mitä hän meistä tahtoo ja miten hän meidät näkee. Tätä varten Jumala ilmoitti itsensä koko ihmiskunnalle Vanhaan ja Uuteen testamenttiin talletetuissa tapahtumissa valitsemiensa henkilöiden, kuten profeettojen, välityksellä. Erityisen ilmoituksen ytimessä on Jeesus, hänen ihmiseksi tulemisensa, elämä, teot, opetukset, kärsimys, kuolema ja ylösnousemus.
– Erityinen ilmoitus voi johtaa meidät tajuamaan, että olemme hukassa ilman Jumalaa ikuisesti, mutta uskossa Jeesukseen pelastettuja, iankaikkisen elämän perillisiä.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
