Pienten tekstilöytöjen suuri sanoma
Kuolleenmeren luolista löydetyt tekstinpalat johdattavat meidät suuren – joskin niin usein unohtuneen – kysymyksen äärelle: Miten meidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti?
Maailmalla on uutisoitu uudesta Raamatun tekstilöydöstä. Kuolleenmeren luolista löydetyt tekstikatkelmat ovat Vanhan testamentin Nahumin kirjasta (1:5–6) ja Sakarjan kirjasta (8:16–17). Nämä profeettakirjat ja niiden sisältö voivat olla monelle kristityllekin tuntemattomia.
Molemmissa teksteissä puhutaan harvinaisesta aiheesta, Jumalan vihasta. Nahumin kirjan kohdan mukaan vuoret vapisevat ja kukkulat sulavat Jumalan edessä, maa ja sen asukkaat hävitetään. Kalliotkin halkeavat. Jumalan vihan kuvaus on rajua, koska se valmistaa lukijaa tekstissä olevalle kysymykselle: ”Kuka voi seistä hänen kiivautensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua?” (Nah. 1:6)
Mitä Jumala vihaa? Siihen vastaa toinen löydetty tekstikatkelma Sakarjan kirjasta. Profeetan mukaan Jumala vihaa valehtelemista, vääriä tuomioita, vääryyden rakastamista ja sitä, että ihminen hautoo mielessään pahaa toista kohtaan. Tällaiset vääryydet rikkovat Jumalan tahtoa. Ne tuhoavat ihmisen omaa ja muiden elämää. On ymmärrettävää, että Jumala, joka rakastaa ihmisiä, vihaa kaikkia synnin tuhoavia voimia.
Erinomaisessa Vanhan ja Uuden testamentin rakkaussanastoa käsittelevässä kirjassaan Testaments of Love: A Study of Love in the Bible (suom. Rakkauden testamentit: Tutkimus rakkaudesta Raamatussa, Eerdmans 1981) edesmennyt raamatuntutkija Leon Morris kirjoittaa myös Jumalan vihasta. Morriksen mukaan viha on Jumalan rakkauden kääntöpuoli. Jumalan rakkaus, joka väsymättömästi tekee työtä ihmisen pelastamiseksi, on myös aktiivinen pahan tuhoamisessa. Kun teemme pahaa, hänen rakkautensa meitä kohtaan ilmenee myös vihastumisena. Jumala vihaa kaikkea, mikä tuhoaa hänen hyvää luomistyötään. Jos hän ei vihaisi mitään tässä langenneessa maailmassa, hän ei voisi olla rakastava.
Lohdullista on se, että vaikka Jumala vihaa syntiä, hän rakastaa vielä paljon enemmän syntistä ihmistä.
Kuolleenmeren luolista löydetyt tekstinpalat johdattavat meidät suuren – joskin niin usein unohtuneen – kysymyksen äärelle: Miten meidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti? Miten elää Jumalan edessä, joka näkee kaiken, jopa salaisimmat ajatuksemmekin? Lohdullista on se, että vaikka Jumala vihaa syntiä, hän rakastaa vielä paljon enemmän syntistä ihmistä.
Löydetyn Nahumin kirjan kohdan seuraavassa jakeessa sanotaan: ”Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.” (1:7) Jumalan vihan edessä meidän tulisi turvautua Herraan Kristukseen. Rakkaudessaan Jumala on valmistanut kaikille anteeksiantamuksen ja turvan hänessä.
Risti oli kaikkea muuta kuin helppo tai halpa ratkaisu. ”Vanhan testamentin eläinuhrit ja Kristuksen risti todistavat pysyvästi siitä totuudesta, että Jumala ei koskaan anna syntejä anteeksi käden heilautuksella”, Leon Morris kirjoittaa.
Tarvittiin uhri. Meidän pelastamisemme Jumalan vihalta maksoi hänen oman Poikansa veren. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kaikki Raamatussa liittyy lopulta jollakin tavoin tähän keskeisimpään totuuteen. Siihen päädytään lopulta myös löydettyjen tekstikatkelmien kautta.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
