Jokaiselle päivälle on oma armonsa

Noin vuosi sitten kuusitoista koptikristityn Shehatan perhekunnan jäsentä lähti retkelle Egyptissä. Vain kymmenen palasi kotiin, kun ääri-islamistit hyökkäsivät heidän bussiinsa ja tappoivat kuusi heistä. Ensin he ampuivat perheiden isät, sitten kaksi tyttäristä ja yhden pojista. Open Doors -järjestö tiedotti tapahtuman vuosipäivänä (2.11.2018) tästä terroristiteosta, niin kuin tämän lehden uutisessa kerrotaan sivulla 5.

Järkyttävän tapahtuman aikana yhden tapetun perheenisän vaimo Nancy alkoi ensimmäisenä rukoilla ääneen Isä meidän -rukousta ja kehotti muita mukaan. He jatkoivat rukousta luotien viuhuessa ympärillä ja terroristien astuessa autoon.

Toisen tapetun isän vaimo Aida kertoo tuosta hirvittävästä hetkestä: ”Ollakseni rehellinen en ollut koskaan pitänyt uskoani kovin vahvana. Oletin kääntyväni islamiin, jos minua osoitettaisiin aseella. Mutta juuri silloin tunsin Jumalan armon ja toistin vain: olen kristitty, olen kristitty!”

Kaiken karmeuden keskellä Aidan kertomus sisältää rohkaisevan viestin kaikille kristityille, jotka hänen tavallaan ovat miettineet: Mitä minä tekisin, jos todella joutuisin kärsimään tai jopa tapettavaksi uskoni tähden? Kestäisikö uskoni? Kieltäisinkö Herrani? Aidan esimerkin rohkaisemana, voimme luottaa siihen mitä Mooses sanoi siunatessaan Asserin: ”Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin” (5. Moos. 33:25, KR 1933) ja Jeesuksen sanoihin: ”huominen päivä pitää murheen itsestään” (Matteus 6:34). Meidän ei tarvitse tietää etukäteen. Saamme luottaa siihen, että Jumala antaa erityisiä koettelemuksia varten myös erityisen armonsa. Armon, joka antaa meille voiman tunnustaa uskomme silloin, kun sitä kysytään, jopa äärimmäisessä tilanteessa.

Uudessa testamentissa sekä Jeesus että apostolit painottavat toistuvasti, että niillä, jotka uskovat Jeesukseen tulee olemaan monenlaisia koettelemuksia elämässä ja maailmassa. Normaalien, kaikkia muitakin ihmisiä kohtaavien koettelemuksien lisäksi, kristitty joutuu myös erityisiin koettelemuksiin, nimenomaan uskonsa tähden. Juuri sellaisia koettelemuksia ajatellen Jeesus lupasi myös opetuslapsilleen ”Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.” (Matteus 10:19)

Tämä ei tietenkään tarkoita, että meidän ei hyvinä, rauhallisina aikoina tulisi valmistautua ja vahvistaa oman uskomme tuntemista ja puolustamista. Se on meidän velvollisuutemme. Kristitty saa luottaa siihen, että kun elämässä tulee vastaan odottamattomia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia, Jumala on luvannut niihin hetkiin erityisen armonsa ja apunsa. Olisi kuitenkin vastuutonta, jos kristittynä ei lainkaan valmistautuisi elämän koettelemuksiin paneutumalla omaan uskoonsa ja sen perusteisiin. Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta ja lukemisesta. Siksi niitä tulee viljellä runsaasti silloin, kun se on mahdollista. Jumalan sanan varastoiminen omaan ymmärrykseen ja sydämeen on parasta ennakkovalmistautumista uskon tielle.

Piditkö artikkelista? Katso alla olevasta videosta, mikä on työnäkymme. Tilaa Uusi Tie -lehti tästä.