Aikuisuuteen kuuluu kyky itsekriittisyyteen
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ilmaisi viime viikolla televisiouutisten haastattelussa tyytyväisyytensä siihen, että nyt keskustellaan sananvapaudesta ja sen rajoista. Tähän keskusteluun ovat osallistuneet myös kristityt kirjailijat Juha Ahvio kirjallaan Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana 2018) ja Tapio Puolimatka kirjallaan Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe (Perussanoma 2020). Molemmat ovat huolissaan sananvapauden kaventumisesta.
Nykyisen keskustelukulttuurin ongelma on keskustelun tukahduttaminen. Kristillisissä piireissä tällainen keskustelun tehokas tukahduttaminen voi tapahtua vetoamalla jumalalliseen arvovaltaan omien näkemysten perustelemiseksi − ohi Raamatun. Olen muutaman kerran yksityisessä keskustelussa yrittänyt turhaan varovasti kyseenalaistaa jonkin toimintatavan tullakseni tyrmätyksi sellaisilla lauseilla, kuten ”Jumala puhui näin minulle henkilökohtaisesti” tai ”Jumala johti minua tekemään näin”.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa puolestaan vastaväitteiden tukahduttamiseksi riittää tunteisiin tai tyhjiin iskulauseisiin vetoaminen. Meillä olisi juuri nyt tarve yhteiskunnallisesti keskustella vakavasti esimerkiksi siitä, millainen perhemuoto on paras lapsen kannalta ja onko lapsella oikeus omaan isäänsä ja äitiinsä. Tällaisen keskustelun ei voi antaa sammua siihen, että jotkut aikuiset valittavat sen loukkaavan heidän tunteitaan. Myöskään abortista ei voi lakata keskustelemasta siksi, että se aiheuttaa joillekin syyllisyydentunteita.
On selvää, että kaikki keskustelut tulisi yrittää käydä mahdollisimman sivistyneesti ja kunnioittavasti. Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin myös sen kestäminen, että jotkut ihmiset kyseenalaistavat minun valitsemani maailmankatsomuksen ja elämäntyylin. Aikuisuuteen kuuluu kyky arvioida kriittisesti omien elämänvalintojensa seuraamuksia.
Sellaisten instanssien kuten koulutuslaitoksen, oikeuslaitoksen ja median ei tulisi syrjiä tai hiljentää ihmisiä heidän vakaumuksensa perusteella vaan auttaa ja rohkaista heitä arvioimaan maailmankatsomuksia ja elämäntapoja kriittisesti. Muuten olemme matkalla kohti totalitarismia. Kohti tilannetta, jota George Orwell kuvaa klassikkoteoksessaan Eläinten vallankumous, jossa vallanpitäjien mielestä ”toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”. Tai tilannetta hänen kirjassaan Vuonna 1984, jonka maailmassa ajatuskin voi olla rikos.
Sananvapaus, kuten monet muut yhteiskuntamme keskeiset arvot, eivät pysy voimassa itsestään. Niitä tulee jatkuvasti pitää esillä, niiden eteen täytyy jatkuvasti tehdä työtä, ja niiden toteutumista tulee valvoa.
Jumala varjelkoon meitä ideologian ja vallan sokaisemilta lainsäätäjiltä ja ajatuspoliiseilta ja antakoon meille ymmärrystä ja rohkeutta kirjoittaa, puhua ja vaikuttaa nyt, kun se on vielä mahdollista.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: