Halveksittu pohjasakka sai kutsun punaiselle matolle
– Jos Jeesus eläisi nyt maanpäällä, hän kulkisi pahamaineisilla kaduilla kohtaamassa huumeiden orjia ja seksityöläisiä, sanoo messiaaninen juutalainen Anat Brenner.
Bangkok, Thailand - April 20, 2015: Daily nightlife scene in red light street Soi Cowboy. View into street. In air is cooling vapor. Many people and thai bar girls are in street. Neon lights and banners are outside of bars,
– Jos Jeesus eläisi nyt maanpäällä, hän kulkisi pahamaineisilla kaduilla kohtaamassa huumeiden orjia ja seksityöläisiä, sanoo messiaaninen juutalainen Anat Brenner.
”Tervetuloa hautakammiooni!” Näillä sanoilla eräs prostituoitu toivotti Anat Brennerin ja hänen työtoverinsa tervetulleiksi likaiseen loukkoon, missä hän otti vastaan asiakkaitaan. Tel Avivin kaduilla työskentelee monia prostituoituja ja kodittomia narkomaaneja, jotka maksavat järjettömän korkeaa vuokraa parittajansa omistamasta kopista. Monet naisista ovat ihmiskaupan uhreja ja ”tuontitavaraa” Itä-Euroopasta. Usein jo Israelin rajalla heiltä on viety passit. Naiset ovat nälissään, peloissaan ja painostettuja tienaamaan rahaa prostituutiolla. Pian he ovat loputtomassa velkakierteessä parittajilleen. Poikkeuksetta tähän kuvioon kietoutuu huumeidenkäyttö.
Arvollinen elämään
Anat Brenner johtaa miehensä Ishain kanssa Punaisen Maton Keskusta (Red Carpet Center) Tel Avivissa. Keskuksen työntekijät ovat vapaaehtoisia oman alansa ammattilaisia, kuten sairaanhoitajia, kampaajia, kosmetologeja ja sosiaalityöntekijöitä. He kohtaavat ja hoitavat prostituoituja, jotka hakeutuvat keskukseen. Heille on tarjolla suihku, puhtaita vaatteita, ruokaa sekä kynsi- ja jalkahoitoja.
Faktaa
- Israelin terveysministeriö julkaisi vuonna 2016 kansallisen selvityksen, jonka mukaan Israelissa työskentelee noin 12 000 prostituoitua.
- 95 prosenttia heistä on naisia ja noin 5 prosenttia miehiä.
- Noin 52 prosenttia heistä on syntynyt entisen Neuvostoliiton alueella.
- Naisprostituoiduista noin 62 prosenttia on myös äitejä.
- Prostituutio on Israelissa laitonta, mutta käytännössä se on teollisuutta, jonka parissa liikkuu noin 1.2 miljardia vuosittain.
Siellä nämä naiset saavat myös nukkua rauhassa. Kadulla asuville sekin on iso asia. Halukkaat ohjataan huumevieroitukseen messiaanisten kristittyjen johtamiin katkaisukeskuksiin.
– Rukouksemme on, että Jumalan ikuinen rakkaus voisi koskettaa heitä käytännöllisen palvelutyömme kautta, Brenner sanoo.
Hän valottaa keskuksen nimen taustaa:
– Kuninkaallisille ja muille arvovieraille asetellaan punainen matto. Se merkitsee suurta kunnianosoitusta. Prostituoidut ovat yhteiskuntamme halveksittua pohjasakkaa. Haluamme viestittää heille, että Jumalan luomina ja Jeesuksen rakastamina hekin ovat arvollisia astumaan punaiselle matolle.
Brenner korostaa, että naisia ei hylätä, vaikka he repsahtaisivat avusta huolimatta takaisin vanhaan elämään. Onneksi ilonaiheitakin on.
– Yksi nuori nainen pääsi irti huumeista ja prostituutiosta. Hän opiskelee nyt lakia. Se on suurenmoinen Jumalan ihme, Anat Brenner iloitsee.
”Vapauduin syyllisyyden taakasta”
Anat Brenner on kulkenut pitkän tien Jeesukseen uskovaksi messiaaniseksi juutalaiseksi. Hän oli 19-vuotias suorittaessaan muiden ikäistensä tavoin pakollista asepalvelusta Israelin armeijassa. Nuori nainen koki lyhyeksi jääneen seurustelusuhteen, jonka seurauksena tuli raskaaksi. Paniikissa hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin abortin.
– Abortti haavoitti minua syvältä. Elin kaksi vuotta ahdistuksessa ja masennuksessa, kunnes kuulin Jeesus-Messiaasta, joka voi antaa syntini anteeksi.
Syntyessään Jumalan lapseksi, Anat Brenner koki Jumalan puhuvan hänelle abortista. Asia pitäisi tuoda niin sanotusti Jumalan työpöydälle. Tuolloin 21-vuotias nainen osallistui amerikkalaisten kristittyjen järjestämään seminaariin, missä käsiteltiin abortin jälkeistä syyllisyyttä ja masennusta.
– Työstin kipeitä asioita yhdessä Jumalan ja näiden lämminhenkisten kristittyjen kanssa. Parannuin sisäisesti ja vapauduin syyllisyyden taakasta. Uskon, että taivaassa Jeesuksen luona saan myös nähdä lapseni, Brenner todistaa.
Hyvin pian seminaarin jälkeen Anat Brenner koki pakottavaa tarvetta auttaa muita naisia, jotka harkitsivat aborttia.
– Jumala ei pelkästään armahtanut minua, vaan myös kutsui minut työtoverikseen, hän sanoittaa.
Voittoja ja tappioita
Brenner teki useita vuosia työtä elämän puolesta Pro-Life järjestön työyhteydessä. Hän tuki lukuisia nuoria naisia keskellä heidän raskauskriisejään. Brenner näki, miten moni nainen iloitsi vauvasta, jonka oli ajatellut ensin abortoida. Moni kuitenkin päätyi aborttiin. Brenner pysyi heidänkin rinnallaan.
Jumala ei pelkästään armahtanut minua, vaan kutsui minut myös työtoverikseen.
Anat Brenner perusti Abundant Life (Yltäkylläinen Elämä) -järjestön miehensä Ishain kanssa 2000-luvun vaihteessa. Punaisen maton keskus on järjestön yksi työmuoto.
Järjestö syntyi alun perin tukemaan tavallisia tyttöjä ja naisia, joilla on kriisiraskaus meneillään. Heitä tuetaan edelleen tarjoamalla aineellista, henkistä ja hengellistä tukea. Pikkuhiljaa työ laajeni koskemaan myös ihmiskaupan uhreja.
Kutsu mukavuusalueen ulkopuolelle
2000-luvun alussa Anat Brenner sai yllättävän puhelun. Raskaana oleva prostituoitu tarvitsi apua. Anat ja hänen tiimiläisensä kohtasivat naisen, joka ensin torjui heidät täysin. Lapsen synnyttyä hän kuitenkin kertoi itkien elämäntarinansa, mutta ei lopulta halunnut nähdä vastasyntynyttä vauvaansa. Hän myöskin palasi seksityöläiseksi. Tämä episodi kuitenkin vahvisti Brennereille ja heidän tiimilleen, että heidän tulisi palvella myös näitä ihmiskaupan uhreja.
– Näin alkoi uusi palvelutyömme. Me tosin rukoilimme pitkän aikaa, ennen kuin aloimme toimia. Tutustuimme myös vähitellen alueisiin, joilla prostituoidut liikkuivat.
Tämän työn tuloksena syntyi Punaisen Maton Keskus. Anat Brennerillä on useita suomalaistaustaisia ystäviä, jotka ovat tulleet mukaan sekä Pro Life -työhön että ihmiskaupan vastaiseen työhön Jumalan johdattamina. Yksi heistä on Anja Kolehmainen, joka on ollut töissä Israelissa 14 vuotta.
Taistelu elämän puolesta on haastavaa
– Abortit, ihmiskauppa, prostituutio ja huumeet ovat niin kova maailma, että niiden vastaista työtä ei voi tehdä ilman jatkuvaa rukoustaistelua, Anja Kolehmainen sanoo.
Elettiin vuotta 1995. Anja Kolehmainen heräsi silloisessa kotikaupungissaan Tel Avivissa tunteeseen, että hänet kiskotaan ylös sängystä. Hänen mieleensä tuli vahvasti aamuinen rukouskokous, josta hän oli saanut tiedon muutamaa päivää aiemmin. Kolehmainen ei voinut olla lähtemättä liikkeelle. Hänen suomalainen ystävänsä Maija Pelttari oli yllättäen matkalla samaan kokoukseen. Kokouksessa kävi ilmi, että koollekutsuja oli pyytänyt Jumalalta kahta työntekijää Pro-Life (Elämän puolesta) -työhön Tel Avivin seudulle. Abortinvastaista työtä halutaan kutsua nimellä Elämän puolesta -työksi, koska siinä pelastetaan lapsia elämään.
– Avatessamme oven hän huudahti, että siinä on minun rukousvastaukseni, Kolehmainen naurahtaa.
Aluksi nainen ei uskonut Pro Life -työn olevan oma kutsumuksensa, sillä hän ei ole perheellinen.
– Minulla ei ollut mitään omakohtaista kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä. Koin vuosien myötä kuitenkin olevani omalla paikallani.
Hyvää rauhattomuutta
Kolehmainen tutustui Brennerin pariskuntaan jo 1990-luvulla Pro Life -työssä. Brennereiden kanssa Anja Kolehmainen ja Maija Pelttari aloittivat myös ihmiskaupan vastaisen työn. Tiimi alkoi rukoilla Israelissa toimivien ihmiskaupan uhrien puolesta.
– Levitimme myös julisteita ja lehtisiä, joissa kerrottiin ihmiskaupasta. Pikkuhiljaa media noteerasi toimintamme, ja toimittajat alkoivat kirjoittaa ihmiskaupasta, Kolehmainen muistelee.
– 2000-luvun alussa luimme yhden ihmiskaupasta kertovan kirjan. Tämän jälkeen emme saaneet rauhaa, vaan rukoilimme entistä enemmän näiden ihmisten puolesta.
Kolehmainen kertoo kipeästä muistosta. Hänen tiiminsä kohtasi kerran apua kerjäävän prostituoidun. He eivät tienneet, mihin olisivat voineet viedä naisen, mutta lupasivat palata pian hänen luokseen.
– Myöhemmin saimme kuulla hänen kuolleen. Tämä särki sydämemme, ja herätti halun taistella kovemmin, Kolehmainen kertoo.
Kasvua ja uudistumista
Pikkuhiljaa toiminta laajeni, ja kun Kolehmainen palasi Suomeen vuonna 2009, Punaisen Maton Keskus aloitteli toimintaansa vuokratiloissa.
Kolehmainen pitää merkittävänä sitä, että nyt esimerkiksi Punaisen Maton Keskukseen osataan tulla ilman kutsuakin.
– Alkuvaiheessa kutsuimme ja toimme kädestä pitäen naisia keskukseen. Heidän luottamuksensa voittaminen kesti kauan.
Kolehmainen iloitsee Jumalan antamista konkreettisista rukousvastauksista. Vapaaehtoisia vastuunkantajia on löytynyt vuodesta toiseen, ja tilat ovat myös täydessä käytössä.
Työ prostituoitujen parissa avasi Kolehmaiselle Jeesuksen sanat, että ilman häntä emme voi mitään.
– Uskon, että vain Jumala voi uudistaa ihmisen niin kokonaisvaltaisesti, että motivaatio riittää huumeista irtautumiseen, Anja Kolehmainen sanoo vakavana.
