Japanilaisen hengellisyyden monet kasvot

Professori Makito Masakin mukaan vuoden 2011 ydinvoima­onnettomuus herätti uudenlaista etsintää japanilaisissa.

Makito MasakiProfessori Makito Masakin mukaan vuoden 2011 ydinvoima­onnettomuus herätti uudenlaista etsintää japanilaisissa.

Modernit suurkaupungit täynnä ihmisvilinää, kirsikkapuiden kukat, geishat päivänvarjojensa kanssa ja šintotemppelit torii-portteineen. Nämä ovat yleisiä mielikuvia Japanista.

Pinnalta katsottuna Japani vaikuttaa hyvin uskonnolliselta maalta. Väestöstä 80 prosentin kerrotaan olevan buddhalaisia ja 95 prosentin šintolaisia. Selitys lukujen takana on se, että useimmat japanilaiset lasketaan molempiin uskontoihin kuuluviksi.

– Šintolaisuus hoitaa elämään liittyvät asiat, buddhalaisuus kuoleman. Vauvat on ollut tapana tuoda šintopyhäkköön siunattavaksi. Samoin häät pidetään šintopyhäkössä. Hautajaisista taas suurin osa järjestetään buddhalaisin menoin, japanilainen luterilainen teologi Makito Masaki kertoo.

Masakin mukaan ehdoton enemmistö japanilaisista on uskonnollisia vain nimellisesti. He eivät usko eivätkä tiedä, mitä buddhalaisuus tai shintolaisuus opettavat. He eivät ole liittyneet mihinkään pyhäkköön tai temppeliin henkilökohtaisesti. Vasta kun perheenjäsen kuolee, on päätettävä, mihin temppeliin kuulutaan ja kenen puoleen käännytään pyytämään apua.

– Tyypillisesti japanilaiset ajattelevat, että ei ole olemassa Jumalaa. He ovat ateisteja, mutta eivät siinä merkityksessä kuin länsimaissa ajatellaan. Länsimaiseen mentaliteettiin kuuluu usko yhteen Jumalaan, ja ateismi on tämän Jumalan kieltämistä.

– Japanilaiset taas ajattelevat, että mikä tahansa voi olla jumalaa. Sinä voit olla jumala, tämä tuoli voi olla jumala tai tuo puu tuolla voi olla jumala. Jumalia syntyy joka päivä, eikä kukaan välitä, paljonko niitä on. Japanilaiset siis uskovat jonkinlaiseen hengelliseen todellisuuteen, mutta sillä ei ole vaikutusta elämään. He ovat siis eräänlaisia ateisteja, Masaki näkee.

Hengellinen tyhjiö täytyy täyttää

Makito Masakin mukaan japanilaiset vierastavat ajatusta Luoja-Jumalasta, koska sellainen voisi hyvinkin tuoda rajoituksia ihmisen elämään. Erityisesti nuoret ovat allergisia institutionaaliselle uskonnolle. Jos heistä vähänkään tuntuu siltä, että uskonto saattaisi kontrolloida heitä, he lähtevät pois.

Myös kristinusko joutuu kohtaamaan tämän haasteen. Uudestisyntymättömistä näyttää, että kasteelle tuleminen ja kirkossa käynti ovat velvollisuuksia, joilla kirkko kontrolloi ihmistä.

Masakin mukaan nuori sukupolvi pyrkii täyttämään hengellistä tyhjiötä uushenkisyydellä.

– Sen ympärillä pyörii vilkas bisnes. On paljon noituutta ja ennustamista ja korumyyntiä. Ihmiset kaipaavat ikuisuutta.

Tämän lisäksi japanilaisia on kova kaipuu toisten ihmisten yhteyteen.

– Japanilaiset inhoavat yksinoloa. Yhteiskunta on hyvin yhteisöllinen. On suuri häpeä, jos ei ole ystävää. Siksi moni yksinäinen tappaa itsensä.

Ystävyysevankeliointia

Makito Masakin mukaan vuoden 2011 maanjäristys ja Fukushiman ydinvoimaonnettomuus herättivät suurta hengellistä etsintää japanilaisissa. Monet kysyvät: miksi minä selvisin, mutta kaikki ystäväni ovat menneet? Moni tuntee syyllisyyttä selviytymisestään.

– Ihmisten kysymyksiin ei ole fyysisen tai psyykkisen tason vastauksia. Niihin täytyy vastata hengellisesti. Luonnonuskonnot eivät voi vastata niihin. Elämme siis erittäin hyvää aikaa evankelioinnin kannalta.

Evankelioimisessa on Masakin mukaan oleellista rakentaa luottamukseen perustuvia ihmissuhteita. Kun japanilainen tuntee olonsa turvalliseksi kristityn seurassa, hän voi avata sydämensä tälle.

– Jos emme tee näin, he kuuntelevat evankeliumia, mutta sanovat: ei kiitos. Meidän kristittyjen täytyy ensiksi kuunnella ihmisiä ja ymmärtää heitä. Emme manipuloi heitä emmekä vain tapa aikaa heidän kanssaan. Meidän täytyy olla heidän todellisia ystäviään, sellaisia jotka luottavat toisiinsa kumppaneina. Se on ainoa tie. Me kunnioitamme heidän mielipiteitään, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan.

Kristittyjen tehtävä on seistä ei-kristittyjen vierellä ja tukea heitä. Niin tulee aika, jolloin Jumala avaa mahdollisuuden kertoa evankeliumin, Masaki uskoo.

– Mutta silloinkin, kun kerromme evankeliumin, me emme kerro sitä yläpuolelta, vaan jaamme sen ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Kiitos uskollisille lähettäjille

Makito Masaki johtaa teologista seminaaria Koben kaupungissa. Seminaari on kahden luterilaisen kirkon, Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon ja Kinkin evankelisluterilaisen kirkon yhteinen. Taustajärjestönä on Norjan luterilainen lähetysliitto (NLM), ja Kansanlähetyksen kanssa asiasta käydään neuvotteluja.

Seminaarissa on 15 täysiaikaista opiskelijaa ja muutama kymmentä osa-aikaista tai etäopiskelijaa. Seminaarista valmistuu vuosittain keskimäärin kolme pastoria näihin kirkkoihin.

Makito Masaki

  • Koben luterilaisen teologisen seminaarin presidentti vuodesta 2009 lähtien.
  • Toimii myös Itamin seurakunnan pastorina.
  • Väitellyt teologian tohtoriksi Concordia Seminaryssa St. Louisissa. Väitöskirjassaan hän tutki, kuinka Martti Luther rohkaisi saarnoissaan uskovia elämään kristittyinä.
  • Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä ja vaimo, joka opettaa Raamatun alkukieliä Koben seminaarissa.

Länsi-Japanin evankelisluterilaisessa kirkossa, jonka yhteydessä Kansanlähetys ja Lähetysyhdistys Kylväjä toimivat, on noin 40 seurakuntaa ja 3 000 jäsentä. Masaki on toiminut aikaisemmin pastorina Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden perustamissa seurakunnissa Tokushimassa ja Nishinomiyassa. Masaki on nähnyt läheltä suomalaisten tekemää työtä Japanissa.

– Tunnemme, että Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät toimivat enemmänkin meidän kanssamme kuin meitä varten. Olemme siitä kiitollisia.

Lähetystyötä hallitsi pitkään kolonialistinen ajatus, jossa lähetysjärjestö nähtiin antajana ja lähetyskenttä vastaanottajana.

– Kansanlähetyksen työntekijät tekevät työtä meidän kanssamme. He tukevat meitä vaikeuksien ja kaaoksen keskellä. Me näemme heissä Kristuksen. He eivät katso meitä alaspäin, ikään kuin me olisimme kaivon pohjalla ja he nostamassa meitä ylös. Vaan he tulevat alas kaivon pohjalle, ja jakavat meidän ongelmamme.

Maaperä on Japanissa kova eikä suurista herätyksistä kuulla. Makito Masaki on hyvin kiitollinen, että lähetystyön tukijat ovat jaksaneet kärsivällisesti rukoilla työn puolesta.

– Uutiset eivät ole aina ilahduttavia tai rohkaisevia. Pelastuneiden ja kirkkoon tulevien määrät eivät ole suuria. Mutta te ette ole hylänneet lähetystyötä Japanissa, vaan osoitatte rakkautta ja tuette meitä koko sydämestänne, Masaki kiittää.