Raivaa aikaa tärkeimmälle

Vastasyntyneiden poikien elinajanodote oli 2019 julkaistuissa tilastoissa 78,9 vuotta. Jos eläisin tuollaisen kesimääräisen suomalaismiehen iän, olisin nyt aika tarkalleen elämäni puolessa välissä. Se tuntuu aika paljolta. Varsinkin, kun viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat koko ajan nopeammin. Ja olen kuullut itseäni iäkkäämmiltä, että ajan kulku ei hidastu.

Kun aika kuluu niin nopeasti, kaikkea ei ehdi tehdä. Hyvä, kun ehtii hoitaa perusrutiinit: pitää kodista, perheestä ja kunnosta huolta sekä hoitaa työnsä kunnolla. On haaveita, joita joutuu kuoppaamaan. On ystäviä, joita ei ehdi nähdä. Yksi elämä on liian lyhyt kaiken kokemiseen ja toteuttamiseen.

TÄMÄ AIKA PAINOSTAA muodostamaan mielipiteitä. Täytyisi ottaa perusteltu kanta koronakriisiin, sote-uudistukseen, ilmastonmuutokseen, lihansyöntiin ja Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Se edellyttää asioihin perehtymistä, mikä taas vaatii aikaa.

Kun aikamme on niin rajallinen, meidän on priorisoitava. On asetettava asiat järjestykseen. Tärkeimmät asiat olisi asetettava ensiksi hoidettaviksi. En osaa nähdä mitään tärkeämpää kysymystä selvitettäväksi kuin sen, missä vietämme ikuisuuden. Tämä tietysti liittyy kysymykseen Jumalan olemassaolosta, elämän tarkoituksesta ja Jeesuksen persoonasta. On surullista, jos juoksemme tämän elämän läpi ilman, että olemme ehtineet muodostamaan kantaamme näihin kysymyksiin.

En osaa nähdä mitään tärkeämpää kysymystä selvitettäväksi kuin sen, missä vietämme ikuisuuden.

USEIN SANOTAAN, että näistä asioista ei voi saada varmaa tietoa. Että ne jäävät uskon asioiksi. Ymmärrän hyvin tämän tuskan, kun elämme tällaisen äärimmäisen moniarvoisen ajan keskellä. Mutta samalla on hyvä muistaa, ettei lähes mistään asiasta voi saada ehdottoman varmaa tietoa. Filosofit ja tiedemiehet eivät pysty todistamaan aukottomasti, että minun havaintojeni ulkopuolella on olemassa todellinen maailma. Silti on perusteltua uskoa – kuten me kaikki uskomme –, että jotain muutakin todellista on olemassa kuin pääni sisäinen aivotoiminta.

Jos sataprosenttisen varmaa tietoa ei voida saada, asioista voidaan kyllä vakuuttua. Jopa vahvan vakaumuksen muodostuminen on mahdollista. Joillakin palaset loksahtavat helposti kohdalle, toiset joutuvat käymään pidempää kamppailua totuuden etsinnässä. Vaivaa kannattaa kuitenkin nähdä, jos kyse on kaikkein tärkeimmästä asiasta.

MISTÄ SITTEN ALOITTAA? Lue, keskustele ja rukoile. Kirjastot ovat pullollaan kirjoja erilaisista maailmankatsomuksista. Jos haluat vertailla eri uskontoja, ota lukulistallesi myös hyviä kristillisiä apologiakirjoja, kuten Stefan Gustavssonin Mihin uskomme perustuu? (Uusi Tie 2007) ja William Lane Craigin Valveilla (Uusi Tie 2012). Ennen kaikkea lue Raamattua. Uskallan sanoa, että miljoonat ihmiset ovat löytäneet totuuden ja heidän silmänsä ovat avautuneet heidän lukiessaan Raamattua, ennen kaikkea Uuden testamentin evankeliumeja. Jeesuksen persoona valloittaa.

Keskustele totuudesta kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Nettikeskustelut voivat joskus olla hyviä, mutta parempi on istahtaa vaikka kahvipöytään kaverin kanssa tai soittaa puhelu.

JA LOPUKSI, rukoile. Jos Jumala on olemassa, hän kyllä kuulee rukouksesi. Älä aseta hänelle ehtoja, kuinka ja millä aikataululla hänen on vastattava. Hän saattaa kohdata sinut yllättävällä tavalla. Mutta rukoile. Ja tee se toistuvasti. Kerro Jumalalle kysymyksesi ja pyydä häntä auttamaan. Jeesus lupaa Raamatussa: ”Jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Matt. 7:8)

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: