Olisiko uskonpuhdistuksesta nykyajankin koulun uudistajaksi?

Jos uskonpuhdistuksen periaatteet remontoisivat suomalaisen koulun, mitä muuttuisi?

Opetustaulu Lutherista perheensä parissa. Kuva: Turun museokeskus

Opetustaulu Lutherista perheensä parissa. Kuva: Turun museokeskus

Jos uskonpuhdistuksen periaatteet remontoisivat suomalaisen koulun, mitä muuttuisi?

Koulua uudistetaan milloin digiloikalla, milloin luokattomalla lukiolla ja milloin luokkahuoneettomalla opiskelulla. Koska jokainen uudistus heijastaa jotakin maailmankatsomuksellista ajatusta, luterilaista kristittyä luonnollisesti kiinnostaa reformaation juhlavuonna, miten uskonpuhdistuksessa uudistettiin koulutusta.

Amerikkalainen teologian professori Thomas Korcok kertoo kirjassaan Lutheran Education: From Wittenberg to the Future (Concordia Publishing House, 2011), kuinka luterilaiset uskonpuhdistajat katsoivat juuri koulun olevan kirkon ja perheen jälkeen tärkein yhteiskunnan instituutio, johon heidän oppinsa tulisi vaikuttaa.

Luterilainen uudistaa katsomalla menneisyyteen

Kun Luther, Melanchthon ja muut reformaattorit tarttuivat koulujärjestelmään sen uudistamiseksi, he eivät keksineet pyörää uudelleen eivätkä raivanneet koko historiaa pois pöydältä. Toisin kuin aikansa hurmahenkiset radikaalireformaattorit, luterilaiset arvostivat antiikista asti periytyvää klassista koulutusta ja tahtoivat muokata sitä. He katsoivat seuraavansa muun muassa kirkkoisä Augustinusta siinä, että kaiken tiedon alkuperä on Jumalassa, ja että antiikin klassinen koulutus oli siksi suorastaan Jumalan lahja kirkolle. Tästä syystä myös pakanallisten kirjailijoiden tuotokset kelpasivat kristittyjen luettavaksi, kunhan ne olivat kestäneet ajan hampaan koettelun ja havaittu kristitylle hyödyllisiksi. Luther suosittelikin esimerkiksi antiikin kreikkalaisen satusedän Aisopoksen eläintarinoita lapsille luettavaksi.

”Vapaat taidot” käsittävät antiikin aikana ja keskiaikaisissa yliopistoissa opetetut tärkeimmät oppiaineet. Yleensä puhuttiin seitsemästä vapaasta taidosta: kielioppi, retoriikka, dialektiikka, aritmetiikka, geometria, tähtitiede ja musiikin teoria. Kuva: Wikimedia Commons

Mutta mikä oikeastaan oli se klassinen koulutus, jonka uskonpuhdistajat halusivat osaksi säilyttää ja osaksi muokata vastaamaan käsityksiään? Se oli antiikista periytyvät niinsanotut ”vapaat taidot” tai ”vapaat taiteet” (artes liberales). Uskonpuhdistajien mielenkiinnon kohteena oli erityisesti näihin ”taiteisiin” kuuluva alkeisopetuksen kolmijako trivium eli grammatiikka, logiikka ja retoriikka. Grammatiikan tavoitteena on opettaa oppilaalle kielen perusteet kirjallisuuden ja kieliopin kautta. Logiikka tai dialektiikka puolestaan oli oppiaine, joka tähtäsi totuuden löytämiseen päättelysääntöjen ja väittelyn kautta. Retoriikan oppiaineen tavoite on tehdä oppilaasta vakuuttava puhuja, joka osaa kääntää kuuntelijansa puolelleen.

Kaste, kutsumus ja katekeesi osoittivat luterilaisen koulutuksen suunnan

Entä kuinka luterilaiset sitten halusivat 1500-luvulla uudistaa klassista koulutusta? Korcokin mukaan itse opetussisällön ja tarkkojen opetusmetodien osalta heillä oli yllättävän vähän sanottavaa, ja opettajille jäi näiden osalta suuri valinnanvara. Pääasia oli, että opettajat olivat taitavia, osasivat innostaa oppilaat aineidensa pariin ja jalostaa heistä rohkeita luterilaisen uskon edustajia.

Koulutuksen päämäärän osalta reformaattoreilla sen sijaan sanottavaa oli paljonkin. Koulutuksen ei nimittäin nähty pystyvän lunastamaan siihen monien lataamia odotuksia ihmisen moraalisesta kehityksestä.

Kapea ammattiopetus ei ollut riittävä peruskoulutuksen ihanne, vaan laaja klassinen koulutus valmistaisi kastetun kristityn hänen monenlaisiin kutsumuksiinsa.

Luterilaisen syntiopin katsottiin osoittavan, että ihminen on niin langennut, että hän tarvitsee jumalallisen väliintulon syntiensä konkurssipesän selvittämiseksi. Tämän katsottiin alkavan kasteessa, jossa lapselle lahjoitettiin Jumalan valtakunnan kansalaisuus ja hänen syntiensä syyllisyys pyyhittiin pois. Tällä tavalla syntynyttä kristittyä tuli tämän jälkeen kaste- ja lähetyskäskyn mukaisesti opettaa. Näin klassisen koulutuksen katsottiin kuuluvan kaste- ja lähetyskäskyyn olennaisesti, sillä nyt koulun tehtäväksi tuli valmistaa oppilas ennen kaikkea ymmärtämään luterilaista teologiaa, rakastamaan totuutta ja opettaa elämään sitä todeksi. Koska ihminen on myös maallisen valtakunnan kansalainen, koulutuksen tuli valmistaa häntä Jumalan maallisenkin hallintavallan eri tehtäviin. Tämä koski kasteen perusteella ja aiemmasta poiketen niin ylhäisiä kuin alhaisiakin, sekä tyttöjä että poikia.

Keskiajalla kutsumus saatettiin käsittää pelkästään kristityn ammatiksi, mutta Lutherin opetus muutti tätä käsitystä. Kutsumus oli nyt mikä tahansa rooli tai asema, jossa kristitty toimi elinaikanaan: hänellä oli ammattinsa lisäksi esimerkiksi lapsen, isän, äidin, piian, rengin, isännän, emännän, palvelijan, sotilaan tai ruhtinaan kutsumus. Tästä syystä kapea ammattiopetus ei ollut riittävä peruskoulutuksen ihanne, vaan laaja klassinen koulutus valmistaisi kastetun kristityn hänen monenlaisiin kutsumuksiinsa, joissa hän toteuttaisi Jumalan lain vaatimuksia lähimmäisiään palvellakseen, pyytäisi rikkomuksiaan ja laiminlyöntejään anteeksi ja vastaanottaisi anteeksiannon.

Jotta kutsumuksen eläminen tulisi mahdolliseksi, koulutukseen tuli lisätä katekeesia, eli katekismuksen opettelua ja sen rukoilua. Taitava opettaja nivoisi kunkin aineen opetuksen osaksi luterilaista maailmankatsomusta.

Luterilainen koulutus muutti Amerikkaan

Kun valistusaika koitti, Raamatun ilmoituksesta irtisanoutunut rationalistinen koulutusihanne muun muassa filosofi Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) kirjoitusten kautta levisi ympäri Eurooppaa. Toisen uuden ilmiön eli pietismin edustajat vastustivat valistuksen tiettyjä käsityksiä, mutta toisaalta allekirjoittivat joitakin toisia, ja muun muassa Saksan luterilaisten alueiden koulutusjärjestelmä muuttui vähitellen ideologioiden hitaaksi valtataisteluksi.

Korcok väittääkin mielenkiintoisesti, kuinka monet Amerikkaan muuttaneet saksalaiset luterilaiset lähtivät kotimaastaan itse asiassa sen vuoksi, että leimallisesti luterilaisen koulutuksen toteuttaminen oli käynyt heidän mielestään lopulta mahdottomaksi. Nämä siirtolaiset aikanaan perustivat tunnustuksellisen luterilaisen Missouri-synodin, jonka ylläpitämä perusopetus on tänä päivänä Pohjois-Amerikan suurin protestanttinen koulujärjestelmä.

Nämä kehityskulut voivat ehkä selittää osaltaan sitä, miksi meillä suomalaisilla luterilaisilla ei ole oikein selkeää käsitystä siitä, mitä juuri klassinen luterilainen koulutus voisi olla: samaan aikaan, kun Amerikassa koulutusjärjestelmillä on ollut kaikkien muiden elämänalueiden tapaan vapaammat markkinat, valtiojohtoiset koulut vanhalla mantereella ovat olleet enemmän eri ideologioiden sekoituksesta muovautuneita laitoksia.

Kuinka tehdä klassista luterilaista koulutusta nykyaikana?

1500-luvun tieto luonnollisesti eroaa monin tavoin nykyajan tiedosta. Esimerkiksi luonnontieteitä ei tuohon aikaan nykyisessä laajuudessaan tunnettu eikä opiskeltu. Miten siis on, tulisiko kunnon luterilaisten kristittyjen heittää Newton ja Einstein tunkiolle?

Päinvastoin. Luonnontieteiden, kuten fysiikan ja kemian osalta tilanne on nykyaikana herkullinen siten, että niiden historiallisesta kehityksestä on paljastunut tuoreimman tutkimuksen myötä kasapäin yhteyksiä kristilliseen uskoon. Korcok ei tätä kirjassaan tuo esille, mutta ainakaan näiden aineiden nivominen osaksi kristillistä maailmankatsomusta ei tuota vaikeuksia, toisin kuin joskus on ehkä luultu. Biologian opetuksen kohdalla tilanne voi olla haasteellisempi.

Muutama uusi klassinen luterilainen koulu Suomeen varmasti mahtuisi.

Jos joku aikoisi toteuttaa klassista luterilaista koulutusta Suomessa upouudessa koulussa, niin joitakin haasteita saattaa koitua raskaasta lupaprosessista koulun perustamisvaiheessa tai tulevista opetussuunnitelmista. Vaikka kristilliset koulut ovat vastikään saaneet uusia lupia, niiden saanti ei liene edelleenkään läpihuutojuttu. Muutama uusi klassinen luterilainen koulu Suomeen varmasti silti mahtuisi, sillä onhan vaikkapa ideologisesti selkeästi sitoutuneita steinerkoulujakin paljon kristillisiä kouluja enemmän.

Tärkein tehtävä olisi varmasti miettiä perusteellisesti, miten jokainen oppiaine pitäisi järjestää palvelemaan luterilaisen kristityn identiteetin muodostumista ja miten tämä välitetään oppilaille. Toinen tehtävä olisi selvittää, olisiko vaikkapa juuri triviumin mallin mukaista opetusta mahdollista toteuttaa suomalaisessa koulussa.

Monet klassiset kristilliset koulut opettavat tänä päivänä usein latinaa jo pienille lapsille, jotta oppilaille mahdollistuu suora pääsy klassisen kirjallisuuden lähteille. Korcok ei pidä nykyaikana latinan opetusta välttämättömänä, mutta suosittaa klassisia kieliä (latina, kreikka, heprea) opetettavaksi siellä, missä siihen on resursseja.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!

Lisäksi

Klassinen kristillinen koulutus on vaiettu amerikkalainen menestystarina

Suomalaisten vuosittainen PISA-tuloksissa kieriskely voi peittää tehokkaasti sen, mitä parjatussa, erittäin monikasvoisessa amerikkalaisessa koulujärjestelmässä tapahtuu. Jos Yhdysvaltojen koulumaailmassa on viimeisen 30 vuoden aikana ainakin yksi menestystarina, se on klassisten kristillisten koulujen nousu miltei tyhjästä. Nykyään kyseisten koulujen oppilaat menestyvät maan laajuisissa testeissä (SAT, ACT), oppilaitoksista päästään huippuyliopistoihin, ja oppilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Ohessa hakusanoja lisätietoa kaipaaville: