Down-ihmisiä ei päästetty televisioon Ranskassa
Seurakuntalainen.fi-sivusto uutisoi hiljattain, että ranskalaisessa televisiossa kiellettiin näyttämästä videota, jossa esiintyy iloisia down-lapsia. Dear Future Mom -videon lasten katsottiin ”todennäköisesti häiritsevän sellaisten naisten omaatuntoa, jotka ovat laillisin keinoin tehneet erilaisen henkilökohtaisen elämän valinnan” eli abortin. Kiellon takana oli vuonna 2014 audiovisuaalisen materiaalin esittämisestä vastaava Conseil supérieur de l’audiovisuel (CSA).
Videolla down-lapset ja nuoret aikuiset kehottavat ”tulevia äitejään” olemaan pelkäämättä. He kertovat, mitä kaikkea he osaavat tehdä: käydä koulua, korjata polkupyörää, matkustella tai vaikkapa käydä töissä. Lopussa he vakuuttavat, että he – kuten heidän videolla esiintyvät äitinsäkin – voivat olla onnellisia. Pariminuuttinen mainosvideo julkaistiin kansainvälisenä downin syndrooma -päivänä, ja sitä ehdittiin esittää joissain ranskalaisissa medioissa.
Kaksi down-ihmisten oikeuksia ajavaa järjestöä sekä joukko nuoria down-aikuisia teki vetoomuksen CSA:n päätöstä vastaan, mutta hallinnolliset tuomarit päättivät marraskuussa 2016 kiellon pysyvän voimassa. Kuten seurakuntalainen.fi-sivuston uutisessa kerrotaan, päätös on vastoin down-lasten ilmaisuvapautta. Se on myös vastoin abortin laillistavaa lakia, johon kuuluu kehotus informoida naisia erilaisista vaihtoehdoista. Lisäksi se on ristiriidassa YK:n kehitysvammaisten oikeuksia koskevien ohjeiden kanssa, joiden mukaan valtioiden tulisi kaikin tavoin varmistaa myös kehitysvammaisille oikeus harjoittaa ilmaisunvapautta. Lopulta päätös on ristiriidassa myös CSA:n omien periaatteiden kanssa, joiden mukaan instituution tarkoitus on varmistaa ihmisarvon toteutuminen sekä mediassa esitettyjen mielipiteiden moninaisuus.
Ihmisten henkilökohtaisista tunteista ei voi tehdä oikean ja väärän mittapuuta.
Koko tapahtumaketju osoittaa, millaisiin äärimmäisyyksiin nykyisessä eurooppalaisessa ilmapiirissä ollaan valmiita menemään, jotta suojellaan tiettyjen yksilöiden tunne-elämän koskemattomuutta. Jos tietyn ihmisryhmän olemassaolo loukkaa joidenkin muiden valikoitujen yksilöiden tunteita, jopa heidän esillä olemisensa voidaan kieltää.
Päätös on monella tapaa absurdi. Entä down-ihmisten tunteet? Pitäisikö vastaavasti kieltää CSA:n jäsenten ja hallinnollisten tuomareiden ilmaisuvapaus ja esiintymisensä tv:ssä, koska heidän päätöksensä loukkaavat down-ihmisten tunteita? Jos tiettyjen yksilöiden tunne-elämästä tehdään ohjaava periaate, joka ylittää jopa muiden ihmisten ihmisarvon ja ilmaisuvapauden, yhteiskunnassa ajaudutaan moniin mahdottomiin tilanteisiin. Joillakin ihmisillä on silloin valta omien subjektiivisten kokemustensa perusteella kieltää muita loukkaamasta heidän tunteitaan. Heillä on silloin myös valta kieltää muita ilmaisemasta mielipiteitään, esiintymästä tv:ssä tai jopa olemasta olemassa. Mikä tahansa näistä asioistahan voi loukata heidän tunteitaan.
On selvää, ettei kenenkään toisen tunteita pidä tahallisesti pyrkiä loukkaamaan. Yhtä selvää on kuitenkin se, ettei tiettyjen ihmisten henkilökohtaisista tunteista voi tehdä oikean ja väärän tai sallitun ja kielletyn perimmäistä mittapuuta. Jos näin tehtäisiin, kuka silloin päättäisi – loukkaamatta kenenkään muun tunteita – mikä on se etuoikeutettu ihmisryhmä, jonka tunteita muut eivät saa mielipiteillään tai olemassaolollaan loukata?