Rakkaus kykenee kärsimään pahaa

Kun otetaan kantaa kiistanalaisiin, ihmisiä jakaviin kysymyksiin, olisi tärkeää säilyttää tasapaino. Liberaalit kristityt voivat ohittaa Raamatun konkreettiset opetukset tahtoen pitäytyä vain yleisiin periaatteisiin. Konservatiivisille herätyskristityille voi puolestaan käydä niin, että kun haluaa pitää kiinni jostakin Raamatun konkreettisesta opetuksesta, unohtuu jokin tärkeä raamatullinen yleisperiaate.

Esimerkkeinä jälkimmäisistä voisi mainita Raamatun läpi kulkevan korostuksen rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään tai vanhempien kutsumuksen osoittaa lapsilleen rakkautta loppuun asti, riippumatta lapsen valinnoista ja käytöksestä. Viimeksi mainittu nousee jo siitä yksinkertaisesta koko Raamatun läpi kulkevasta tosiasiasta, että Jumala rakastaa kansaansa, vaikka se on monella tapaa harhautuva, kapinoiva ja tottelematon kansa. Jumalan rakkaus on meille esikuvallista.

TÄMÄ EI TARKOITA SITÄ, että kristittynä vanhempana voisi luopua Raamatun konkreettisista opetuksista ja niihin perustuvasta vakaumuksesta. Sen sijaan se tarkoittaa, että isällä tai äidillä on aina vähintään kahtalainen vastuu ja tehtävä. Toisaalta on kristittynä oikein ja vastuullista tuoda ilmi lapselleen se, mitä Raamattu opettaa jostakin asiasta. Tällaisen opetusvastuun sekä Vanha että Uusi testamentti vanhemmille antavat. Raamatun omat opetukset pitäisi myös osata erottaa siitä, mitkä ovat vain isän ja äidin omia perhe- ja kotikohtaisia sääntöjä. Jumalan käskyt ovat eri luokassa kuin vanhempien asettamat säännöt. Niiden sekoittaminen turhentaa pitkän päälle lapsen mielessä Raamatun oman arvovallan.

KRISTITTYNÄ VANHEMPANA tulee pitää kiinni siitä, mikä on totta ja oikein. Samalla tulee kuitenkin jatkuvasti miettiä, miten osoittaa lapselle, että tämä on sekä Jumalan että vanhempiensa silmissä arvokas ja rakas, riippumatta siitä kuinka kuuliainen, hyväkäytöksinen tai uskovainen hän on.

Kun aikoinaan tein toistakymmentä vuotta kokotoimisesti nuorisotyötä, törmäsin joskus (tosin onneksi kohtuullisen harvoin) sydäntä särkevään ilmiöön. Joku nuori oli noussut kapinaan vanhempiensa uskoa ja arvomaailmaa vastaan ja päättänyt luopua siitä elämäntyylistä, mikä oli vanhemmille tavattoman tärkeää. Sen seurauksena hän kohtasi erittäin voimakkaan hylkäämisreaktion. Vanhemmat saattoivat katkaista välinsä kokonaan tällaiseen lapseen. Juuri kun lapsi olisi tarvinnut, kenties enemmän kuin koskaan, vanhempansa kärsivällistä ja periksi antamatonta rakkautta, nämä eivät suostuneet edes kohtaamaan lastaan. Tämä on hyvin surullista. Todellinen rakkaus vaatii kärsivällisyyttä eli kykyä kärsiä pahaa ja antautua vaikeisiinkin keskusteluihin.

TOKI OLI päinvastaisiakin esimerkkejä. Eräs nuori kertoi, kuinka hänellä, perheensä ainoana ei-uskovana lapsena, oli tapana käyttää runsaasti alkoholia. Kerran kun hän aamuyöllä oli tullut kotiin ja hoiperrellut huoneeseensa, hän kuuli isänsä lähestyvän huonetta. Hän kertoi puristaneensa kätensä nyrkkiin ja ajatelleensa: ”Jos isää tulee nyt saarnaamaan minulle, minä lyön häntä”. Isä oli raottanut ovea ja todennut lempeästi. ”Ei sinun tarvitse taksilla ajella. Jos joskus et pysty kävelemään kotiin, niin soita. Minä tulen mielelläni hakemaan.” Yllättävä kohtelu puhutteli nuorta niin, että siitä alkoi uskon syntymiseen johtava prosessi.