Rukoilet, niin kuin uskot

Millaisten asioiden puolesta rukoilet? Useimpien meidän aamurukoukseen kuuluvat edessä olevan päivän tarpeet. Pyydämme, että Jumala siunaisi meitä, auttaisi meitä selviytymään päivän haasteista ja varjelisi suuremmilta murheilta ja onnettomuuksilta. Illalla rukoilemme hyvää yöunta ja voimaa nousta seuraavaan päivään.

Tietysti rukoilemme myös meille rakkaimpien ihmisten puolesta. Perheenjäsenet, ja ehkä joku sukulainen tai ystävä, pääsevät rukouslistallemme. Mielessä ovat erityisesti ne, jotka sairastavat tai joilla on jokin muu kriisi elämässään.

Lähetysystävät rukoilevat päivittäin lähetystyöntekijöiden puolesta ja että evankeliumi leviäisi kaikille kansoille. He rukoilevat myös herätystä Suomeen.

JOLLAIN ON TAPANA viettää rukouskammiossaan aikaa kiittäen ja palvoen Jumalaa siitä, mitä hän on ja mitä hän on tehnyt. Jumalan uskollisuus omalle kansalleen ja Jeesuksen elämänvaiheiden mietiskely kuuluvat tällaiseen hartauteen.

Toisinaan rohkenemme rukoilla sitä, että Jumala muuttaisi meidän sydäntämme. Että meissä lisääntyisi luottamus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Että Jumala kasvattaisi kärsivällisyyttämme ja antaisi meille voimaa vastustaa kiusauksia ja kasvaa Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.

VÄLILLÄ ON HYVÄ PYSÄHTYÄ tarkastelemaan omaa rukouselämäänsä. Rukouksemme kertovat jotain siitä, mihin meidän mielemme on suuntautunut, mitä pidämme tärkeänä ja mihin uskomme. Vanhan kristillisen sanonnan mukaan rukouksen laki on uskon laki (Lex Orandi, Lex Credendi). Se, miten uskot, näkyy siinä, miten rukoilet. Ja toisin päin: Rukoilusi vaikuttaa siihen, miten uskot. Vaikka tällä viitataan julkiseen rukoukseen, jumalanpalvelukseen, sitä voidaan soveltaa myös henkilökohtaiseen hartauselämään.

Jos meidän rukouksemme ovat vain päivittäisten tarpeiden pyytämistä, mitä se kertoo Jumala-kuvastamme? Ehkä ajattelemme, että Jumalan tehtävä on vain edistää meidän hyvinvointiamme, ja mukava elämä on elämän päämäärä. Silloin meidän on vaikea ymmärtää, mitä merkitystä on elämän vaikeuksilla. Petymme Jumalaan, kun huomaamme, että elämä ei ole helppoa.

JUMALA EI TOKI VÄHEKSY maallisia tarpeitamme, pienimpiäkään. Isä meidän -rukouksessakin Jeesus kehottaa pyytämään ”jokapäiväistä leipäämme”. Mutta rukous alkaa aivan toisilla sanoilla. Pyydämme Jumalan nimen pyhittymistä, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Vasta tämän jälkeen siirrytään ”meihin”: jokapäiväiseen leipään ja syntiemme anteeksiantamiseen.

Eikä rukous pääty siihen, vaan pyydämme vielä lopuksi, ettei meitä saatettaisi kiusaukseen. Martti Lutherin mukaan tämä ei tarkoita, että välttyisimme kokonaan kiusauksilta, vaan sitä, ”ettemme lankeaisi ansaan ja hukkuisi”, kun maailma, oma lihamme ja paholainen meitä houkuttelevat.

NIINPÄ RUKOUS ei myöskään lopu ”meidän tarpeittemme” täyttymiseen, vaan siihen pyyntöön, että me täyttäisimme Jumalan tahdon, eläisimme pyhää elämää, jota varten hän on meidät armossaan pelastanut.