Vainottujen kristittyjen rukouskehotus

Häntä oli kehotettu jättämään paikkakunta, mutta hän oli vastannut olevansa mieluummin valmis kuolemaan uskonsa puolesta, kuin jättämään seurakunnan, jota hän oli palvellut noin neljäkymmentä vuotta.

Vainottujen kristittyjen tilanteesta eri puolilla maailmaa raportoiva World Watch Monitor kertoi toukokuussa Burkina Fasossa tapahtuneesta pastori Pierre Ouédraogon murhasta. Asemiehet olivat vaatineet seurakuntalaisia ja 80-vuotiasta pastoria kääntymään islamiin, ja kun he eivät suostuneet, heidät oli ammuttu.

Vähän ennen kuolemaansa protestanttinen pastori oli jakanut läheisilleen huolensa heikentyneestä turvallisuustilanteesta. Häntä oli kehotettu jättämään paikkakunta, mutta hän oli vastannut olevansa mieluummin valmis kuolemaan uskonsa puolesta, kuin jättämään seurakunnan, jota hän oli palvellut noin neljäkymmentä vuotta.

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa elävinä kristittyinä meidän on vaikea hahmottaa, että kiusaaminen, vainot ja jopa marttyyrius ovat miljoonille kristityille todellinen uhka.

Sain muutama vuosi sitten lahjaksi kuvan, jossa oli toistakymmentä Neuvostoliiton ajan baptistipastorin kuvaa. Jokaisen pastorin kuvan alla oli numero, jota ihmettelin. Sitten minulle selitettiin, että numero oli vuosimäärä, jonka juuri tuo pastori oli ollut vangittuna uskonsa tähden. Nyt he olivat vapautuneet ja päässeet jälleen palvelemaan seurakuntiaan.

Häntä oli kehotettu jättämään paikkakunta, mutta hän oli vastannut olevansa mieluummin valmis kuolemaan uskonsa puolesta, kuin jättämään seurakunnan, jota hän oli palvellut noin neljäkymmentä vuotta.

Kuva jäi pysyvästi mieleeni. Uskollisuus Kristukselle ja Jumalan sanalle oli maksanut heille vapauden. Lukemattomat kristityt maailmalla maksavat uskostaan ja kuuliaisuudestaan Jumalan sanalle kovan hinnan. He ovat meille esimerkkejä uskollisuudesta ja rakkaudesta Jumalan sanaa kohtaan.

Kun eräs vainottujen kristittyjen luona vieraillut avustustyöntekijä kysyi heiltä, mitä he haluisivat, että me suomalaiset kristityt rukoilisimme heidän puolestaan, vastaus oli yllättävä: ”Rukoilkaa meidän puolestamme, että saisimme voimaa pysyä uskollisena Kristukselle loppuun asti, ja rukoilkaa itsenne puolesta, että saisitte Jumalalta voimaa ja rohkeutta, niin että ette luopuisi Jumalan sanasta kaiken yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keskellä.” Tämä rukousaihe on todella ajankohtainen. On paradoksi, että joskus vainot tekevät kristityistä rohkeampia ja uskollisempia kuin rauhan ja hyvinvoinnin ajat. Meitä kaikkia kutsutaan pitämään kiinni uskosta Kristukseen ja Jumalan sanasta kaikissa elämämme tilanteissa. Se on normaalia kristillistä elämää.