Työ ei ole kirous

Näihin aikoihinlukuisat suomalaiset palaavat lomilta työn äärelle. Lämpimän kesän jälkeen se voi tuntua ankealta paluulta arkeen. Kestää jonkin aikaa totutella normaaliin työrytmiin ja tehdä hyvää jälkeä.

Joillakin motivaatio on pysyvästi hukassa. Työ ei innosta, tuntuu pitkäveteiseltä tai tulehtuneet välit hiertävät työtovereiden välillä. Motivaatiota voi nakertaa sekin, etteivät omat lahjat ja kiinnostuksen kohteet vastaa työpaikan ja alan luonnetta.

ELÄTKÖ SINÄ vain viikonloppuja ja lomia varten? Onko sinulle työ vain välttämätön paha, jota on tehtävä, jotta voi tehdä vapaa-aikana sitä, mitä oikeasti huvittaa? Tai onko ehkä kohdallasi toisin päin: elät työtä varten? Uppoudut työhön niin että perheesi ja ihmiset, jotka sinua tarvitsisivat, näkevät sinua aivan liian harvoin?

On hyvä tarkastella omaa suhdetta työhön Raamatun äärellä. Työ ei ole syntiinlankeemuksen seurausta. Jumala asetti ihmisen paratiisiin ”viljelemään ja varjelemaan sitä”. Adam ja Eeva eivät vain levänneet laakereillaan, vaan ahkeroivat työn hedelmien eteen. Vasta syntiinlankeemuksen jälkeen työstä tuli taakka. Maa tuli kirotuksi niin, että leipä oli hankittava otsa hiessä.

SUOMALAINEN TYÖKULTTUURI on ollut pitkälti sitä otsa hiessä puurtamista. Sitten kun on aika nauttia työn hedelmistä, teemme sen pikkuisen huonolla omallatunnolla. Tähän pessimistiseksi luonnehdittu Saarnaajan kirja tuo yllättävän näkökulman. Kirjassa toistetaan useaan kertaan, että ihmisen onni on iloita työstään ja sen hedelmistä, ruoasta ja juomasta, sillä ne ovat Jumalan lahjoja. (esimerkiksi 2:24–26, 3:9–13, 5:18–20, 8:15, 9:7-10) Se on ihmisen osa katoavina päivinä täällä auringon alla.

Työn hedelmistä tulee nauttia ”hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi”. (Saarn. 9:7) Tässä nauttimisessa tulee tietysti muistaa kohtuus, sillä ”Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle”. (Saarn. 11:9)

VOISIKO TYÖ OLLAKIN ILO? Voisinko oppia näkemään sen Jumalan lahjana? Ymmärrämme sen ehkä silloin, kun menetämme sen. Huomaamme, että työssä saamme jotain hyvää aikaan. Olkoonkin se vain hyvin pientä, mutta silti jotain, joka välittää Jumalan siunausta eteenpäin. Jospa katsoisinkin työtäni huomenna hieman uusin silmin.

Voisiko työ ollakin ilo? Voisinko oppia näkemään sen Jumalan lahjana?

Jumalan antamaan elämään kuuluu tietty rytmi ja vaihtelevuus. Päivää seuraa yö, työtä lepo. Työ on elämän edellytys. Mutta sitten on niinkin, että iankaikkista elämää emme saavuta työllä ja toimilla. Paavali kirjoittaa: ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:4–5)

VANHURSKAS tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa, oikeamielistä, syytöntä. Sellaiseksi Jumala katsoo sen, joka uskoo sydämessään Jeesukseen. Sellainen, jonka toivona on hänen puolestaan kuollut Jeesus. Sellainen perii ikuisen elämän.