Rohkeus – katoava hyve?

Maailmanlaajan opiskelijaliikkeen (International Fellowship of Evangelical Students, IFES) veteraanijohtaja Lindsey Brown nuhteli viime viikolla Puolan Wisłassa Euroopan johtajuusfoorumiin kokoontunutta yli kuuttasataa Euroopan kristillistä johtajaa rohkeuden puutteesta. Juuri nyt, kun aivan erityisesti Eurooppa tarvitsisi rohkeita kristittyjä johtajia, liian monen rohkeus pettää. Kokoukseen osallistunut anglikaanipastori John Pryket otesi puheenvuorossaan, että kristillisillä johtajilla on joskus kiusaus suostua ”rauhaan rahan takia” (Peace for payment). Kunhan oma asema säilyy, ollaan hiljaa omasta vakaumuksesta tai pyöristellään Raamatun opetuksia kuulijoiden mieliksi.

TOINEN KIUSAUS Pryken mukaan on paeta, kun taistelu kuumenee, vetäytyä rauhaan ja jättää lampaat susien armoille. Näiden synnillisten taipumusten sijaan hän kehoitti lähestymään kaikkia ihmisiä kunnioittavasti, tekemättä kompromisseja Raamatun opetusten suhteen. Pryken mukaan ei tarvitse esiintyä ylpeästi ja muita ylhäältäpäin katsoen, vaan on nöyrästi tuotava esille se mitä Raamattu opettaa. Rohkeus on Raamatussa hyve ja ”pelkurit” ovat helvetissä erikseen nimetty joukko.

Meidän kaikkien rohkeus pettää toisinaan. Vaikenemme ja teemme kompromisseja, joiden jälkeen on ravisuttavaa lukea Jeesuksen sanoja evankeliumissa: ”Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” (Mark. 8:38) Onneksi on olemassa jatkuva kääntymyksen ja armahduksen mahdollisuus. Kristittyinä meidät on myös kutsuttu rohkaisemaan ja tukemaan toisiamme. Monet meistä ovat kokeneet miten paljon oikealla hetkellä tullut rohkaiseva yhteydenotto voi merkitä. ”Rohkaiskaa toinen toistanne” (1. Tess. 5:11) ei varmasti ole liikaa seurattuja raamatunkohtia elämässämme.

MUTTA MIKSI ROHKEUTTA TARVITAAN erityisesti juuri nyt? Koska moni ihminen kaipaa rohkaisevaa esimerkkiä, jonka valossa itsekin uskaltaa tuoda esille oman vakaumuksensa. Mediat ovat täynnä huonoja esimerkkejä, jotka rohkaisevat väärään suuntaan. Norjalainen kristitty mediatutkija ja kristillinen vaikuttaja Margunn Dahle haastoi Puolaan kokoontuneita pitämään rohkeasti esillä evankeliumin sanomaa medioissa ja muilla julkisilla areenoilla. Jeesus ei asettanut meitä nyt eläviä kristittyjä keskelle kristillistä yhtenäiskulttuuria tai haikailemaan ”vanhoja hyviä aikoja”, vaan elämään tässä ja nyt.

VOIMME ROHKAISTUA siitä, miten Jumala Martti Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien kautta muutti koko Euroopan suunnan. Uskonpuhdistuskin alkoi pieneltä näyttävistä aluista, paluusta Raamattuun ja muutaman ratkaisevan merkityksellisen Raamatun totuuden uudelleen löytämisestä. Nytkin kuuluu hyviä uutisia eri puolilta Eurooppaa, myös Pohjoismaita, pienistä uusista aluista. Kuulemme uutisia seurakuntien kasvun ja raamatullisen totuuden etenemisestä. Jatkakaamme rukousta Euroopan puolesta, että maanosamme kirkkojen ja kulttuurin suunta voisi jälleen muuttua.