Terveystiedon oppimateriaalit painottavat seksuaalikasvatuksessa lakiin perustuvaa avarakatseisuutta, mutta onko kristilliselle ihmiskäsitykselle ja seksuaalimoraalille enää tilaa? 

Opetussuunnitelman mukaan peruskoulun ja lukion terveystiedon opetuksessa keskiössä ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Oppimateriaaleja kustantavat Sanoma Pro (Voimaa-sarja), Otava (Vire-sarja), Edukustannus (Hippokrates-sarja) ja Edita (Syke-sarja). Opetussisällöt koskettavat monia arjen kannalta tärkeitä valintoja ja elämäntaitoja, kuten ruokavaliota sekä riittävää liikunnan ja levon määrää. Uusimman opetussuunnitelman perusteiden (2016) myötä tulevaisuudessa oppimateriaaleissa tullaan painottamaan entistä enemmän myös sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Alakoulussa terveystieto on integroitu ympäristöoppiin. 

Tieteellinen fakta vai subjektiivinen kokemus?

Seitsemännelle luokalle asti opetetaan ihmisen sukupuolesta pääosin niin, että on miehiä ja naisia (intersukupuolisia Suomessa syntyy noin 20 henkeä vuosittain, mutta tämä poikkeama ei muodosta omaa sukupuolta). 

Laki ei edellytä opettajia millään luokka-asteella opettamaan sukupuolten moninaisuutta, mutta muun muassa Seksuaalinen tasavertaisuus ry ja Nektaria ry ovat tuottaneet oheismateriaaleja, joita aktiivisesti myös markkinoidaan opettajille. 

Kahdeksasluokkalaisten Syke-kirjassa (s. 55) nuoret ohjataan tutustumaan Sexpo-säätiön sivustoihin. Kotiläksynä on muun muassa sadomasokistisen seksikuvaston selailu.

”Sukupuoli ei ole kiinni kehon osista vaan on vahvasti kokemuksellinen asia”, todetaan Nektaria ry:n ja Folkhälsanin tuottamassa seksuaalikasvatusmateriaalissa Pi(m)ppelipom 1. ja 2. luokan oppilaille. Väite ei perustu tieteelliseen näyttöön, vaan sen taustalla on ristiriitainen ideologinen näkemys sukupuolten häivyttämisestä ja toisaalta niiden väitetystä moninaisuudesta. 

Eri oppikirjojen kustantajien mate­riaaleissa on toki paljon tutkimustietoon perustuvaa, totuudenmukaista ja hyödyllistä tietoa. Tiedonjakaminen vaikkapa hormonitoiminnasta ja sen vaikutuksista murrosikäisen elämässä on ehdottoman tärkeää.

Mihin kahdeksasluokkalainen tarvitsee oppia yhdyntäasennoista?

Sanoman Pron julkaisemassa Voimaa-oppimateriaalissa esiintyy vahvoja ideo­logisia kannanottoja. Kahdeksasluokkalaisille opetetaan esimerkiksi seksuaa­lisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden problematiikkaa: ”Vähemmistöjen oikeuksia voi joskus edistää kokoontumalla ja marssimalla isolla joukolla, kuten tässä Helsinki-pride-tapahtumassa”, kirjassa todetaan (s. 122). Kirjan kuvissa esimerkiksi kaksi miestä suutelevat toisiaan. 

Kirjassa nuorille esitellään erilaisia yhdyntäseksin muotoja: anaaliyhdyntä esitetään normaalina ja luonnollisena toimena. Kirjan pedagoginen ote on asenteellinen ja yllyttävä. Miksi 14-vuotiaan nuoren pitäisi opiskella yhdyntäasentoja ensinkään? Miksi jätetään kertomatta, että peräaukkoon ei koskaan pidä työntää mitään? 

Seksi on irrotettu avioliitosta 

Myönteistä on se, että oppimateriaalit korostavat tunteista puhumista ja seksuaalisuus nähdään myönteisenä voimavarana. Kristillisen kasvatuksen näkökulmasta ongelmallista on, että seksuaalisuus ja seksi irrotetaan yhden miehen ja yhden naisen sitoutuneesta elämänkestävästä avioliitosta, jossa yhtenä ulottuvuutena voi olla myös lasten vastaanottaminen ja heidän hoivaamisensa. 

”Heteronormatiivisuus on ajattelutapa, jonka mukaan heteroseksuaalisuus on ylivertainen, luonnollisempi ja parempi kuin muut suuntautumiset. Heteronormatiivisuuteen kuuluu ajatus, että vain kaksi eri sukupuolta olevaa aikuista voi perustaa perheen.” Näin todetaan Hippokrates-oppikirjassa (s.176, yhdistetty oppikirja 7.–9. luokille) 

Potkua Sexpon sivustoilta

Voimaa-oppikirjassa markkinoidaan myös sukupuolen moninaisuutta (s. 123). Kirjan mukaan sukupuoli muotoutuu pitkälti biologian pohjalta, mutta siihen vaikuttavat myös muun muassa sosiaalinen ympäristö ja sen odotukset sekä ”tärkeimpänä oma kokemus sukupuolesta.” Nuorta kehotetaan itse puntaroimaan, mitä sukupuolta hän on. 

Mistä sitten haetaan aineksia tähän pohdintaan? Kahdeksasluokkalaisten Syke-kirjassa (s. 55) nuoret ohjataan tutustumaan Sexpo-säätiön sivustoihin. Kotiläksynä on muun muassa sadomasokistisen seksikuvaston selailu. Huomionarvoista on sekin, että Sexpon toiminnanjohtaja on itse seksityöläinen, joka myy miehensä kanssa seksipalveluja. 

Kommentti:

Toisiaan täydentävät sukupuolet ovat Jumalan keksintö

”Uutta vauvaa luodessaan isä ja äiti tuntevat olevansa hyvin lähellä ja kuuluvansa aivan erityisellä tavalla toisilleen. Näin ei eläimillä eikä kasveilla ole laita.”  – –  Sinun elämäsi – – ei alkanut yksistään äidin – – munasolusta eikä yksistään isän – – siittiöstä. Sinä sait alkusi molemmista, sillä vasta kun ne kaksi yhtyivät, sinusta tuli elävä. Kaikkien ihmisten elämä alkaa tällä samalla tavalla. Näin muodostuvat perheet.”

Yhdysvalloissa vuonna 1968 julkaistun Andrew C. Andryn ja Steven Cheppin kirja Mistä vauvat tulee kirjan painotuksena on, että isät ja äidit rakastavat lapsiaan, ja että vanhempien tehtävänä on yhdessä hoivata jälkeläisiään. Kirja ei ole kristillinen, mutta siinä on selkeä luomisteologinen viritys. Kiitän omaa äitiäni, joka kertoi minulle tämän suuren kertomuksen.

Jos jätämme kertomatta lapsillemme biologiset faktat ja Jumalan hyvän luomistarkoituksen, jätämme heidät kavereilta saadun tiedon ja koulun myöhemmän opetuksen piiriin. Melko varmaa on, että tämä valistus irrottaa sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden miehen ja naisen välisestä aviorakkaudesta, joka puolestaan on Luojamme tarkoittama pesä jokaiselle syntyvälle vauvalle. Lisäksi meidän aikuisten omat pettymykset tai haaksirikot elämässä herkästi suhteellistavat arvojamme.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse jättää kertomatta Jumalan hyvää suunnitelmaa siksi, että se ei ehkä täydellisesti toteutunut omassa elämässä. Toisiaan täydentävät sukupuolet ja seksuaalinen halu ovat Jumalan hyviä luomislahjoja ihmisille. Silloinkin, kun aviokumppania tai lapsia ei ole.