Benediktuksen vaihtoehto

Amerikkalaisen Rod Dreherin uunituore kirja The Benedict Option (Benediktuksen vaihtoehto) on tuskin ehtinyt painosta, kun siitä on jo syntynyt vilkasta keskustelua. Dreher kutsuu konservatiivikristittyjä heräämään jälkikristillisessä länsimaalaisessa kulttuurissa vallitsevaan todellisuuteen. Toimintamalliksi hän tarjoaa munkiksi ryhtynyttä Benediktus Nursialaista (480–543 jKr.). Häntä pidetään läntisen luostarilaitoksen isänä.

Dreherin mielestä Benediktuksen munkit pitivät vuosisatojen ajan uskoa elossa Rooman valtakunnan tuhon jälkeen, kaaoksen ja rappion keskellä. Näin valmistettiin tietä sivilisaation uudelleensyntymiselle. Dreher katsoo, että oman aikamme konservatiivi kristittyjen tulee oppia tajuamaan ajan merkit. Meidän tulee ymmärtää, että elämme keskellä kulttuurista ja hengellistä romahdusta, jopa kuolemaa. Siksi meidän tulee luopua pelkän poliittisen ratkaisun hakemisesta yhteiskuntamme ongelmiin ja keskittyä luomaan kestäviä hengellisiä keskuksia, jotka voivat selvitä tulevista myrskyistä.

Dreherin hahmottamaan ratkaisuun kuuluu – Benediktuksen hengessä – paikallisten seurakuntien vahvistaminen, klassiseen opetustraditioon nojaavien vastakulttuuristen koulujen perustaminen ja perheiden vahvistaminen. Lisäksi hänen mielestään pitäisi vahvistaa yhteisöhenkeä ja kehittää strategioita, joiden mukaan mahdollistetaan kristittyjen lääkäreiden, opettajien ja muiden vainottujen ammattiryhmien selviäminen tulevaisuuden maailmassa.

Herätyskristityt tarvitsevat nyt elinkelpoisen strategian, joka varmistaa raamatullisen kristinuskon säilymisen tuleville sukupolville maassamme.

Dreherin hätähuuto haastaa pohtimaan, olipa luostarilaitoksesta mitä mieltä tahansa. Luther oli tunnetusti hyvin kriittinen sen suhteen. Kommentoidessaan Dreherin näkemystä raamatunopettaja Don Carson toteaa, että jokaisen paikallisen seurakunnan pitäisi jo nyt olla tällainen kestävä hengellinen keskus, joka pyrkii pitämään hengellisen perinnön elossa. Samalla hän muistuttaa kristittyjä maailmasta eristäytymisen vaarasta. Kristitty on kutsuttu palvelemaan lähimmäistään, keskellä maailmaa.

Kirjan herättämä keskustelu on mitä ajankohtaisin myös Suomessa ja Pohjoismaissa. Meilläkin herätyskristityt tarvitsevat nyt elinkelpoisen strategian, joka varmistaa raamatullisen kristinuskon säilymisen tuleville sukupolville. Tämä vaatii nimenomaan vahvojen itsenäisten hengellisten keskusten synnyttämistä, joissa kristinusko voi säilyä. Se vaatii tehokkaan kristillisen opetustyön vahvistamista. Samalla on huolehdittava siitä, että kristillinen todistus maailman keskellä ei sammu, vaan säilyy kuultavana ja nähtävänä.

Evankeliumi on julistettava kaikille kansoille. Kristillistä oppia on pidettävä esillä, sekä julistettuna että käytännössä todeksi elettynä. Tehtävä ei tule olemaan helppo, mutta se on välttämätön, ja meillä on siihen lähetyskäskystä nouseva velvoittava tehtävänanto. Tämä suuri työ haastaa kaikki kristityt.