Miksi Jeesus on niin ainutlaatuinen?

Hän ei ole sitä ensisijaisesti ihmeiden tai moraaliopetustensa vuoksi, sanoo Vesa Ollilainen.

Yksi yleinen näkemys Jeesuksesta näkemyksiä tulvivana nykyaikana on, että Jeesus Nasaretilainen on vain uskonnollinen opettaja loputtomassa jonossa tyypillisiä uskonnollisia opettajia.

Vesa Ollilainen on eri mieltä. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Ainutlaatuinen Jeesus (Uusi Tie 2018). Teos tekee selväksi jo sisällysluettelollaan, että pintapuolinenkin tutustuminen evankeliumeihin paljastaa Jeesuksen olevan niiden mukaan ainutlaatuinen monin tavoin: Jeesuksen syntymä oli ainutlaatuinen, samoin opetus, toiminta, kuolema, ylösnousemus, tehtävä ja tulevaisuus.

Vesa Ollilainen avaa uudessa kirjassaan Jeesuksen merkitystä ihmisen syntisyyden sovittajana. Kuva: Jenniina Nummela

Ainutlaatuisuutta on kuitenkin kyseenalaistettu jo parisataa vuotta ja kyseenalaistetaan yhä enemmän, erityisesti länsimaiden nuorempien ja maallistuneempien sukupolvien parissa. Näkyykö tämä esimerkiksi Ollilaisen vetämissä rippikouluissa?

– Mieleeni tulee muutaman vuoden takaa oppitunti, jossa oppilailla oli vaikeuksia uskoa Jumalan pyhyyteen. Heillä ei siis ollut mitään vaikeuksia uskoa Jumalaan hyväntahtoisena olentona, mutta ongelmia tuotti ajatus, että heissä itsessään voisi olla jotain pahaa, josta Jumala tuomitsee.

Ollilaisen mukaan tämä kysymys lyö luonnollisesti laineita Jeesuksen ainutlaatuisuuteen: miksi Jeesusta ylipäänsä tarvitaan, jos mitään tuomiota ei ole olemassa?

– Juuri Jumalan tuomio tekee Jeesuksesta tarpeellisen ja ainutlaatuisen. Hän ei ole ainutlaatuinen sen vuoksi, että hän olisi hyvä opettaja tai ihmeidentekijä, minkä tarkalleen ­ottaen evankeliumitkin jo tekevät selväksi.

Ensimmäisiä haasteita kristillisen uskon opettajille nykyaikana onkin selvittää, mitä kristilliset kirkot ovat ylipäänsä näihin päiviin asti opettaneet Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkityksestä ja sen ainutlaatuisuudesta koko historiassa.

Jumala syytetyn penkillä?

Toinen asia on sitten vakuuttaa ihmisiä, kun he sanoman kuullessaan esittävät vastalauseita sille. Yksi suosittu, ikään kuin Jumalan oikeuteen haastava vastalause on, miten hyvä Jumala voi tuomita ikuiseen kadotukseen. Ollilainen lähtee vastaamaan oppilaidensa kanssa kysymykseen yleensä kahdella tavalla. Ensimmäinen on luonteeltaan filosofinen.

– Siinä lähdetään kysymään, millä tavoin voidaan järkevästi sovittaa yhteen ikuinen rangaistus ja rajallinen ihminen. Yksi tapa nähdä asia on kuvata esimerkiksi kadotus loogisena jatkeena sille kapinalle, jonka ihminen on aloittanut jo elämänsä aikana.

Juuri Jumalan tuomio tekee Jeesuksesta tarpeellisen ja ainutlaatuisen. Hän ei ole ainutlaatuinen sen vuoksi, että hän olisi hyvä opettaja tai ihmeidentekijä.

Vaikka erilaiset mallit helvetin järkevyydestä voivat auttaa asian käsittämisessä, varsinaisesti asian ratkaisee kuitenkin Raamattu. Ollilaisen mukaan esimerkiksi nykyaikana kasvavaa suosiota myös herätyskristittyjen parissa saavuttava annihilationismi eli näkemys kadotuksesta ihmisen tyhjiin raukeamisena ei kestä nimenomaan Raamatun valossa.

– Uudessa testamentissa on kohtia, joiden kaikkein mielekkäin tulkinta on, että kadotus on ihmisen tietoinen tila erossa Jumalasta. Tämä on se foorumi, jolla asia pitää ratkaista.

Jeesuksen ainutlaatuisuuden kieltämisen juuret ovat osin teologiassa

Kolmas tehtävä nykyajan kristillisen uskon opettajalle on vakuuttaa kuulijansa siitä, että sanoma Jeesuksesta on ihan aikuisten oikeasti totta. Jumalan historiassa toimimisen mahdollisuuden sivuuttava teologia on pyrkinyt kyseenalaistamaan monien evankeliumien keskeisten tapahtumien todenperäisyyttä jo monta vuosisataa. Se on myös ehtinyt laskeutua kansan syvien rivien tasolle, oppikirjoihin ja mediaan. Eri koulukuntien ideologisia juuria tuskin kukaan kyseenalaistaa, vaikka Ollilaisen mukaan syytä olisi.

– Jeesus-tutkimuksen historiahan lähtee liikkeelle kirkolle vihamielisen valistuksen aikana. Silloin ajateltiin, että jos kirkon oppi sanoo ”A”, niin totuuden täytyy olla ”ei-A”.

Kirkon oppiin katsottiin sisältyvän paitsi ensimmäisten vuosisatojen teologia, myös suuri osa Uuden testamentin teksteistä. Oppi oli todellisen Jeesuksen opetuksen päälle laskeutunut pölykerros, joka piti huiskia pois. ”Oikea Jeesus” paljastuisi sieltä alta tutkijoiden työn tuloksena.

Nykyään harva kuitenkaan esittää tai edes osaa nimetä kritiikkiä, jota tällaista ajattelua kohtaan voidaan esittää. Suomessa ei myöskään kovin paljon tunneta sitä, millä perusteilla evankeliumien historiallisuutta voidaan puolustaa.

– Akateeminen tutkimus on lähestynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti sitä Jeesus-kuvaa, joka kirkolla on perinteisesti ollut. Tämä on hermostuttanut joitakuita vanhemman polven raamatuntutkijoita.

Yksi tapa kiistää jonkin evankeliumin kertomuksen historiallisuus on ollut väittää, että sen tekee epäluotettavaksi kirjoittajan teologinen motiivi. Ollilaisen mukaan tällä reseptillä koko historia menee roskakoriin, koska kaikilla historian kirjoittajilla on teologisia tai muunlaisia motiiveja. Joskus julkilausuttu motiivi voi päinvastoin edesauttaa luotettavaa historian kerrontaa.

– Vainojen museo Jerusalemissa (Yad Vashem) on hyvä esimerkki tästä. Juutalaisilla on julkinen ja hieno motiivi vainojen dokumentoinnille, mutta harva kyseenalaistaa holokaustia ainakaan museon toiminnan perusteella.

Kun rippikoululaisen usko myöhemmin haastetaan, mitä pitää löytyä takataskusta?

Vesa Ollilainen istahti haastatteluun keskeltä Kansanlähetysopiston rippikoulua. Kuinka perusteellisesti vaikkapa Jeesuksen ainutlaatuisuutta on syytä käydä läpi rippikoululaisen kanssa? Kuinka paljon monimutkaisista perusteluketjuista voi jäädä muistiin?

– Ensin opettelemme, mitä uskomme sanoo eri asioita. Vasta sen jälkeen keskustellaan perusteluista ja arvioidaan vaikkapa ylösnousemukselle vaihtoehtoisia selityksiä. Jotkut ovat niistä enemmän ja jotkut vähemmän kiinnostuneita. Tärkeintä, että takaraivoon jää kytemään ajatus, että kristillinen usko vetoaa tunteiden lisäksi järkeen. Tämän asenteen turvin voi sitten tutustua perusteisiin myöhemmin, kun tarvetta tulee.