Yksin jääneet ovat haaste kristityille

Yksinäisyys on Suomessa suuri ja vakava ongelma. Vanhusten yksinäisyydestä on puhuttu jo pitkään. Nyt puhutaan myös keski-ikäisten, nuorten ja lasten yksinäisyydestä. Kaikki yksinäisyys on riipaisevaa, mutta lapsen yksinäisyys on jollakin tavoin ehkä kaikkein riipaisevinta. Se voi myös johtaa vakaviin seuraamuksiin koko loppuelämää ajatellen.

Yksinäisyys liittyy moniin muihin ongelmiin kuten masennukseen, heikkoon itsetuntoon ja unihäiriöihin. Suomessa on kasvavassa määrin alettu tutkia yksinäisyyttä ja kiinnittää siihen huomiota. Mutta vielä on paljon tehtävää maassa, jossa kymmenet tuhannet ihmiset kokevat niin sanottua ”pohjatonta yksinäisyyttä”.

Yksinäisyys haastaa kristityt erityisellä tavalla. Vaikka olemme kristittyinä sosiaalisilta taidoiltamme erilaisia, voimme kaikki kasvaa siinä, miten kiinnitämme huomiota omassa elämänpiirissämme niihin, joilla on riski jäädä yksin. Välillä kannattaa sekoittaa tuttuja kuvioita ja pysähtyä keskustelemaan ja tutustua johonkin uuteen ihmiseen.

Hiljattain televisiosta tulleessa riipaisevassa yksinäisyyttä käsitelleessä asiaohjelmassa (MTV.doc Yksinäisyyden yllättämät) eläkeläismiehen ainoa pitempi keskustelu kuukausiin oli käyty tavaratalon käytävän penkillä, ennestään tuntemattoman toisen miehen kanssa. Toinen ohjelmassa esiintynyt, yksin jäänyt 11-vuotias koulukiusattu tyttö sai lohtua, kun muutamat oppilaat koulunvaihdon jälkeen päästivät hänet mukaan yhteyteensä.

Voimme kaikki opetella lähimmäisyyttä. Kristityillä on jo valmiiksi erilaisia raamattupiirejä, jumalanpalvelusyhteisöjä ja seurakuntia, jotka jo nyt tarjoavat monille ihmisille luonnollisen ympäristön saada syviä ja elämänkestäviä ystäviä. Näihin kuvioihin voidaan pyrkiä myös löytämään uusia ihmisiä. Eräs syöpään sairastunut mies kertoi, miten merkittävää hänelle oli, kun raamattupiirin kuudesta miehestä neljä oli käynyt läpi saman sairauden. He ymmärsivät, mistä hän puhui. Keskinäinen jakaminen ja esirukous lohduttivat suuresti.

Kristityt ovat alusta saakka eläneet yhteisöissä ja pyrkineet välittämään toisistaan, kantamaan toistensa taakkoja. Raamatun mukaan tärkeää eivät ole ainoastaan uskonnolliset toimitukset ja oppi, vaan ”puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27) Aivan erityisen mahdollisuuden yksinäisyyden torjumiseen tarjoaa myös niin sanottu ystäväevankelioiminen. Se ei tarkoita sellaista ystävyyttä, jonka ainoa tarkoitus on päästä kertomaan evankeliumia, vaan aitoa välittämistä, josta ei luonnottomasti suljeta pois kaikkein kalleimman jakamista.

Lukematon määrä ihmisiä on kuullut kaikkein parhaimmasta ystävästä joltakin ystävältään, joka aidosti välitti hänestä. Rukoillaan huomaavaisuutta ja oikeaa herkkyyttä häneltä, joka haluaisi antaa ”jokaiselle yksinäiselle kodin” (Ps. 68:7).