Mihin kristityn tulisi sitoutua?

Raamatun kolmiyhteinen Jumala on todellisesti olemassa oleva, hän vaikuttaa maailmassa ja on johdattanut Raamatun kirjoittajat ilmaisemaan oman tahtonsa ihmisille. Raamattu on Jumalan sanaa ihmisille.

KUN USKONASIOISTA keskustellaan, on hyvä avoimesti myöntää lähtökohtansa. Jokaisella keskustelijalla on ajattelussaan tietyt, taustalla vaikuttavat, julki lausutut tai lausumattomat lähtökohdat. Joidenkin keskustelijoiden lähtökohta näyttäisi selvästi olevan se, että Raamattu ei ole todellisessa mielessä Jumalan sanaa ja ilmoitusta meille.

Esimerkiksi Espoon piispa Kaisamari Hintikka sanoo: ”Siksi me tiedämme tänään, vaikka tieteellisen tutkimuksen kautta, ja ymmärrämme paremmin esimerkiksi ihmisen seksuaalisuuden kehitystä – paljon paremmin kuin mitä vaikkapa Raamatun kirjojen kirjoittajat oman aikansa maailmankuvan valossa pystyivät ymmärtämään.” (Puheenvuoro kirkolliskokouksessa 14.8.2020) Tämän ajattelun taustaoletus on se, että Uuden testamentin tekstit ilmentävät vain kirjoittajiensa aikaansa sidottuja näkemyksiä. Ne eivät ole Jumalan ilmoitusta kaikkina aikoina eläville ihmisille. Jos näin olisi, se koskisi oletettavasti myös kaikkea muuta Raamatun opetusta, vaikkapa synnistä tai pelastuksesta. Raamattu olisi silloin vain omaan aikaansa sidottujen kirjoittajien näkemyksiä Jumalasta ja ihmisestä.

KUN TÄLLAISESTA lähtökohdasta käsin todetaan, että me tiedämme totuuden seksuaalisuudesta paljon paremmin kuin Jeesus ja apostolit, taustalla on myös toinen oletettu peruslähtökohta. Se, että juuri tämänhetkinen tutkimus kertoisi lopullisen totuuden ihmisen seksuaalisuudesta. Ajatus, jonka mukaan nykyinen tieteellinen tutkimus pakottaisi meidät uudelleenarvioimaan Uuden testamentin opetukset ihmisen seksuaalisuudesta, on virheellinen. Professori Tapio Puolimatka on Seurakuntalainen.fi-blogissaan (29.8) kritisoinut tietämättömyyttä ”historiantutkimuksen ja nykyisen perhetutkimuksen tuloksista, jotka osoittavat, että sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvointi riippuu isä–äiti–lapsi-kolmoissidoksen perustana olevan naisen ja miehen avioliittoinstituution elinvoimaisuudesta”. Puolimatka on esitellyt näitä tutkimustuloksia yksityiskohtaisesti kirjassaan Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. (Uusi Tie, 2014)

Kristittyinä meidän tulee sitoutua Jeesuksen ja hänen valtuuttamiensa ensimmäisen vuosisadan apostolien oppiin ja etiikkaan.

TIETYN AIKAKAUDEN valikoitujen tutkijoiden mielipiteiden pitäminen lopullisena tieteellisenä totuutena on ongelmallista tieteisuskoa. Kun tällaisen näkemyksen perusteella ollaan valmiita kumoamaan sekä Jeesuksen että Paavalin opetuksia, toimitaan todella voimakkaiden ja virheellisten ennakkolähtökohtien varassa. Klassinen kristinusko puolestaan rakentuu sen vahvasti perustellun vakaumuksen varaan, että Jumala on todellisesti inspiroinut Raamatun kirjoittajat ilmaisemaan tahtonsa.

Tämä on kirkon klassinen näkemys. Kristityt ovat kaikkina aikoina luottaneet siihen, että Jumala on hyvä ja viisas ja että hän on puhunut profeettojen ja apostolien suulla. Nyt piispa Hintikka haluaa kokonaan kieltää hiippakunnassaan apostoli Paavalin opetuksen seksuaalisuudesta, koska hän pitää tätä omaan aikaansa sidottuna. Näin toimiessaan hän on itse vahvasti sitoutunut oman aikansa populistiseen sukupuoli-ideologiaan. Kristittyinä meidän tulee sitoutua Jeesuksen ja hänen valtuuttamiensa ensimmäisen vuosisadan apostolien oppiin ja etiikkaan.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: