Kansanlähetysliikkeen nuoret lupaukset

Uskallammeko kuunnella, mitä nuori sukupolvi uskoo, toivoo ja unelmoi?

Kansanlähetysliikkeessä on lahjakkaita nuoria aikuisia, joille on yhteistä elämänrohkeus ja usko Jeesukseen. He tuntevat parhaiten oman ikäryhmänsä vahvuudet, mutta myös pelot ja uhkakuvat. Miten he tavoittavat oman sukupolvensa Kristuksen evankeliumilla? Uusi Tie kysyi neljältä nuorelta aikuiselta, mihin he uskovat, mitä heidän sukupolvensa murehtii, mitä heidän ikäisensä kristityt kyselevät ja mitä Kansanlähetyksessä voitaisiin tehdä toisin.

”Tarvitsemme vahvaa raamattuopetusta. Tähän Kansanlähetyksessäkin kannattaa edelleen panostaa”

Kristinusko tarjoaa mielestäni parhaan tavan ymmärtää maailmankaikkeutta. Enemmän vaatisi usko sattumaan, niin paljon olen kokenut ihmeellistä johdatusta pienissä ja suurissa asioissa. Kristinuskossa keskeisintä on se, mitä Jumala on tehnyt.

Jumala on rakastanut meitä lähettämällä maailmaan oman Poikansa, joka kantoi meidän synnit ristille. Se on uskoni ydin. Ehkä suurin osa suomalaisista tietää tämän, mutta pieni osa oikeasti tajuaa, mistä kysymys.

Vastavoima itsekeskeisyydelle

Nuoria haastetaan löytämään itsestä vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Urheilunkin maailmassa haastetaan rohkeiden, jopa itsekkäiden valintojen tekemiseen. Rohkeuteen on hyvä haastaa ja itsetutkistelu on paikallaan, mutta kaikkeen sekään ei riitä. Tarvitsemme vahvaa raamattuopetusta, joka tuo vastapainoa tälle. Tähän Kansanlähetyksessäkin kannattaa edelleen panostaa.

Raamattu kertoo, miksi me olemme maailmassa. Tästä avautuu iso taustakuva koko elämälle. Olen kasvanut diginatiiviksi, mutta uskon silti ihmisten henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja läsnäoloon. Kohdatuksi tulemisen tarve ei ole hävinnyt mihinkään, mutta se on helppo hukuttaa ja turruttaa mediamaailmaan.

Kun urheilun maailmassa ohjaudutaan itsekeskeisistä tavoitteista käsin, opetustyössä voin tulla pois omasta kuplastani. Kansanlähetyksen Sporttiriparin monivuotisena opettajana olen saanut käyttää lahjojani Jumalan kun­niaksi: palvelen, kohtaan ja innostan nuoria. Etenkin pojille tuntuu olevan iso asia, kun olen kertonut olevani lajini maailmanmestari. Koen, että meriititkin voivat palvella Jumalan asiaa.

Tavaramerkkinä vapaus ja rentous

Olen hiljattain muuttanut Jyväskylään. Liiketalouden opintoja on takana nyt muutama viikko. Valmistuin liikuntaneuvojaksi peruskoulun jälkeen, ja oman urheilu-urani rinnalla olen valmentanut junnuja. Vuonna 2017 voitin hiihtosuunnistuksen viestin maailman- ja euroopanmestaruuden. Urheilu on keskeisintä juuri nyt ja opinnot kulkevat siinä rinnalla.

Minun sukupolveni arvostaa tiettyä vapautta ja rentoutta. Se näkyy omissakin valinnoissani. Suomessa perusturva on aika hyvä. Se tuo myös rohkeutta kokeilla monenlaista, kun tietää, että ei helposti jää tyhjän päälle.

Mirka Suutari, Jyväskylä
opiskelija ja hiihtosuunnistuksen maailman- ja euroopanmestari
24 vuotta

”Minun sukupolveni uskovat unelmoivat hengellisestä herätyksestä”

Suurin haaste elämässä on minun mielestäni seisoa omien mielipiteittensä takana, mutta tehdä se samalla rakastaen ihmisiä ja välittäen Jumalan rakkautta. Olen kasvanut kristityssä perheessä ja muutenkin kristittyjen ympäröimänä. Maallistuminen haastaa kristittyjä, mutta se voi myös mahdollistaa uudenlaisia tapoja kohdata ihmisiä.

Minun mielestäni on siistiä nähdä, kuinka uskovien nuorten erilaisissa somekanavissa on erilaisia pieniä merkkejä uskosta. Esimerkiksi Instagramin profiilissa on monilla risti tai kuvateksteinä raamatunkohtia. Ne ovat pieniä juttuja, mutta nekin viestivät vahvasti ja ne ”merkit” huomataan kyllä.

On mielekästä olla ”uskis”

Elämäni on kiireistä. Opiskelu, musiikkiharrastus ja partiotoiminta lohkaisevat ison osan ajastani. Viikonloput menevät muun muassa seurakunnassa, Kansanlähetyksen nuorten illoissa ja partioleireillä. Keväällä sain kesätöitä neljäksi kuukaudeksi, joten työkin on vienyt aikaani.

Minun sukupolveni uskovat unelmoivat hengellisestä herätyksestä ja siitä, että uskovat uskaltaisivat toimia näkyvämmin. Minä uskon, että nykynuorissa on valtavasti potentiaalia lähteä viemään evankeliumin sanomaa. Se lähtee siitä, että ollaan avoimesti uskovia ja näytetään omalla elämällä, miten hyvää ja mielekästä on olla ”uskis”. 

Ella Jouppila, Seinäjoki
lukiolainen
17 vuotta

”Moni miettii, mihin seurakuntaan pitäisi sitoutua”

Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja koko maailman ainoa Pelastaja. Hänet myös tunnustan Herrakseni. Kristinuskolle, muun muassa Jeesuksen ylösnousemukselle, on olemassa vankat historialliset perusteet. Uskon myös siksi, että minut on kasvatettu kristilliseen uskoon. Olen saanut kokea, että kristinusko on hyvä uskonto, enkä näe syytä poiketa tästä uskosta.

Mihin sitoutua?

Kristityllä nuorten aikuisten sukupolvella on laajasti pinnalla oman paikan löytäminen ja identiteetin muodostaminen kristillisen kentän sisällä. Moni miettii, mihin seurakuntaan pitäisi sitoutua, missä palvella ja missä on hyvä olla. Valitettavan moni jää kuitenkin ”freelance-kristityksi”, joka käy eri yhteisöissä, muttei osaa nimetä omaa paikkaansa.

Toivon, että Kansanlähetyksen nuorten ja nuorten aikuisten toiminnassa panostettaisiin tiedollisen opetuksen ja yhteisöllisyyden tarjoamisen lisäksi myös identiteetin rakentamiseen. Moni tunnustelee identiteettiään varsinkin kanssakäymisessään karismaattisen kristillisyyden ja vapaiden suuntien kanssa. Samaan aikaan moni liikkeemme nuori kokee täysin vieraaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, jonka jäseniä me kuitenkin olemme. Näihin kysymyksiin tarvitaan kipeästi eväitä.

Usko lieventää ahdistusta

Opiskelen teologiaa Helsingin yliopistolla toista vuotta. Olen myös tuore aviomies ja vaimoni Eveliinan kanssa olemme aktiivisesti mukana Helsingin Kansanlähetyksen toiminnassa. Yliopistolla nuoret aikuiset tuntuvat pelkäävän luonnon tuhoutumista, maail­manrauhan järkkymistä sekä eriarvoisuutta etenkin sukupuoliasioissa. Samaan aikaan näiden isojen teemojen kanssa myös oman elämän kiire ja stressi sekä riittävän toimeentulon saaminen murehduttavat monen mieltä. Suhtaudun moneen näistä huolenaiheista rauhallisesti, sillä tiedän, että Jumalalla on kaikki hallussaan. Silti vaikkapa ideologisesti värittynyt uutisointi sukupuoliasioista turhauttaa toisinaan.

Monen nuoren tiedot kristinuskosta ovat vähäiset ja asenteet Raamattuun pitäytyvää kristinuskoa kohtaan kielteiset. Näiden tiedollisten puutteiden ja asenteellisten haasteiden yli meidän on rakennettava siltaa. 

Daniel Ebeling, Espoo
teologian opiskelija
22 vuotta

”Kompromissien tekeminen ei motivoi sitoutumaan tai palvelemaan”

Suomessa nuori sukupolvi on melko yhteiskristillistä verrattuna aikaisempiin sukupolviin. Yhtäältä tämä on vastareaktio menneiden sukupolvien ”karsinoitumiseen”, toisaalta se taas johtuu postmodernin totuuskäsityksen vaikutuksesta – ymmärretään eri näkökulmia paremmin, eikä pidetä ristiriitaisia näkemyksiä niin vakavina juttuina, vaikka ne todellisuudessa saattavat sitä ollakin.

Moni uskovakin on hengellisesti koditon ja täysin vailla paimenta. Auktoriteetin alla olemista pidetään huonona tai halveksuttavana tilana – merkkinä siitä, ettei itse pärjää, tiedä tai osaa. Nyt jokainen on oma paavinsa, ja moni ajelehtiikin opintuulten heiteltävänä. Tarvitsemme johtajuutta. Se ei saa kuitenkaan rajoittua paimenvirkaan. Seurakunnan ei pitäisi olla orpokoti, jossa kaikki ovat vailla vanhempia, ja palkatulla sedällä on vastuu kasvattaa kaikki samalla kertaa. Tarvitsemme selkeän paimenuuden lisäksi myös hengellisiä vanhempia. Jos evankeliumin vieminen kaikkeen maailmaan on kiinni maksettujen työntekijöiden ahertamisesta, maailmalla ei ole toivoa. Jokainen Jeesuksen opetuslapsi on asetettu omaan elinpiiriinsä siksi, että juuri hän on paras olemaan Jeesuksen lähettiläs niissä ihmissuhteissa. Tarvitsemme siis yleisen pappeuden uudelleenymmärtämistä.

Nuoret tarvitsevat luvan ottaa riskejä

Kansanlähetyksessä on valtavasti osaamista, palvelu­alttiutta ja paloa evankeliumille. Paljon asioita tehdään oikein. Ongelmiakin kuitenkin on. Nähdäkseni Kansanlähetys on jäänyt vähän liikaa yhden sukupolven liikkeeksi. Nuoret eivät koe omistajuutta liikkeessä. Osittain tämä johtunee siitä, että nuoria on kaivattu mukaan lähinnä jatkamaan asioiden tekemistä vanhaan malliin. Lupaa ottaa riskejä ja innovoida ei ole ehkä annettu tarpeeksi.

Kansanlähetyksen hengellinen identiteetti on sekava. Koskaan et voi tietää, minkälaista korostusta on tarjolla, kun menet uuteen piiriin. Evankelis-luterilaisen kirkon kanssa ollaan liikaa naimisissa taloudellisesti ja hengellisesti. Kun täytyy ylläpitää teennäisiä suhteita sellaisiin tahoihin, jotka opettavat ja ajattelevat aivan eri tavoilla monesta kristillisen elämän kannalta keskeisestä asiasta, jotta saa esimerkiksi luvan viettää ehtoollista, on jotain pahasti pielessä.

Tässä ajassa on entistä tärkeämpää seistä selkeästi totuuden takana ja kantaa siitä seuraukset. Kompromissien tekeminen ei motivoi sitoutumaan tai palvelemaan. Kansanlähetys voisi myös vielä vahvemmin viestiä sitä, mitä kentällä on saatu aikaan ja mitä innostavaa työssä on tapahtunut.

Aktiivinen nuori monessa mukana

Menin hiljattain naimisiin, ja opettelen nyt elämää aviomiehenä. Viimeistelen teologian maisterin tutkintoa Itä-Suomen yliopistossa, ja opiskelen samalla kauppatieteiden puolelta johtajuuden ja markkinoinnin sivuainetta. Harrastan kiipeilyä ja rantalentopalloa. Olen mukana johtamassa Suvanto-yhteisöä, joka on Joen­suun seurakuntayhtymän yhteydessä toimiva nuorekas jumalanpalvelusyhteisö. Tämän lisäksi olen aktiivinen Suomen MyFriends-evankelioimistoiminnassa. Kesäisin työskentelen Kansanlähetysopistolla kesätiimin linjavastaavana.

Nooa Saari, Joensuu
teologian­ opiskelija, Nuorten kesätiimin vetäjä Kansanlähetysopistolla
26 vuotta

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!