Kenen Jumalaa saa pilkata?

Charlie Hebdo. Tanskan ampumiset. Vuotta ei ole kulunut kahtakaan kuukautta, kun jumalanpilkasta on jo jaettu kuolemantuomioita Euroopan maaperällä. Asialla eivät tosin ole olleet mitkään tunnustetut tuomioistuimet, vaan islamistiterroristit Ranskassa ja Tanskassa.

Näiden tapausten vanavedessä Suomessa muun muassa Vapaa-ajattelijat ja monet poliitikot ovat vaatineet laista poistettavaksi niin sanottua jumalanpilkkalakia. Sen mukaan rangaistuksiin voidaan tuomita se, joka ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä”.

Silmiinpistävää on, että pykälä oli pitkään käytännössä kuollut kirjain eikä kukaan ateistijärjestöjä lukuunottamatta kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Siksi viime vuosikymmenten ajan kristinuskon Jumalaa onkin saanut yrittää parhaansa mukaan pilkata. Harva on loukkaantunut eikä ketään ole rangaistu.

Kuollut ja kuopattu ei säätämys kuitenkaan enää ole. Se virkosi henkiin, kun poliitikko Jussi Halla-aho tuomittiin vuonna 2010 lain perusteella sakkoihin. Hänen ei tosin katsottu pilkanneen kristinuskoa, vaan ”herjaavan ja häpäisevän” islamin pyhänä pitämiä asioita. Kuin varkain olemme siis saapuneet aikaan, jossa saman pykälän perusteella yhden uskonnon pilkasta tuomitaan, toisen ei. Ei tarvitse olla oikeustieteen tohtori huomatakseen, että jotain on nyt vialla.

Mikä eteen? Pitäisikö palata aikaan, jolloin laki oli olemassa eikä kukaan noteerannut sitä? Siinä tapauksessa tuomioistuinten tulisi nykyaikana viitata kintaalla myös islamin pilkalle, tasapuolisuuden vuoksi. Tämä tuskin on ihanteellista, sillä kun yhden lain valvonta lipsuu, kansalaisten arvostus muitakin lakeja kohtaan rapisee vähän kerrallaan. Tämä on huono asia jo itsessään, mutta se on vahingollista varsinkin silloin, kun on kyseessä paljon julkisuutta saava säädös, eikä mikään Kustaa Vaasan aikainen vahingossa voimaan jäänyt asetus, josta kukaan ei välitä.

Selvää on, että laki kirjoitettiin aikana, jolloin Jumalalla tarkoitettiin juuri kristittyjen Jumalaa. Jos laki tahdotaan kuitenkin ulottaa islamiin, joudutaan ennen pitkää kohtaamaan se tosiasia, että monessa islamilaisessa maassa kiellettävään ”julkiseen herjaamiseen ja häpäisemiseen” kuuluu hyvin paljon enemmän kuin länsimainen ihminen osaa edes kuvitella, saati hyväksyä. Onko meillä laissa siis porsaanreiän kokoinen aukko sharia-laille?

Laki on rikki. Kuten muutkin rikkinäiset laitteet, se pitää joko korjata tai heittää vaarallisena pois.