Ensimmäinen käsky paljastaa epäjumalanpalveluksen

Ensimmäinen kymmenestä käskystä kuuluu: ”Älä pidä muita jumalia.”

Ensimmäinen kymmenestä käskystä kuuluu: ”Älä pidä muita jumalia.” Kun pohtii käskyä syvällisemmin, huomaa, että epäjumala on mikä tahansa, mitä pelkäämme, rakastamme ja mihin luotamme enemmän kuin Jumalaan. Erilaisten epäjumalien määrä on loputon.

Ensimmäinen käsky paljastaa kaikkien Jumalan korvikkeiden todellisen uskonnollisen luonteen – niiden, jotka ovat luonteeltaan avoimesti uskonnollisia, ja niiden jotka ovat pinnallisesti tarkasteltuna ei-­uskonnollisia. Lutherin tuotannosta löytyy tuhansia viittauksia epäjumalanpalvelukseen.

Teologian tohtori Michael A. Lockwood on tutkinut Lutherin käsitystä epäjumalista. Uudessa kirjassaan The Unholy Trinity. Martin Luther against the idol of me, myself, and I hän avaa näitä käsityksiä ja soveltaa niitä omaan aikaamme. Lockwoodin mukaan kolme asiaa muodostavat perustan Lutherin käsitykselle epäjumalista. Ensinnäkin epäjumalanpalvelus on kaiken synnin ytimessä, eli se on jokaisen ongelma. Tästä seuraa, että ihmisen minä on aina kaikkein merkittävin epäjumala, joka on myös kaikkien väärien ulkonaisten uskomusten ja uskonnonharjoittamisen ytimessä. Tästä puolestaan seuraa, että kun ihmiset kieltäytyvät pelkäämästä, rakastamasta ja luottamasta todelliseen Jumalaan, he väistämättä etsivät jonkin korvikkeen Jumalalle ja kaikille niille rooleille, joita hänellä on ihmisen elämässä.

Lockwoodin mielestä kristittyjen tulisi hyödyntää Lutherin syvällistä analyysia epäjumalanpalveluksen luonteesta pyrkiessään tavoittamaan nykyihminen evankeliumilla. Syntiä ja sen merkitystä ei ole kovin helppoa selittää nykyihmiselle, ja siinä Lutherin analyysi auttaa. Jokaisen synnin kohdalla voimme kysyä, millä tavoin sen taustalla on epäjumalanpalvelus. Miksi me esimerkiksi valehtelemme? Koska pelkäämme, mitä ihmiset ajattelisivat meistä, jos totuus tulisi julki. Olemme siis tehneet ihmisten mielipiteistä ja omasta maineestamme epäjumalia, joita rakastamme enemmän kuin Jumalaa, joka on kieltänyt valehtelemisen.

Kun ihmiset kieltäytyvät luottamasta todelliseen Jumalaan, he väistämättä etsivät jonkin korvikkeen Jumalalle.

Vanhassa testamentissa epäjumalanpalvelus on yksi pääsynti, josta profeetat jatkuvasti varoittavat. Myös Uuden testamentin opetuksessa epäjumalista varoitetaan. Apostoli Johannes kehottaa ensimmäisiä kristittyjä pakenemaan epäjumalia. Ei riitä, että kristityt puhuvat epäjumalanpalveluksesta ainoastaan koskien niitä ihmisiä, jotka hylkäävät elävän Jumalan kokonaan ja palvovat ja palvelevat jotakin hänen korvikettaan. Myös kristittyjen on syytä katsoa syvälle Jumalan sanan peiliin. Lutherin mukaan sellainen uskonnollisuuden muoto, jossa vietetään jumalanpalvelusta ilman Jumalan sanaa ja käskyä on epäjumalanpalvelusta. Mitä hengellisemmältä ja pyhemmältä se näyttää, sitä vaarallisempaa ja tuhoisampaa se on, koska se johtaa ihmiset pois uskosta Kristukseen ja saa heidät luottamaan omaan voimaansa, omiin tekoihinsa ja omaan vanhurskauteensa.

Epäjumalien pahin ominaisuus on se, että ne pyrkivät aina kokonaan omistamaan, turmelemaan ja lopulta tuhoamaan palvelijansa. Kristuksessa ihmiseksi tullut elävä, todellinen ja kolmiyhteinen Jumala on ainoa, joka lopulta haluaa vain hyvää sille, joka palvoo ja palvelee häntä. Siksi, kun havaitsemme elämässämme epäjumalia, meidän tulisi pikaisesti palata elävän Jumalan täysihoitoon.