Mikä avuksi epävarmuuteen?

Omien epävarmuuksien pitää antaa tulla esiin ja sallia Jumalan koskettaa niitä, Becky Harcourt opettaa.

Becky Harcourtin vanhemmat ovat kohdanneet elämässään valtavan tragedian: he menettivät kolme lapsistaan jo nuorina. Sekä Beckyn isosisko että isoveli menehtyivät sairauksiin, toinen aivokalvontulehduksesta seuranneeseen aivovaurioon ja toinen tukehtumalla saatuaan epilepsiakohtauksen.

Beckyn ollessa seitsemänvuotias hän sai pikkusiskon Bethin. Muutamaa vuotta myöhemmin Becky hoiti sis­koaan, kuten oli tehnyt lukuisia kertoja aiemminkin. Pikkusisko oli kylvyssä, ja Becky soitti pianoa. Beth huusi hänelle, että haluaisi tulla jo pois ammeesta. ”Tulen ihan kohta, soitan vain tämän kappaleen loppuun”, huusi Becky takaisin. Kappale päättyi, Becky meni kylpyhuoneeseen ja löysi siskonsa vedestä kasvot alaspäin.

Siitä alkoi syyllisyyden ja häpeän kantaminen sisimmässä. Se, että onnettomuus oli tapahtunut Becky Harcourtin vahtivuorolla, vaurioitti häntä ja teki hänestä epävarman.

– Vuosia kuitenkin teeskentelin, ettei tapahtuma vaikuttanut minuun, Harcourt tunnustaa kertoessaan onnettomuudesta New Wine -kesätapahtumassa. Tilaisuus pidettiin viime viikolla Himoksella.

Harcourt patosi tunteet sisällensä, koska ei halunnut tuottaa enempää harmia muille nostamalla asian esiin.

Parantumiseen ei kuitenkaan ole oikopolkuja, Harcourt oppi myöhemmin. Omien epävarmuuksien pitää antaa tulla esiin ja sallia Jumalan koskettaa niitä.

– Vasta kahdeksan vuotta onnettomuuden jälkeen Jumala pääsi käsittelemään siskoni kuolemaa minussa. Esirukoustilanteessa rukoilija näki kuvan, jossa pidän lasinsirua kädessä, ja koki Jumalan haluavan sanoa: ”Anna lasinsiru minulle”, Harcourt kertoi.

Epävarmuuteen tarvitaan koko lääkekuuri

Moni meistä elää epävarmuudessa, myös hengellisesti. Se kahlitsee meitä, Becky Harcourt totesi seminaarissaan. Joskus vauriot muodostuvat jo ennen kuin olemme edes syntyneet. Moni epävarmuus elämässä kumpuaa myös ensimmäisten elinvuosiemme ajalta.

– Me olemme niin tottuneita kahleisiin, että pidämme niitä normaalina tilana. Teemme sellistämme mahdollisimman mukavan elää. Jumala kuitenkin kutsuu meitä vapauteen, hän opetti.

Temperamentistamme riippuu, miten epävarmuutemme ilmenee tai miten pyrimme sitä peittelemään. Esimerkiksi jotkut epävarmat tekevät paljon työtä ja yrittävät siten ansaita hyväksyntää. Toiset juoruilevat, ovat epäluuloisia, vertailevat, suhtautuvat asioihin negatiivisesti tai ovat yleisesti passiivisia. Osa pyrkii ihmisten miellyttämiseen tai vetäytyy.

Epävarmuus ja pelko nousevat pintaan, ne voi kohdata totuudella: kuka Jumala on ja keitä me olemme Jumalan lapsina? Becky Harcourt kertoi kolme raamatunkohtaa, joihin hän tapaa epävarmuudessaan palata. Ensimmäinen on: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13) Toinen on lupaus siitä, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Herraa (Room. 8:28) Kolmas kohta löytyy Psalmeista: ”Herra on minun paimeneni, ei multa mitään puutu.” (Ps. 23:1)

Epävarmuus ei katoa hetkessä. Raamatun totuuksiin on palattava uudelleen ja uudelleen.

– Se on kuin söisi koko lääkekuurin eikä ottaisi vain kerran lääkettä, Harcourt vertasi.

Kaleb – varma uskossaan

Raamatusta löytyy kertomuksia ihmisistä, jotka luottivat Jumalaan silloinkin, kun muut ympärillä olivat epävarmoja. Yksi heistä oli Kaleb, Jefunnen poika, joka eli israe­lilaisten kulkiessa kohti luvattua maata. Becky Harcourt kannusti ottamaan hänestä mallia.

Neljänteen Mooseksen kirjaan on talletettu kertomus (luku 13), jossa Mooses lähettää vakoojia Kanaaninmaahan. Heidän tuli selvittää, kuinka hedelmällinen maa on ja millaisia kansoja siellä asuu. Miesten joukko, johon myös Kaleb kuului, kertoi palatessaan tiedusteluretkellään maan tulvivan maitoa ja hunajaa, mutta siellä asuvan kansan olevan voimakas.

Israelilaiset alkoivat silloin huutaa Moosesta vastaan, mutta Kaleb tyynnytteli kansaa. ”’Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuumme! Me pystymme siihen!’ Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: ’Emme me pysty käymään sen kansan kimppuun. He ovat vahvempia kuin me.’ Kertomuksillaan he saivat israelilaiset tuntemaan pelkoa Kanaaninmaata kohtaan.” (4. Moos. 13:30–32)

Seuraavassa luvussa 14 nähdään, että Israel on täynnä epätoivoa, itkee ja valittaa. Silloin Kaleb yhdessä Joosuan kanssa muistuttaa (jakeet 8–9): ”Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille. Te ette saa kapinoida Herraa vastaan! Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala. Heidän jumalansa ovat hylänneet heidät, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää siis pelätkö heitä!”

Kalebin sanoma oli – ja on yhä meille – että Jumala on meidän kanssamme. Kalebin vahvalla uskolla ja luottamuksella on myös vaikuttavat seuraukset. Jumala lupaa viedä hänet Kanaaninmaahan, ainoana siitä joukosta: ”Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne. Vain palvelijallani Kalebilla on toisenlainen henki, ja hän on aina uskollisesti seurannut minua. Siksi minä vien hänet siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat ottaa sen omakseen.” (4. Moos. 14: 22–23)

Becky Harcourt johtaa miehensä Paul Harcourtin kanssa Lontoossa sijaitsevaa anglikaanista Woodford Wells -seurakuntaa.