Rakennetaan silta päästä sydämeen

Kaksi taitoluistelijaa suoriutui mestaruuskisoissa teknisesti yhtä hyvin. Toinen sai kuitenkin paremmat pisteet. Miksi? Hänen taiteellinen tulkintansa oli parempi, se säväytti yleisöä.

Kaksi julistajaakin voi pitää sisällöltään samanlaisen opetuksen. Silti toisen puhe voi jättää kylmäksi ja toinen liikuttaa sydäntä. Toisen julistus houkuttelee kuuntelemaan ja toisen ei.
Sana-keskeisyyys on luterilaisuuden ja herätyskristillisyyden tuntomerkki. Opetamme, että Raamatussa on kerrottu se kaikkein tärkein, mitä ihminen tarvitsee elämään Jumalan lapsena ja päästäkseen viimeiseen satamaan. Siksi pidetään raamattukursseja, kuten Raamatun punaista lankaa ja Matkaa halki Raamatun, perustetaan raamattupiirejä ja julkaistaan selitysoppaita. Tämä työ on korvaamattoman tärkeätä, puhuuhan Jumala Sanansa kautta. Silti joskus kysyn, kantaako työmme satoa?

Herätysliikejärjestöjen mankelin läpi kulkee vuosittain suuri joukko lapsia, nuoria ja opiskelijoita. Aikuisillekin on monenlaista opetusta. Näkyykö tämä yhteisöjemme vahvistumisena ja aktiivisten seurakuntalaisten määrän kasvuna? Valitettavasti ei siltä aina näytä. Jos vika ei ole julistuksen sisällössä, niin missä?

Syitä on tietenkin monia. Yksi niistä on puheidemme liiallinen käsitteellisyys ja tiedon korostaminen. Näin rakennamme bunkkereita itsemme ja vastaanottajan väliin. Eräs Jumalan valtakunnan sotaratsu ilmaisi saman kovin sanoin ruotimalla työyhteisöään: kaverit eivät mahdu seurakuntasalin ovesta sisään, koska heillä on niin iso pää. Yhtä lailla ylistyskokoukseen eksynyt satunnainen ohikulkija voi kokea suurta muukalaisuutta karismaattisen alakulttuurin pyörteissä.

Jotta sanat otettaisiin vastaan, niiden pitäisi löytää kokemuksellista kosketuspintaa ensin meissä itsessämme, vasta sitten niiden kohdalla, joille me ne kerromme. Saksalainen teologi Helmut Thielke sanoi, että jotta saarnapöntöstä julistettu sana vakuuttaa, sen tulee olla totta julistajan elämässä. Paavali kutsui Jeesuksen seuraajia Kristuksen kirjeiksi (2. Kor. 3:3). Hän rohkaisi kristittyjä elämään tavalla, jossa koko elämä on todistus Jumalan rakkaudesta ja Kristuksen todellisesta läsnäolosta. Ajassamme kokonaisvaltaisuus on entistä tärkeämpää. Sanat ovat menettäneet merkitystänsä, siksi Sanaa tulee selittää elämällä. Nyt tarvitaan ja kysytään entistä kokonaisvaltaisempaa Sanan totuuksien ja etenkin evankeliumin demonstraatiota. Elämämme on kirje, jota luetaan.

Jumalan sanan viestiminen on kokonaisvaltainen kutsumus. Puheen tai kirjoituksen lisäksi Sana voidaan kohdata kokemuksellisesti esimerkiksi liturgiassa, sakramenteissa, keskustelussa naapurin kanssa, runoissa, elokuvissa, raamattumietiskelyssä, arkkitehtuurissa, hartauskirjoituksissa, lauluissa ja näytelmissä.

Päästetään yhdessä elämää synnyttävä Sana irti ja rakennetaan siltoja opin ja ihmisen elämänkysymysten väliin!