Avigail löysi juurensa

Juutalaisessa perheessä kasvanut Avigail Rantanen kadotti otteen elämästä murrosiässä. Pilvenpolton ja uususkonnollisuuden raunioittamana hän löysi kestävän perustuksen Jeesuksesta.

”Olen saanut jo yhden lahjan, en tarvitse enempää”, Avigail-tyttö vastasi, kun joulupukki jakeli aattona paketteja. Avigail vietti ensimmäistä jouluaan muutettuaan Suomeen kuusivuotiaana. Israelissa syntyneelle ja kasvaneelle tytölle juutalaiset juhlat ja tavat olivat tulleet tutuksi, mutta kristillisyys oli vieraampaa. Niin myös täkäläinen joululahjakulttuuri.

Avigailin isä on Israelin juutalainen, jonka sukujuuret ovat Irakista. Äiti puolestaan on suomalainen, joka naimisiin mennessään oli kääntynyt juutalaisuuteen. Kotikielenä oli heprea, ja suomen Avigail oppi vasta kouluun mennessään.

– Muistan lapsuuteni erittäin rikkaana ja värikkäänä. Israelissa lapset ovat keskipisteenä. Juhlissa lapset ovat kaiken keskellä ja saavat huomiota, erinomaista suomea puhuva Avigail muistelee.

Pilvenpolton ja uususkonnollisuuden pauloissa

Vaikka Avigailin perhe oli juutalainen, hänen annettiin osallistua koulun ev.lut. uskonnon tunneille ja kirkkoon. Seurakunnan nuortenilloissakin hän kävi yhdessä kavereidensa kanssa. Avigailin mummo oli uskovainen ja puhui usein siitä, kuinka Jeesus on ainut tie taivaaseen.

Avigailin elämä lähti kuitenkin vierimään alamäkeä. Hän koki itsensä yksinäiseksi, ja hänen vanhempansa erosivat samoihin aikoihin. Yläasteen jälkeen lähihoitajan opinnot jäivät kesken ja päihteet tulivat mukaan kuvioihin. Pilvenpoltosta tuli jokapäiväistä.

– Jossain vaiheessa se elämä alkoi tympimään, koska se ei tuonut mitään uutta. Kaveripiirissä monen ihmisen elämä meni huonoon suuntaan. Jonkin aikaa kuitenkin kului ennen kuin halusin muuttua.

21-vuotiaana hän alkoi etsiä totuutta.

– Kiinnostuin new agesta, enkeliopeista, astrologiasta, ennustajista, kiviterapiasta, meditaatiosta ja eteerisistä öljyistä. Yritin etsiä, miten voisin muuttua.

”Jos hän voi muuttua, minäkin voin”

Myöskään kristillisyys ei jättänyt rauhaan. Kirjastosta hänen käsiinsä osui Riku Rinteen kirja KK – ”Kuolemankauppias”. Se kertoo huumekauppias Kari Korhosen elämäntarinan, kuinka hän oli vankilassa ja itsemurhan partaalla, kunnes tuli uskoon ja koki elämänmuutoksen.

– Ajattelin, että jos hän voi muuttua, kyllä minäkin voin. En vain tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä.

Lopulta hän sai käsiinsä lehden, jossa mainostettiin rukouspalvelua. Varovaisena hän otti puhelimen käteen, soitti rukouspalveluun ja kertoi elämästään.

– Nainen kysyi minulta, uskonko Jeesukseen. Sanoin, että kyllä minä uskon, että Jeesus on elänyt Israelissa. Sitten hän kysyi, onko Jeesus minun sydämessäni. Sitäpä en tiennytkään.

Nainen alkoi rukoilla Avigailin puolesta, ja yhtäkkiä tapahtui jotain ihmeellistä.

– Jumalan Pyhä Henki tuli minun päälleni. Nainen rukoili myös muistini puolesta, koska se oli tosi huono johtuen elämäntyylistäni. Muistini parani, ja minulle tuli tosi kevyt olo. Vaikka olin polttanut pilveä, ei minulla koskaan ollut sellaista olotilaa. Siinä olisin voinut olla vaikka kuinka kauan. Tiesin, että olen saanut syntini anteeksi.

– Kevyt olotila jatkui pari viikkoa. Olin tosi hymyileväinen ja iloinen. Minun ei tehnyt enää ollenkaan mieli päihteitä. Tiesin, että olen muuttunut ihminen. Nainen sanoi, että nyt olet uudestisyntynyt, lue Raamattua ja mene seurakuntaan.

Palanut leipä vei seurakuntayhteyteen

Seurakuntayhteyttä ja uskovia ystäviä ei kuitenkaan löytynyt heti. Se vaati portaikkoon leijuvan palaneen leivän käryn.

– Rukoilin, että saisin uskovan ystävän, että voisin keskustella muistakin kuin maallisista asioista. Minulla oli mikroaaltouunissa leipä liian kauan, ja siitä lähti savu. Eräs helluntailainen tyttö tuli oveni taakse ja kysyi, mikä täällä haisee.

Tyttö havaitsi Daavidin tähden Avigailin kaulassa. ”Ai sä olet juutalainen. Tiedätkö, että Jeesus on myös juutalainen. Hän tekee ihmeitä. Ihmisiä on parantunut ja pelastunut huumeista.”

– Vastasin, että kyllä minä tiedän. Menimme kahville, ja hän toi minulle kristillistä kirjallisuutta. Luin ne tosi nopeasti läpi. Menin seurakuntaan ja tutustuin uskoviin ystäviin.

Pian Avigail lähti mukaan myös yhteiskristilliseen Joosua-aktioon, jossa hän sai rohkeutta evankelioimiseen.

Jeesuskin oli juutalainen

Uskoontulon myötä Avigailia alkoivat kiinnostaa myös hänen juutalaiset juurensa.

– Rupesin ajattelemaan enemmän sitä, että Jeesus oli juutalainen. Hän itse vietti juutalaisia juhlia, kuten pääsiäistä. Aloin tuntea vahvemmin, että olen juutalainen ja voin vaalia juutalaisia juhlia.

– Tunsin myös vetoa lähteä Israeliin. Halusin oppia enemmän omista juuristani. Aikaisemmin juutalaisuus oli vain perinne, jossa ei ollut mitään syvällisyyttä.

Niinpä Avigail lähti Israeliin rukouksenaan, että saisi olla Jumalan käytössä. Suora evankeliointi oli mielessä, mutta hän oli valmis myös muuhun työhön, vaikka matkaoppaaksi, jonka lomassa evankeliumia voisi kertoa kiertoteitse.

– Menin seurakuntaan ja kysyin, onko keitään, jotka menevät kaduille evankelioimaan. Niin minulle kerrottiin Jews for Jesus -järjestöstä. Otin heihin yhteyttä, ja siitä se avautui.

Nyt Avigail on tehnyt evankelioimistyötä Jews for Jesus -järjestön kautta 3–4 vuoden ajan. Avigail asuu Tel Avivin lähistöllä aviomiehensä, pastori Markus Rantasen kanssa, joka keskittyy tällä hetkellä kielenopiskeluun. Pariskunta meni naimisiin viime lokakuussa ja alkusyksystä odotetaan perheenlisäystä.

Lue lisää puhuttelevia elämäntarinoita joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.