Vapauden varjolla poljetaan ihmisoikeuksia

Kristilliset arvot kadottanut länsi liputtaa rajattoman vapauden nimeen, mutta ajautuu kohti kovenevia arvoja. Vain anteeksisaamisen ilosta nouseva myötätunnon kulttuuri voi kääntää yhteiskunnan suunnan.

Kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa toimiva Tapio Puolimatka on aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tuottelias kirjailija. Tänä syksynä professorilta ilmestyi kipakka pamfletti Jälkikristillisen maailman kauhut (Perussanoma 2015), jonka reiluun sataan sivuun hän tiivistää viime vuosisadan ateististen yhteiskuntakokeilujen karmivia julmuuksia ja pohtii tältä pohjalta mihin kristilliset arvot kadottanut länsimainen kulttuuri on menossa.

– Kirjan kirjoittaminen tuntui ajankohtaiselta, sillä maallistuminen etenee länsimaissa kiihtyvällä tahdilla ja uusateistit esittävät kristillisyydestä vääristyneen version. Meillä on nyt olemassa tutkittua tietoa aiemmista uskonnosta riisutuista yhteiskuntakokeiluista ja niiden hedelmistä.

Neuvostoliitossa, Hitlerin Saksassa ja Maon Kiinassa yhteiskuntia rakennettiin uskoen utopistisesti ihmisen hyvyyteen. Tuo usko johti rodunjalostukseen, keskitysleireihin tai Kiinan ”uudelleen koulutusleireihin”, porvariston murhiin ja kristittyjen vainoihin. ”Natsi-Saksassa kaikki alkoi periaatteesta, että on olemassa elämää, joka ei ole elämisen arvoista”, Puolimatka kirjoittaa.

Myötätunnon kulttuurin romahdus

Puolimatka on huolissaan myötätunnon murenemisesta, kun aikaamme hallitsee vapauden eetos. Jumalan hylännyt ihminen kokee olevansa kaikesta riippumaton ja vapaa, sillä ei ole mitään häntä korkeampaa arviointiperustetta. Kaikenlainen arviointi tai valintojen tuomitseminen loukkaa vapautta.

Vapauden varjolla yhteiskunnassa etenee kehitys, joka muistuttaa viime vuosisadan ateistisia yhteiskuntia. Niissä ei-toivotut ihmisryhmät etäännytettiin valtavirrasta esimerkiksi käyttämällä heistä halventavia nimityksiä. Kun tuo toinen oli epäinhimillistetty, häntä ei tarvinnut enää kohdella ihmisenä. Vapaus ja valta päättää heikoimpien kohtalosta koski eliittiä.

Puolimatkan mukaan nyt sikiöt on epäinhimillistetty, kun heidät voidaan nähdä tilanteesta riippuen ei-toivottuina taakkoina tai kuluerinä. Yhteiskunnan asenne syntymättömiin lapsiin paljastuu sikiöseulonnoissa, joiden tarkoitus on paitsi paljastaa mahdolliset sairaudet, myös ohjata ei-toivottujen yksilöiden eliminoimiseen.

– Sikiöt ovat absoluuttisesti viattomia ihmisiä. He eivät ole tehneet mitään väärää. Nyt yhteiskunnassamme heidän eliminoimisensa on mahdollista ja heidän puolustaminen kielletään. Yhteiskunta, joka sallii viattomien surmaamisen, murtaa koko oikeusjärjestelmän. Jos viaton voidaan surmata, silloin rajat katoavat.

Puolimatka ei ole kuitenkaan heittämässä ensimmäistä kiveä kohti abortin tehneitä naisia, jotka ovat usein haavoittuvassa asemassa.

– Me kaikki muut olemme vastuussa. Yhteiskunnassamme on rakenteellista väkivaltaa. Raamattu varoittaa vuodattamasta viatonta verta, mutta meillä muut arvot menevät ihmisarvon ohi.

Syyllisyyden ongelma

Abortti- tai eutanasiakeskustelussa elämän päättämistä perustellaan muun muassa kärsimyksen lieventämisellä ja pohtimalla mikä on ihmisarvoista elämään. Näissä perusteluissa Puolimatka kuulee kaikuja natsi-Saksasta. Pamfletissaan hän muistuttaa, että ihmiset, joilla on Downin syndrooma, ovat poikkeuksellisen onnellisia ja iloisia persoonia. Jos sikiöt, joilla on Downin syndrooma halutaan eliminoida, kenen kärsimystä pyritään lieventämään?

Yhteiskunnassamme on rakenteellista väkivaltaa.

Suomessa tehdään yli 10 000 aborttia vuosittain, mikä synnyttää syyllisyyttä, jota kukaan ei kykene kantamaan. Siksi sitä pitää vähätellä tai torjua.

– Yhteiskunnassamme kaikki syyllisyys hoidetaan selittämällä synti pois. Tämä on ongelmallista totuuden kannalta.

Hän on huomannut, että ihmisellä on tarve kompensoida syyllisyyttään tekemällä hyvää. Princetonin yliopiston professori Peter Singer on äänekäs aborttien ja jopa vastasyntyneiden vauvojen surmaamisen puolustaja. Samalla Singer antaa huomattavan osa varoistaan hyväntekeväisyyteen ja puolustaa eläinten oikeuksia.

Maailmankuva ohjaa yhteiskuntaa

Ateistiset yhteiskuntakokeilut paljastavat, että oikea maailmankuva suojelee yhteiskuntaa. Puolimatkan mukaan käsitys Luojasta, ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta ja lunastuksesta ohjaavat paitsi yksilöä, myös yhteiskuntaa oikeaan.

– Jos jokin kristillisen maailmankuvan peruskäsite puuttuu kokonaiskuvasta, se luo yhteiskunnallisen ongelman. Ilman Luojaa meillä ei ole tarkoitusta elämälle ja ihmisarvo muuttuu suhteelliseksi. Lankeemuksen kieltäminen johtaa utopistisiin yhteiskunnallisiin kokeiluihin ja ilman lunastusta ihminen ei kykene kohtaamaan syyllisyytensä taakkaa.

Kristillinen maailmankuva synnyttää myötätunnon kulttuurin, joka nousee anteeksisaamisen riemusta. Silloin jokainen ihminen, heikoin ja syrjityinkin voidaan nähdä ainutkertaisena persoonana, jonka Jumala on kutsunut olemaan. Ensimmäiset kristityt pitivät huolta heikoilla olevista: leskistä, orvoista, köyhistä, sairaista ja kuolevista. Näin syntyi sosiaalihuollon järjestelmä, jollaista ei ollut tuon ajan muissa uskonnollisissa yhteisöissä. Kovenevien arvojen keskellä professorilla on toiveikas viesti:

– Meidän ei tarvitse yhtään ajatella, että olemme vähemmistössä. Jumala muutti yhteiskunnan alkukirkon aikana ja he olivat pieni vähemmistö.

Katso Jeesuksen silmin

Vahvojen kannanottojen takaa löytyy mies, joka on riisuttu oikeassa olemisen pakosta. Harvoin tapaa aidosti nöyrää keskustelijaa, jonka oppineisuus näkyy sydämen viisautena ja arvostavana kohtaamisena. Tapio Puolimatka tunnustaa vierastavansa ihmisten arvoasetelmia ja huomauttaa, että seurakunnan tulisi olla vapaa sellaisista. Jeesuskin varoitti antamasta pidoissa parhaita paikkoja vaikutusvaltaisille.

Hän on myös kehitysvammaisen 8-vuotiaan Mikaelin isä. Oikeastaan hän ei pidä määrittelystä ”kehitysvammainen”, Mikael kun on poikkeuksellisen lahjakas tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita sekä aistimaan yliluonnollista.

– Esimerkiksi viime sunnuntaina kävimme jumalanpalveluksessa ehtoollisella. Mikael hyppi riemusta sen jälkeen.

Mikael on tuonut mukanaan ilon vyöryn. Mestari opetti, että ottaessaan luokseen tämän kaltaisen, haavoittuvan lapsen, saa vieraakseen itse Jeesuksen. Mukana seuraa siunaus, joka on tuntunut perheessä konkreettisesti.

– Minä peilaan ihmisiä ja yhteisöjä sen mukaan, miten ne suhtautuvat poikaani. Yhteiskunnalliset asemat ovat mielestäni naurettavia asioita.