Siionin vuoren kaivaus osoittaa Raamatun tapahtumat tosiksi
Kaivaus on edennyt usean metrin nykyistä maanpintaa alemmas reilussa kymmenessä vuodessa. KUVA: SAMULI SIIKAVIRTA
Siionin vuoren kaivaus alkoi joka aamu klo 04.45. Kuvassa kaivauksesta vastaavat arkeologit Shimon Gibson (vas.) ja James Tabor Pohjois-Carolinan yliopistosta, Charlottesta. KUVA: SAMULI SIIKAVIRTA
Vuodesta 2006 alkaen Siionin vuorella on kaivettu esiin Jerusalemin historiaa. Uutiskynnyksen ovat ylittäneet merkittävät löydöt rautakaudelta aina ristiretkiaikaan saakka. Jotkut niistä osoittavat kiehtovalla tavalla Raamatun kuvaukset historian tapahtumista tosiksi.
Siionin vuoren arkeologinen kaivaus sijaitsee kaupunginmuurin eteläpuolella, vähän Siionin portista itään. Alueella kaivoi jo vuosina 1974–78 arkeologi Magen Broshi, mutta 2000-luvulla kaivausta on jatkanut arkeologien Shimon Gibson, James Tabor ja Rafi Lewis johtama tiimi Pohjois-Carolinan yliopiston, Charlotten (UNC Charlotte), kautta.
Kesällä 2019 saatujen todisteiden perusteella Jerusalem on todistetusti ulottunut itäisemmästä Daavidin kaupungista Siionin vuoren rinteille saakka jo Salomon temppelin kaudella. Jeesuksen aikaan paikka, jossa on nyt tehty kaivauksia, sijaitsi yläkaupungin ytimessä alueella, jolla asui muun muassa papiston muodostamaa yläluokkaa, kenties Hannas ja Kaifaskin. Myöhemmällä bysanttilaisajalla se oli pylväitten reunustaman pääkadun, Cardo Maximuksen, eteläpäässä ja silloisen maailman suurimman kristillisen kirkon, Nean, varjossa.
Muslimit valloittivat Jerusalemin vuonna 638 ja asuttivat myös kaivausaluetta. Ristiretkeläisten jäljet ovat samoin nähtävissä paikalla vuoden 1099 taisteluista nuolenkärkineen sekä maahan tippuneine ristiriipuksineen ja koruineen. Jokainen aikakausi on tuonut tullessaan taisteluita, tulipaloja ja maanjäristyksiä, joiden kerrostumat ovat yhä löydettävissä.
Jerusalem ei ollutkaan piskuinen kylä 500-luvulla eKr.
Arkeologit ovat jakautuneet kahteen koulukuntaan koskien Jerusalemia. Minimalistit eivät pidä Raamattua itsessään luotettavana todisteena Israelin historian tapahtumista, kun taas maksimalistit pyrkivät etsimään todisteita Raamatun paikoille ja tapahtumille.
Rautakautisen (n. 1200–539 eKr.) Jerusalemin koosta on kiistelty pitkään. On väitetty, ettei Jerusalem olisi ollut kuin kylänpahanen temppelin etelälaidan kukkuloilla. Ennen tätä kesää rautakautisia jäänteitä ei ollutkaan löydetty Jerusalemin läntisiltä kukkuloilta. Temppelivuoren eteläpuolelta, Daavidin kaupungista, on vuonna 2017 löydetty todisteita Babylonian hyökkäyksestä 587 tai 586 eKr. Koskaan aiemmin todisteita ei ole löydetty näin lännestä.
Todisteet osoittavat, että Jerusalem oli kuin olikin ensimmäisen temppelin kaudella minimalistien veikkausta huomattavasti suurempi ja rikkaampi. Rautakautisesta tuhka- ja tuhokerrostumasta löydettiin pieni kultainen kellon muotoinen ja hopeinen rypäleterttua muistuttava esine. Kyseessä on ensimmäinen korulöytö 500-luvun e.Kr. Jerusalemin kaupungin sisäpuolelta.
”Löytömme on jälleen yksi naula minimalistien arkussa”, Rafi Lewis vitsailee HaAretz-lehden haastattelussa (11.8.2019).
Esine näyttää repeytyneen irti suuremmasta korvakorusta tai helman riipuksesta. Se on todiste niin Jerusalemin rikkaudesta kuin taistelujen jäljistäkin Nebukadnessarin valloittaessa kaupunkia. Valloittajat tyypillisesti vievät jalometalliesineet mennessään, mutta tämä iskun saanut koru näyttää irronneen taistelun tiimellyksessä, ikään kuin se olisi väkivaltaisesti revitty joltakulta.
Hävityksen merkkejä todella löydettiin. Jalometalliesine ajoitettiin Babylonian valloitukseen 600–500-luvuille eKr. samasta kerrostumasta löytyneiden ajalle tyypillisten ruukunsirpaleiden ja babylonialaisten käyttämien skyyttiläisten nuolenpäiden perusteella. Löydettiin myös suuri rautakautinen rakennelma. Sen tarkempi kaivaminen jää odottamaan seuraavia kausia.
Raamatun kertomukset pitävät paikkansa
Yleensä arkeologit kaivavat kokonaisia aikakausia. 500-luvun eKr. tuhokerrostumassa on kuitenkin kyse yhdestä historiallisesta tapahtumasta. Arkeologia tuo silmin nähtäväksi tuhoa ja rikkauksia, joista Raamatussa kerrotaan Kuningasten kirjoissa ja Danielin kirjassa:
”Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä. Ja Herra antoi hänen käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan huoneen astioita, ja hän vei ne Sinearin maahan, jumalansa huoneeseen. Ja hän vei astiat jumalansa aarrekammioon.” (Dan. 1:1–2)
Nyt löydetty kulta-hopeakoru ei välttämättä liity Jerusalemin temppeliin. Sen on täytynyt kuitenkin kuulua rikkaalle aristokraatille. Löytö todistaa, että kuten Raamatussa ilmoitetaan, Jerusalem oli rikas kaupunki, joka oli kasvanut länteen Temppelivuoresta 700-luvulla eKr. pohjoisesta Israelin kuningaskunnasta tulleiden pakolaisten myötä. Babylonialaiset todella tuhosivat kaupungin ja veivät kansaa sekä kuningas Sidkian aarteineen pakkosiirtolaisuuteen. Löydetty rakennelma on mahdollisesti yksi ”ylhäisten taloista”, jotka babylonialaiset polttivat tulella temppelin ohella (2. Kun. 25:9). Paikalta oli näkymä temppelivuorelle, mikä on luonnollisesti tehnyt alueesta ”rikkaitten rinteen”.
Jeesuksen ajan ylipapin talo?
Jos jäljet Jerusalemin piirityksestä ja tuhosta babylonialaisten hyökkäyksessä ovat vähäiset, toisin on hävityksen laita vuonna 70 jKr. roomalaisten käsissä. Siionin vuoren kaivauksilta löydettiin vuonna 2013 varhaisen roomalaisajan ylhäisen talo, joka näyttää kuuluneen juutalaiselle papille 1. vuosisadalta.
Kiveen hakattu kylpyamme, iso ja pieni porrastettu puhdistautumisallas eli mikve, juutalaisten kättenpesurituaaleissa käytetty kryptisellä, kenties Psalmeihin 26:8 ja 27:4 viittaavalla tekstillä kaiverrettu kivimuki sekä suurin tältä aikakaudelta koskaan löydetty esiintymä murex-merietanan kotiloita osoittavat kaikki asukkaan vauraaseen, papilliseen identiteettiin. Murex-kotiloista saatiin purppuraa, jota käytettiin ylipapin vaatteiden ja temppelitekstiilien värjäykseen.
Muiden helposti ajoitettavien esinelöytöjen lisäksi paikalta on löydetty keisari Neron kuvaa kantava kultakolikko vuodelta 56/57 jKr. sekä useita ensimmäisen juutalaissodan (66–70 jKr.) heprealaisia kolikoita. Kokonaiset, toisiinsa yhteydessä olevien huoneiden kellarikerrokset holvikattoineen ja laastiseinineen sekä jäänteet ensimmäisistä kerroksista kantavat myös valtavan tulipalon jälkiä Jerusalemin tuhosta vuonna 70 roomalaisen maaherra Tituksen käsissä. Kaupungille, jonka suuri enemmistö hylkäsi Messiaan, kävi tuolloin juuri niin kuin Jeesus sen tulevaa tuhoa itkiessään ennusti (Luuk. 19:41–48).
Lähteet: digmountzion.com, Charlotte Observer, EurekAlert, HaAretz
Kädet Jerusalemin tuhon tuhkassa
Osallistuin kesän 2019 kaivaukseen ainoana suomalaisena. Innostuin arkeologiasta jo lapsena. Eero Junkkaalan kirjoitukset ja juuri edesmenneen nuorisopastorini Heikki Lehtimäen kertomukset kaivausmatkoilta saivat haaveilemaan lähdöstä vapaaehtoiseksi kaivauksille. Kun nyt vihdoin kolmekymppisenä toteutin unelmani, pyysin saada kaivaa Jeesuksen ajan papillista taloa. Arkeologi Gibson vitsaili, että vaikka ylipappi Kaifaksen talon sijainnille on jo kilpailevia ehdotuksia, ehkä se onkin tässä. Tiedä häntä.
Kun hakkuni kerran osui mustaan tuhka- ja hiilikerrokseen, yksi arkeologeista totesi: ”Siinä on Jerusalemin tuhokerros vuodelta 70. Jatka vain kaivamista!”
Mietin hetken Herramme ennussanoja. Mietin Josefuksen kertomusta tapahtumista, joissa kuoli jopa miljoona ihmistä ja joissa 97 000 juutalaista myytiin orjuuteen. Mietin Tituksen riemukaarta Roomassa, jossa kuvataan Jerusalemin temppelin aarteiden ryöstäminen – aarteiden, joilla rahoitettiin Colosseum, kristittyjenkin vainoamisen paikka.
Sitten tein työtä käskettyä ja mätin tuhkat roskakoriin. Sellaista on joskus arkeologia. On mentävä eteenpäin kohti harvinaisempia löytöjä.
Piditkö jutusta? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
