Tarjolla toivon näköalaa

Suomen Psykologiliiton mukaan noin miljoona henkilöä käyttää vuodessa Kelan korvaamia psyykelääkkeitä. Masennuslääkkeitä käyttää noin 400 000 suomalaista.

Nuorisotyöntekijät, opettajat, lääkärit ja psykologian ammattilaiset kertovat ahdistuneisuudesta ja toivottomuudesta nuorten keskuudessa. Lähes kaikki tietävät myös lähipiirissään toivottomuuden näköalasta ahdistuneita. Ongelmat ovat tietysti hyvin moniulotteisia, mutta yksi vähemmän keskusteltu ulottuvuus on maailmankatsomuksellinen.

Suosiotaan kasvattava ateismi ei ole joutunut läheskään sellaisen maail­mankatsomuksellisen kritiikin kohteeksi kuin kristillinen usko. Ateismi ei syvimmiltään tarjoa minkäänlaista kestävää perustetta toivolle. Päinvastoin, se johtaa toivottomuuteen.

Kuuluisa agnostikoksi itseään nimittänyt matemaatikko-filosofi Bertrand Russell ilmaisi aikoinaan ateistin maailmankatsomuksen viiltävällä loogisuudella: ”Ihminen on sattumanvaraisten syiden kehitys, ilman mitään päämäärää. Hänen alkuperänsä ja kasvunsa, toivonsa ja pelkonsa, rakkautensa ja uskonsa ovat seurausta sattumanvaraisista atomiyhdisteistä. Mikään into, sankaruus, ajatuksen tai tunteen voimakkuus ei voi säilyttää yksilön elämää haudan toiselle puolelle. Kaikkien aikakausien työ, antautuminen, inspiraatio ja ihmisälyn kirkkaus tulee kerran häviämään aurinkokuntamme kuolemaan. Kaikki ihmiskunnan aikaansaannokset tulevat tuhoutumaan universumin raunioihin – – vain periksi antamattoman epätoivon pysyvälle perustalle voidaan sielun asumus tästä lähin rakentaa.”

Jokainen tavallinen päivä on iankaikkisuuden näkökulmasta arvokas.

Kuolema – sekä yksilön että lopulta koko universumin – pyyhkäisee kaiken olemattomiin. Jos kokonaisuudella ei ole mitään tarkoitusta tai päämäärää, ei sitä voi olla yksilönkään elämällä. Tällainen maailmankatsomus johtaa johdonmukaisesti seurattuna epätoivoon.

Jumalan todelliseen olemassaoloon ja Jeesuksen ajassa ja paikassa tapahtuneeseen ylösnousemukseen perustuva kristillinen usko on tyystin toisenlainen maailmankatsomus. Iankaikkinen elämä täyttää tämän elämän jokaisen hetken arvolla ja merkityksellä, joka on mittaamaton. Jokainen tavallinen päivä on iankaikkisuuden näkökulmasta arvokas.

Mitä enemmän tämä näkökulma muuttuu niin sanotusti lihaksi ja läpäisee meidän elämämme kristittyinä, sen mielekkäämpää elämä on. Sillä on potentiaalia muuttaa meidän ihmissuhteemme, ajankäyttömme ja ajattelumme. Me itse olemme Jumalan luomia ja arvokkaita iankaikkisuusolentoja, ja niin on lähimmäisemmekin. Jeesuksen elämä, esimerkki ja erityisesti hänen sovituskuolemansa toi heikoimmallekin elämälle aivan uudenlaisen merkityksen.

Tämän päivän haaste kristityille on se, että emme ainoastaan puhuisi merkityksestä ja toivosta, vaan myös kehittäisimme luovia tapoja osoittaa niitä. Kristillisyyttämme mitataan opillisten mittareiden lisäksi myös laupeuden ja oikeudenmukaisuuden osoittamisen mittareilla. Meitä kutsutaan toivon lähettiläiksi toivottoman ajan keskelle.